tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post4347667515371855167..comments2016-09-03T20:43:23.104+03:00Comments on Sisyfos Kivi työelämässä: Uusi ihminen?Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-85076173031405253792009-11-29T12:59:53.962+02:002009-11-29T12:59:53.962+02:00Mainio blogi! Jatkakaa!Mainio blogi! Jatkakaa!Jhttps://www.blogger.com/profile/03201155090810496401noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-80951291842525172212009-11-23T15:32:55.175+02:002009-11-23T15:32:55.175+02:00Mukavaa, jos olet saanut kirjoituksistani helpotus...Mukavaa, jos olet saanut kirjoituksistani helpotusta ammatinvalintapaineisiisi. <br /><br />Liikoja ei tosiaan kannata stressata. Lyhyen teollisen ajan vakipalkattuja uria ja eläkeputkia tarjotaan yhä harvemmille, ja me muut haalimme palkkiomme pieninä palasina maailmalta miten taidamme. Mistään tavattoman uudesta ilmiöstä ei ole kyse, sillä samassa epävarmuudessa elivät meidän useimpien isovanhemmat ja heitä edeltäneet sukupolvet. Puhumatta nyt niistä miljoonista onnettomista, joiden elämän rikkoi sota. <br /><br />Jos olet opiskellut aitoja kiinnostuksen kohteitasi, kuulut mielestäni laillani etuoikeutettuihin. Elämämme rikkaus ei ole yksinomaan palkkatyöstä tai sen puutteesta kiinni. Koska mikään valinta ei nykyään tarjoa vakaata toimeentuloa, voimme "järkevyyden" sijaan aivan hyvin paneutua jatkossakin niihin asioihin, jotka meitä aidosti kiinnostavat. Vaan jäädäpä tyhjän päälle paperikoneen ääreltä tai laivan kyljestä 30 vuoden palvelun jälkeen, siinä orastavaa aihetta jo todelliseen katkeruuteen.<br /><br />Emme ole yksin epävarmuutemme kanssa, emmekä missään nimessä tilanteessa, jota meidän pitäisi jollain tavalla hävetä. Vaikkemme ilman omaa ponnisteluamme mitään tietysti saavutakaan, kaikki EI ole itsestä kiinni. "Keikkojen" väliset tauot ja pitemmätkin työttömyysjaksot saattavat osua kenen tahansa kohdalle milloin tahansa. Tämän oivaltamisen olen huomannut nostavan monissa myös aivan yllättävää suvaitsevaisuutta ja jopa "kauneutta". Viikko potkujeni aiheuttaman shokin jälkeen päädyin puolipakotettuna umpikaupunkilaisena suuriin maalaishäihin, joissa en tuntenut sen paremmin sulhasta, morsianta kuin suurinta osaa häävieraistakaan. Kannatti silti voittaa käpertymisen houkutus ja narsistinen ahdistuksessa rypeminen, sillä niin hauskaa oli tavata ihmisiä, joiden tulevaisuus myös oli epävarma, mutta jotka silti jaksoivat siihen uskoa, muita syyllistämättä.<br /><br />Lähentelen jo viittäkymmentä, ja etsin jälleen kerran fiksua palkkatyötä. Kuukausien työttömyyden jälkeen toivon yhä löytäväni sellaisen, mutta varaudun iloitsemaan toisestakin vaihtoehdosta. Lenkkeily, kirjaston kirjojen lukeminen, bloggailu ja moni muu asia ovat ilmaisia tai miltei ilmaisia, oikeasti tärkeistä ihmissuhteista puhumattakaan. Ja vaikka muusta joutuisimmekin luopumaan, huumorista meidän on pidettävä kiinni. Mielestäni viime kädessä juuri se, eikä esimerkiksi taloudellinen tuottavuutemme, tekee meistä sen mitä olemme, itsellemme ja muille.Sisyfos Kivihttps://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-40335417518726963932009-11-22T01:21:44.297+02:002009-11-22T01:21:44.297+02:00Kiitoksia tästä postauksesta, tämä oikeastaan pela...Kiitoksia tästä postauksesta, tämä oikeastaan pelasti yhden humanistin totaaliselta epätoivolta ammatinvalinnan suhteen. Olen siis viittä vaille HuK, mutta alanvaihdos on ollut jo pitkään mielessä. Ongelmana on lähinnä ollut se, ettei tiedä mitä kannattaisi seuraavaksi lähteä lukemaan. Ja ikää on sen verran ettei enää viitsisi mitään järjetöntä peliliikettä lähteä tekemään aloille, joilta ei työllisty. Varsinkin Siltalan tekstit saavat ajattelemaan ja nyt voin taas olla hieman järkevämpi ja positiivisempi ammatinvalintapaineiden aiheuttaessa järjetöntä stressiä. Kiitoksia siis järkevästä ja ajatuksiaherättävästä blogista :)Anonymousnoreply@blogger.com