sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Syystä tuntematon sotilas



Kaksikin sotaa käsittelevää upeaa elokuvaa on ohjelmistossa Helsingin elokuvateattereissa. Unkarilaisen László Nemesin parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin ansiosta voittanut Son of Saul on edelleen nähtävissä. Tanskalainen Martin Zandvlietin piinaava Land of Mine (Under sandet) on yhtä vahvahduttava, vaikka taipuu loppua kohden makuuni siirapiksi ja tanskalaisen vääpelin muodonmuutos tapahtuu turhan kerkiäksi.

Olennaista on kuitenkin, että tanskalaiset tarkastelevat omaa sotimistaan kriittisesti. Nuoret, miinoja raivaamaan pakotetut saksalaispojat pystytään kaiken tapahtuneen jälkeenkin näkemään yksilöinä ja tanskalaisten silmittömän koston viattomina uhreina.

Tarkoitukseni oli jatkaa keväistä sunnuntaipäivää näyttelykierroksella, mutta oli pakko vaeltaa puistoon istuskelemaan.

Mietin mitä samaan aikaan tapahtuu Suomessa. Osana isänmaamme pömpöösiä satavuotisjuhlimista suunnitellaan taas kerran uutta versiota Tuntemattomasta sotilaasta, pääosissa nelikymppiset suosikkinäyttelijät.

Kaikki kunnia Väinö Linnalle. Toipuvalle kansalle Sotaromaani oli traumaterapiaa, joka antoi mielen mielettömyydelle. Auttoi oikeasti pääsemään eteenpäin. Mutta kamoon. Hirveyksistä on yli 70 vuotta. Vielä ihan viimeisen kerran "veteraaneja kunnioittava" elokuva tuntuu ennakkotietojen perusteella Väinö Linnan alkuperäisen tarkoituksen raiskaamiselta, jolle Mannerheimkin jo puistelee päätään.

Ei verorahojani tällaiseen! Trauman aika on ohi, aikuistuminen käsillä. Jos Tuntematon 3 pitää tehdä, tehtäköön se vaikka suomalaisten sotilaiden toimista miehitetyssä Karjalassa ( http://epublications.uef.fi/…/u…/urn_nbn_fi_uef-20120051.pdf ). Tätä puolta Linna kuvasi epäilyttävän kainoin sanankääntein. Ottaen huomioon mitä tiedämme kaikista muista sodista, oliko "erillissota" tässäkään mielessä niin erillinen kuin haluamme uskoa? Olisiko monilla veteraaneilla muitakin syitä unohtaa kuin yhä aamuöisin ilmassa vinkuvat kranaatit? Kunnioittasimmeko heitä enemmän, jos nostalgisoinnin sijaan puhuisimme viimein ihan vaan totta?

Uskaltaisimme tehdä elokuvan: Syystä tuntematon sotilas.