tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post1790298618150182089..comments2016-09-03T20:43:23.104+03:00Comments on Sisyfos Kivi työelämässä: Muutosjohtajan kuolemaSisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-61139347643367749922010-11-22T19:18:49.026+02:002010-11-22T19:18:49.026+02:00Muutoksesta on sanana tainnut tuolla työelämän uus...Muutoksesta on sanana tainnut tuolla työelämän uuskieltä samaan tapaan kuin saneerauksesta, tervehdyttämisestä, uudelleenjärjestelystä, yhteistoimintaneuvotteluista, päällekkäisyyksien purkamisesta jne. <br /><br />Muutokseen liittyy toinenkin armoton sivumerkitys: mikään ei koskaan riitä. Oravanpyöräile itsesi loppuun, ja kun väsyt, sinut korvataan surutta toisella.<br /><br />Kaukaa viisaasti työntekijä ei muutospuhetta kuullessaan kysykään: "Mitä voin tehdä muutoksen eteen?" vaan "Ketkä joutuvat lähtemään?"<br /><br />Veikkaan, että paljosta muutosvastarinnasta vältyttäisiin, jos työnantaja muutoksesta puhuessaan muistaisi jo ensimmäisessä lauseessa korosttaa, ettei ketään olla potkimassa pellolle. Ja että muuntumisleikissäkin kahdeksan tunnin päivittäinen työpanos riittää.<br /><br />Uskon, että useimmat meistä oppivat mielellään uutta, kunhan emme joudu tekemään sitä kokonaan omalla ajallamme ja kustannuksellamme. Onhan kivempi tulla työpaikalle, jossa järjen käyttö on sallittua kuin työhön, jossa vain toistetaan samaa ja vältellään virheiden tekemistä. Tajuaahan toki duunarikin, ettei maailma ympärillä pysy samana, emmekä mekään voi haikailla menneeseen.<br /><br />Hyytävämpää kuin muutos olisi nähdä maailman ympärillä muuttuvan ilman, että oman organisaation johto reagoi millään tavalla. Organisattio on lirissä, elleivät mainitsemasi haastajat, se seuraava sukupolvi, haasta vanhaa valtaa uusilla ajatuksilla. Joko muutumme tänään tai itkemme ja muutumme huomenna. <br /><br />Vaan onhan muutostakin välillä liikaa. Luovaa tuhoa kylvävät ADHD-visionäärit, yleensä nuoret miehet, pyöräyttävät tempoilevan "muutoksen" alulle ja siirtyvät itse seuraavaan, yleensä parempipalkkaiseen hommaan, ennen kuin heidän epäpätevyytensä ennättää paljastua ja ennen kuin seuraukset kaatuvat perusraatajien niskaan.<br /><br />Tasapaino, kohtuus, taitaa muutoksessakin olla tärkeintä. Mistä löytäisimme kustannuksia karsivan ja raportointia lisäävän muutosjohtajan sijaan johtajan, joka uskaltaisi julistaa luovaa joutilaisuutta ja virheiden tekemisen tärkeyttä?Sisyfos Kivihttps://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-54369743057310686702010-11-17T06:36:11.971+02:002010-11-17T06:36:11.971+02:00Ajatus muutoksesta on yhdelle punainen vaate, tois...Ajatus muutoksesta on yhdelle punainen vaate, toiselle vapauden tuoja, mahdollisuuksien kenttä. Kun nämä kaksi ryhmää yrittävät elää saman organisaation tai ryhmän sisällä, on konfliktin mahdollisuus aina olemassa. Kuinka silloin ohjata organisaatiota eteenpäin jonkun määritelly vision mukaisesti? Kuinka ja miten kannustaa erilaisilla muutosasenteille varustettuja yksilöitä kohti visiota jostain paremmasta?<br /><br />Kirjoituksesi aiheutti hymyä ja pään nyökkäyksiä, sillä allekirjoitan siinä esille tuomasi epäkohdat, varsinkin tuon vimeisen - lopetetaan höpötys muutoksesta. Jo muutos-sanan ottaminen keskusteluun tuntuu jäykistävän tunnelman. Mutta kuinka sitten viedä asioita eteenpäin? Johtajillemme on nyt muutama vuosikymmen jauhettu muutoksen välttämättömyyttä ja sitä, että heidän pitää johtaa sitä. Monelle tämä ei ole edes tahtotila. Kerran saavutetut edut ja hyvinvointi estävät sen jo lähtökohtaisesti: "Antaa tuon seuraavan sukupolven sitten touhuta niitä uusia asioita". Törmään tähän päivittäin työstäessäni yritysten markkinoinnin ja viestinnän työkaluja (yritysidentiteettejä ja brändimielikuvia), joiden pitäisi olla voimanlähteenä yritysten kohdatessa ympäristön muutoksia tai ennakoidessa niitä. Meillä eletään vielä muutokseen reagoivaa elämää - muutokseen taivutaan vasta kun siihen on pakko.<br /><br />Haluaisin niin heittää sen muutos-sanan romukoppaan, mutta vielä en ole parempaankaan keksinyt kuvatessani yritykselle tulevaa prosessia, jossa heidän tilanteensa, olosuhteensa ja toimintatapansa tulevat, - niin, muuttumaan / vaihtumaan / kehittymään / kääntymään / kokemaan evoluution, jne. Viestintäihmisenä haastan itseni tähän kehitystyöhön - eli miten puhua muutoksesta ilman, että se kangistamaan nopeammin kuin heikkoihin jäihin tippuminen.<br /><br />Haluaisin, että se muutos-sana tällaisessä yhteydessä menettäisi merkityksensä ja maineensa nykyisessä ahdistavuudessaan, ja muuttuisi olotilaksi, jossa kohtaamme sen mainitsemasi avoimen ympäristön ja muodostamme sen kanssa kehittyvän, elävän suhteen.<br /><br />Eli eläköön muutos, kunhan siitä puhuminen nykymuodossa vain loppuisi.Anonymousnoreply@blogger.com