tag:blogger.com,1999:blog-67351326966536690232024-03-14T11:49:56.355+02:00Sisyfos Kivi työelämässäAjatuksia ja kokemuksia työstä ja työttömyydestäSisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.comBlogger203125tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-79303559883434493772023-09-20T01:34:00.002+03:002023-09-20T01:39:38.340+03:00Torsti Lehtinen 1942 - 2023<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjO-tDFqxofCQ-6MdEWYmDSDrM-LRx_l2gWL0No916Cp7iwF2Jfiv2kbpweqS3WHtvM33357XwUZ7x2z_wHGlBYMCK1ocuFGY3AnoQtLmMkrmVv8xOQPSmwvxGmu51oTeViN_m5tjWI-6f2T9SnSV7u8H3Eyxiw703Do2FOSugCFw7GaZHOUYedrO2C1fqc/s2048/torstin-tuotanto.jpg" style="clear: left; display: block; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; padding: 1em 0px; text-align: center;"><img alt="" border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1925" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjO-tDFqxofCQ-6MdEWYmDSDrM-LRx_l2gWL0No916Cp7iwF2Jfiv2kbpweqS3WHtvM33357XwUZ7x2z_wHGlBYMCK1ocuFGY3AnoQtLmMkrmVv8xOQPSmwvxGmu51oTeViN_m5tjWI-6f2T9SnSV7u8H3Eyxiw703Do2FOSugCFw7GaZHOUYedrO2C1fqc/s320/torstin-tuotanto.jpg" /></a></div>1980-90-luvun taitteessa lojuin nojatuolissa Mäkelänkadun räjähtäneessä yksiössä Helsingissä. Radiossa haastateltiin <i><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Torsti_Lehtinen" target="_blank">Torsti Lehtistä</a></i>, kirjailijaa, josta en ollut koskaan kuullut. Annoin lähetyksen jatkua, kai rangaistukseksi pitkäksi venyneestä ilottomasta illasta. Vähitellen itseään tehostamaton, toteavan varma, koristelematon, välillä humoristinen, puhe tempasi minut mukaansa. Lauseet olivat kuin painavasti iskettyjä nauloja suoraan krapulassa jyskyttävän sieluni ytimeen.<br /><br />
Hankin käsiini Torsti Lehtisen omaelämäkerrallisen trilogian (Kun päättyy Pitkäsilta, Kuin unta ja varjoa, Sokea taluttaja), ja vaikutuin lisää. Kirjojen etsintä korreloi ilmiömäisesti omaani. Seuraavan kesän vietin Vallilan kalloilla tankaten läpi <i>Kierkegaardin</i> Päättävän epätieteellisen jälkikirjoituksen. Huumorilla rakennamme yhteistä tilaa, ironialla otamme toisiimme etäisyyttä. Edes sen verran ymmärsin.<br /><br />
Kymmenisen vuotta myöhemmin ilmielävä Torsti Lehtinen pelmahti miltei syliini öisellä Vaasankadulla, bailaavan nuorisojoukon keskeltä, kädet levällään ja rakkauttaan koko maailmankaikkeudelle mylvien. Yllätyin, koska luulin kirjailijan asettuneen pysyvästi Tampereelle. Sulattelin ilmestystä markkinoinnilliselta kannalta: näin paljon tosi kirjailija näkee vaivaa esittääkseen tosi kirjailijaa.<br /><br /> <a name='more'></a>
Noihin aikoihin osui myös Teatteri Telakan Torsti Lehtisen filosofisille teksteille rakentunut näytelmä Jano Espoon kaupunginteatterissa. En väliajalla kehdannut mennä puhuttelemaan yleisön joukossa myhäilevää kirjailijaa. Näytelmän koin liian tiiviinä ja abstraktina, reaaliajassa vaikeasti seurattavana. Nukkeja liikutelleet näyttelijät olivat jostain kummasta syystä pukeutuneet näytelmän teemoihin liittymättömiin arkivaatteisiinsa.<br /><br />
Noin vuonna 2005 keräsin rohkeuteni. Soitin Torsti Lehtiselle. Pyysin oman ilmoituksensa mukaan noin sadan eri ammatin taitajaa ohjaajaksi Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratorion lopputyöhöni. Kerroin ääni värähdellen pohtivani työn muutosta ja merkitystä ihmisen elämässä. Torsti Lehtinen kieltäytyi. Hän vetosi niin kiertelevän monisanaisen kohteliaasti ulkomailta käsin tehtävään omaan vaativaan kirjalliseen projektiinsa, että tiesin hänen valehtelevan. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän rojahti riemukkaan nousujohteisessa seurueessa keskustan jazzbaariin ja ryhtyi hoilaamaan epävireistä serenadia intimiteetin rajat haastavan lähellä oman pöytäseurueemme nuorta naista. Minua alkoi naurattaa, ja nainenkin vaikutti olevan mielissään.<br /><br />
Kesällä 2016 pääsin viimein kunnolla puheisiin. Esseekurssi Oriveden opistolla oli antoisa, olkoonkin että mestari tauoilla kauppasi huomiota herättävän tarmokkaasti omia kirjojaan. Retkellä Purnun kesänäyttelyyn hän kertoi kirjastonsa ja oikeastaan myös akateemisen uransa kohtalon. Kiinteistön kosteusvahingon takia kaikki kirjat piti luovuttaa hävitettäväksi. Pisti vihaksi, kun harvinaisuuksia alkoi putkahdella tarjolle kovaan hintaan eri divareissa. Kurssiviikon päättäjäisjuhliin ryhmämme valmisti aforismiesityksen. Kun vuorollani lausuin: “Ajattelen itsenäisesti. Torsti käski.” meillä oli lavalla katsekontakti ja Torsti hymyili.<br /><br />
Suostuttelin hänet lukemaan esikoisromaanini käsikirjoituksen ennen sen julkaisemista. Hän sanoi pitävänsä tekstistä, soitti minulle Flemarin työhuoneellaan läpikäynnin alkajaisiksi Jukka Raitasen esittämän Vangin toiveen. Teki erinomaisia huomioita ja ehdotuksia, haastoi heppoisia päätelmiäni. Pyysi lisää rahaa, kun töistä oli ollut arvioitua enemmän, ja napautti sähköpostilla, kun rahat eivät olleet tilillä saman tien. “Prinssin” julkkareissa Kallion kirjastossa Torsti yllätti istuutumalla eturiviin. Vaihdoimme muutaman ystävällisen sanan.<br /><br />
Joitain kuukausia myöhemmin satuimme samalle raitiovaunupysäkille Helsinginkadulla. Minä olin aloittanut opinnot Kriittisessä korkeakoulussa ja siksi ollut menemättä hänen kirjoittajakouluunsa, minkä vuoksi olin vähän kiusaantunut. Torsti kysyi, olinko jo jättänyt palkkatyöni (kurssiesseessäni olin pohtinut työn merkitystä) ja ryhtynyt vapaaksi kirjailijaksi. “Ehkei sitä ensimmäisen kirjan jälkeen vielä kannatakaan”, seitsemän lapsen elättäjä kommentoi kiertelyäni, selvästi arkuuteeni pettyneenä. Yhteisen matkan ajan jutustelimme remonteistamme. Hän oli omassaan puoltanut perinteistä korjaustapaa.<br /><br />
Haaveilemani kirjoitus- ja opintomatka Berliiniin ei koronan takia koskaan toteutunut. Sateinen kierros Torstin lapsuusmaisemiin Kalliossa sen sijaan käveltiin, ja jäi viimeiseksi kohtaamiseksemme. Minulla oli maski, Torstilla ei. Mieleen painui kertomus, jossa poliisit olivat, isän kuoltua tuberkuloosiin ja äidin jouduttua mustan pörssin kaupan ja laittoman abortin takia vankilaan, vieneet nelivuotiaan Sofialehdon lastenkotiin. Pieni poika oli mustassamaijassa yrittänyt painaa muistiinsa käännökset palatakseen omin neuvoin takaisin, mutta lopulta seonnut laskuissaan. Torstinakin Torsti oli ollut kakkonen, ristitty kuolleen veljensä toisinnoksi.<br /><br />
Jokin aika sitten Facebook-seinälleni ilmestyi Torstin huoneiston myynti-ilmoitus. Yllätyin, sillä myymisestä ei ollut aiemmin ollut puhetta. Olin ymmärtänyt levottoman löytäneen pysyvään kotiinsa.<br /><br />
Syvällisen ihmisen seurassa ei tarvinnut tärvellä yhteyttä positiivisuudella, joten pohdimme esseekurssilla myös kuolemaa. Torsti vannotti, ettei häntä muisteltaisi ainakaan fraasilla: "kevyet mullat Torstille". Vain englanninkielinen R.I.P. olisi ollut vielä loukkaavampi.<br /><br />
Riittäköön siis:<br />
Kiitos, Torsti.Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-53439996345879093772023-04-25T02:57:00.001+03:002023-04-25T02:57:25.190+03:00OSALLISET — ajankuva nuoruudesta, naiiviudesta ja hetken lepattavasta toivosta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEid8gIjPuNhkJ1FBWtytLgd5TEpuY0GSJ-CQEMCvjdxSz4rNvB5x-R6NZlknS-wJp9b-QrMUir7rIUelBjYGHKANA89D4SpTuPw1iWbkJZoniWOFiOAN3EI4MCsw8aqHaQZ0AfTyxvS5o-bSSHu9QTzCqwk2f6j62XZGqPqCseUGtaEBQV66vJZIoH7VQ" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1080" data-original-width="687" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEid8gIjPuNhkJ1FBWtytLgd5TEpuY0GSJ-CQEMCvjdxSz4rNvB5x-R6NZlknS-wJp9b-QrMUir7rIUelBjYGHKANA89D4SpTuPw1iWbkJZoniWOFiOAN3EI4MCsw8aqHaQZ0AfTyxvS5o-bSSHu9QTzCqwk2f6j62XZGqPqCseUGtaEBQV66vJZIoH7VQ=w204-h320" width="204" /></a></div>
Syyskesä 1991, revennyt rautaesirippu ja vapaus! Interrail-ajan kasvatit Taru ja Santeri syöksyvät rämisevällä Kleinbussillaan leppeän ilmaston ja halpojen hintojen houkuttelemana historian ryöppyävään virtaan. Unkarin maaseudun mökkipahasesta käsin, huolten ja houkutusten tuolta puolen, ystävykset aikovat loihtia maailman taidehistoriaa ravistelevia mestariteoksia.
<br /><br />
Idyllin varjossa väijyy kuitenkin ankarampi todellisuus, eivätkä työrauhaa edistä myöskään Tarun onneton rakastuminen vuokraisännän vaimoon tai yhä pahaenteisemmiksi muuttuvat uutiset kotoa.
<br /><br />
Kylmän ja sateiden myötä on unelmoijien viimein kohdattava omat ja maailman rajat. Mutta vaikka siihen Suomeen, josta lähdettiin, ei enää ole paluuta, ilmestyy elämänjanoisten silmien eteen aina myös uusia mahdollisuuksia. Tai ainakin uusia kangastuksia.
<br /><br /><b><i>
Osalliset </i></b>on rosoinen ajankuva nuoruudesta, naiiviudesta ja hetken lepattavasta toivosta. Taiteilija-, rakkaus- ja matkakertomus lienee myös kaikkien aikojen ensimmäinen romaani sarjakuvan tekemisestä.
<br /><br />
En enää muista, milloin syntyivät romaanini ensimmäiset rivit. Kun kesällä 2013 tein perehtymismatkan tapahtumapaikoille Unkariin, tiesin kuitenkin jo missä käydä, mihin kiinnittää huomiota. Pelkästään 2018 heinäkuun jälkeen käsikirjoituksesta syntyi 35 itsenäistä versiota. Muun muassa Trump, koronaepidemia ja Ukrainan sota pakottivat arvioimaan uudelleen romaanin elämäntunnetta ja tapahtumahetkeä, kylmän sodan päättymisen jälkeistä aikaa, nyt jo häviävää hetkeä, jolloin tyranneilla oli rajat ja meille muille maailma auki.
<br /><br />
Joka tapauksessa tänään Osalliset on valmis. Olet sydämellisesti tervetullut <b><a href="https://www.facebook.com/events/1687345818376733/" target="_blank">julkistamistilaisuuteen</a> tiistaina 9.5.2023 klo 18</b> Kallion kirjastoon Helsingissä tai seuraamaan sitä <a href="https://www.facebook.com/kirjastokallio/live" target="_blank">livestriimin</a> välityksellä.
<br /><br />
Osalliset on tilattavissa myös kustantajan <a href="https://kirjokansi.omaverkkokauppa.fi/epages/kirjokansi.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2015021935/Products/183" target="_blank"><b>verkkokaupasta</b></a>.
Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-737379891151281862023-03-20T13:42:00.006+02:002023-03-20T13:54:14.370+02:00Puolueiden eduskuntavaaliohjelmat ja työ<p>Halusin vuoden 2011 eduskuntavaaleissa <a href="http://sisyfoskivi.blogspot.com/2011/02/haussa-tyovaenpuolue.html" target="_blank">selvittää puolueiden työhenkisyyden</a>, minkä vuoksi laskin <i>työn </i>esiintymisen puolueiden edellisten vaalien vaaliohjelmassa. </p><p>Sanan työ tai jonkun sen johdannaisen mainitsi vuonna 2007 suurimmista puolueista Suomen Keskusta 220 kertaa, Vasemmistoliitto 201 kertaa, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 163 kertaa, Kansallinen Kokoomus 147 kertaa ja perustuloa puffannut Vihreä liittokin 88 kertaa. (Perussuomalaiset oli tuolloin vielä pienpuolue, joten se puuttui laskelmista.) </p><p>Saadakseni selville työn suosion kehityksen viimeisen 15 vuoden ajalta tein tuoreille vaaliohjelmille vastaavan testin, jonka tulos oli seuraava: <span></span></p><a name='more'></a><p></p><p></p><ul style="text-align: left;"><li>Suomen Sosialidemokraattinen Puolue: 698 esiintymää sanalle työ (lisäystä vuoteen 2007 peräti 535!)</li><li>Perussuomalaiset: 372 </li><li>Vasemmistoliitto: 277 (+76)</li><li>Suomen Keskusta: 189 (-31)</li><li>Vihreä liitto: 45 (-43)</li><li>Kansallinen Kokoomus: 40 (-107)</li></ul><p></p><p>Testi, jonka tulos näyttäisi paitsi viittaavan työn suosion yleiseen lisääntymiseen (+430 mainintaa) myös työn polarisoitumiseen (vasemmisto lyö löylyä kaksin verroin siinä missä porvaripuolella ja vihreissä jo paetaan lauteilta) on tietysti täysin epätieteellinen. Mukaan on mekaanisesti kelpuutettu yhtä arvokkaana kaikki työ palkkatyöstä kehitysyhteistyöhön, mielenterveystyöstä työperäiseen maahanmuuttoon täysin riippumatta siitä kannattaako vai vastustaako puolue kulloinkin mainittua työtä. Ohjelmat ovat myös muodoltaan huonosti yhteismitallisia. Demarit tarvitsevat peräti 28612 sanaa siinä missä kokoomus tiivistää sanottavansa 2180 sanaan. Perussuomalaisilla puolestaan on useita erillisiä ohjelmia, joista valitsin laskelmaan vuoden 2023 aikana päivitetyt (Sininen siirtymä, koulutus, maahanmuutto, talous). (Yhteenlasketusta 15036 sanasta 5793, eli 39 prosenttia, käsitteli maahanmuuttoa.) Kiroilin leikkaaliimatessani perussuomalaisten ohjelmia sanalaskuriin, kunnes havahduin vihreiden vinoiluun: 32-sivuinen sinänsä kompakti ohjelma suostui kopioitumaan vain sivu kerrallaan.</p><p>Työhenkisyyden yhteismitallisuutta parantaakseni laskin työ-sanan ja sen johdannaisten esiintymistiheyden suhteessa vaaliohjelmien tekstimassaan. Tarkastelu muutti kolmen kärjen niin hämmentävän tasaväkiseksi, että havainnon voinee siirtää suoraan poliisin esitutkintaan rikosnimikkeellä ohjelmapoliittinen kartelliepäily:</p><p></p><ul style="text-align: left;"><li>Perussuomalaiset: 0,0247</li><li>Vasemmistoliitto: 0,0245</li><li>Suomen Sosialidemokraattinen Puolue: 0,0244</li><li>Suomen Keskusta: 0,0194</li><li>Kansallinen Kokoomus: 0,0183</li><li>Vihreä liitto: 0,0128</li></ul><p></p><p>Kaikkiaan kaikki puolueet, vain pienin variaatioin, näyttävät kutsuvan meitä kansalaisia mukaan ikuiseen työhön työn lisäämiseksi ja työn vastaanottamisen kannusteiden purkamiseksi. </p><p>Aito vaihtoehto tälle ikuiselle marraskuulle, sellainen jota ehdotin jo kouluaineessa vuonna 1979 (arvosanalleni tuhoisasti), joka avoimesti kujeilisi työläiselle ja pyrkisi lopettamaan kaiken työn (ja myös apurahat niiltä taiteilijoilta jotka leikkimisen sijaan tunnustavat työskentelevänsä), valitettavasti edelleen puuttuu, myös pienpuolueiden listalta. </p><p>Joku voisi ryhtyä työhön sellaisen perustamiseksi?<br /><br />Puolueiden eduskuntavaaliohjelmat 2023:</p><p><a href="https://www.kokoomus.fi/wp-content/uploads/2023/02/vaaliohjelma_2023_11.pdf" target="_blank">Kansallinen Kokoomus</a><br /><a href="https://www.perussuomalaiset.fi/tietoa-meista/puolueohjelma/" target="_blank">Perussuomalaiset</a><br /><a href="https://keskusta.fi/wp-content/uploads/2023/01/Keskustan-eduskuntavaaliohjelma-2023.pdf" target="_blank">Suomen Keskusta</a><br /><a href="https://www.sdp.fi/uploads/sites/2/2023/03/sdpn-vaaliohjelma-tulostettavaksi.pdf" target="_blank">Suomen Sosialidemokraattinen Puolue</a><br /><a href="https://vasemmisto.fi/wp-content/uploads/2023/01/Vasemmistoliitto_VAALIOHJELMA2023.pdf" target="_blank">Vasemmistoliitto</a><br /><a href="https://www.vihreat.fi/wp-content/uploads/2023/02/Vihrea%CC%88t_eduskuntavaaliohjelma_2023_final.pdf" target="_blank">Vihreä liitto</a><br /><br /></p>Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-12892120480796056082023-01-18T14:43:00.002+02:002023-01-18T14:47:54.629+02:00Miten auttaisimme Ukrainaa?<p>Kohta vuoden jatkunut, loputtomalta jo tuntuva, turhauttava sota. Kerta toisensa jälkeen Venäjä pommittaa Ukrainan kaupunkeja kivikauteen, ja savun laskeuduttua ukrainalaiset insinöörit purkkavirittelevät sähköverkon hetkeksi uuteen kuosiin. Sillä välin rintamalinjalla lakoaa ihmisiä puolin toisin kuin ensimmäisen maailmansodan juoksuhautojen mutavellissä ikään. Me lännessä, Suomikin sinne matkalla, heilutamme voimattomina käsiämme, jottei harhainen pikku rakettimies räjäyttäisi koko planeettaa. Pakotteet vuotavat ja venäläinen keskiluokka porskuttaa kuin “parempi väki” Titanicin kannella ikään.</p><div>En siedä lukea enää ainuttakaan länsimedian varmaa tietoa siitä, miten pakotteet aivan kohta alkavat purra, miten Venäjän ohjukset aivan kohta loppuvat, miten kansa Venäjällä aivan kohta nousee kapinaan, miten Putin on sairas ja aivan kohta kuolee. Eivät pure, eivät lopu, eivät nouse. Putin on, pää pois lukien, terve kuin pukki ja hallitsee fysiikkansa puolesta vielä vuosikymmenet.<br /><br /></div><div>Toisaalla mielessä siintää jo miltei unikuvaksi haalistunut muisto mahdottoman muuttumisesta mahdolliseksi. Murtuva, alas rojahtava Berliinin muuri, riemuiten vapauteen loikkivat valtiokeskitysleirin asukit. Tyrannian kaatuminen.</div><div> <br />Voisiko vastaava ihme toistua?<span><a name='more'></a></span></div><div><br />Ehkä pohdiskelen tyhmiä ja turhia. Mutta Wagner kai on liiketaloudellisin perustein toimiva palkkasoturiporukka, joka määritelmällisesti suuntaa pyssynsä eniten maksavan osoittamaan suuntaan. Tavallisesta venäläistä rivisotilaastakin isänmaallinen into lienee kadonnut, kun kavereita ympäriltä lakoaa, eikä ensimmäistäkään natsia löydy mistään.</div><div><br />Olisiko siis kalliin, mutta ydinasepelotteen vuoksi väistämättä riittämättömän, aseistuksen toimittamisen sijaan tehokkaampaa, ja jopa halvempaa, tukea Ukrainaa tarjotamalla kaikille Venäjän Ukrainassa sotiville joukoille houkutteleva poispääsy painajaisesta? “Tulkaa (teitä varten muodostamaamme ‘humanitaarista käytävää’ pitkin) meidän puolelle, niin tarjoamme teille varman ja (Putin sen takaa) pysyvän työpaikan Nato-armeijassa ja vielä perheillekin oleskeluluvan lännessä!”</div><div> <br />Vaikka luvassa olisi nytkin pääsääntöisesti “tykinruokana olemista” eli rivisotilaan, tai korkeintaan aliupseerin, tehtäviä (ylemmän upseeriston pysyessä lännen omissa käsissä) kunnollinen logistiikka ja pätevä, korruptoitumaton sodanjohto olisivat varmuudella “vetovoimatekijöitä” Venäjän armeijan todellisuuden kokemaan joutuneille sotilaille.</div><div><br /></div><div>Joka tapauksessa pelkkä tarjouksen tekeminenkin lisäisi sotajoukon sisäistä eripuraa, mikä jo sinänsä pelaisi Ukrainan pussiin. Venäläisen sotilaan kannalta olisi viime kädessä kyse siitä, kehen voi luottaa, oman maan johtoon vai länteen. Ja ainakin toistaiseksi patrioottisinkin venäläinen, kun on saanut aidosti valita, on siirtänyt omaisuutensa länteen turvaan toisilta venäläisiltä. Mikseipä siis henkensäkin? Toki diktatuurista pakenijan pitää punnita kostotoimia myös kaukaisimmille tutuille ja sukulaisille, mutta jos lähtijöitä olisi kymmenin tai jopa sadoin tuhansin, olisi sortokoneistokin helisemässä.<br /><br />Win-win-win-win! Venäläiset sotilaat saisivat hyvän työpaikan, ikääntyvä länsi riveihinsä kokeneita sotilaita sen sijaan että yrittäisivät kustannustehottomasti koulia sellaisia vastahakoisista, Cooper-testissä hädin tuskin 2000 metriä paarustavista räiskintäpelaajista. (Kyseessä voisi olla jopa (filippiiniläisten sairaanhoitajien tavoin) pysyvä “venäläinen vientituote”, kun länsi rekrytoisi aina saman tien Venäjän vaivalla kouluttamat uudet ikäluokat.) Venäjäkin silti hyötyisi, kun kutsuntojen pelon aiheuttama traaginen aivovuoto vähenisi. Varusmiehet voisivat heti rintamalle jouduttuaan hypähdellä sutjakkaasti lännen puolelle.</div><div> <br />Eniten hyötyisi tietysti Ukraina. Sota loppuisi, ja myös Venäjän kyky uuteen hyökkäykseen pysyvästi lakkaisi.</div><div> <br />Yksinvaltias eläisi yksin bunkkerissaan elämänsä loppuun saakka. Poraisi ehkä aikansa kuluksi hiukan öljyä. </div><div><br style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: small;" /></div>Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-65185692632466820702022-12-07T00:19:00.004+02:002022-12-07T00:19:46.930+02:00Oman kansan suuruudestaItsenäisyyspäivä ja vastaanoton katselun välttely harhauttivat polveilevat ajatukseni nationalismin kautta rotuoppeihin. Niihin, joilla oman ns. kansan tai rodun etevämmyyttä muihin nähden on yritetty todistella. <br /><br />
Kun tuo etevämmyys, eli käytännössä poikkeuksetta itsemme kaltaisuus, on tunnistettu, on ryhdytty toimiin. Kuten käsihygienialla olemme torjuneet koronaa, olemme rotuhygienialla, esimerkiksi romaneja, saamelaisia ja irtolaisia steriloimalla (ja kehottamalla toisaalta juurevia maalaisia lisääntymistalkoisiin), edistäneet etevämmyyttä ja hankkiutuneet eroon hevoshuijareista, prostituutiosta ja muusta pahasta.<br /><br />
Etevämmyyden yksi keskeinen kriteeri on ollut älykkyys.
<span><a name='more'></a></span>
<br /><br />
Jotta älykkyys on voitu todentaa, on sen määritelmään pitänyt sisällyttää testein mitattavissa olevia asioita, joihon ympäristö ei ole päässyt vaikuttamaan.<br /><br />
Vaikea homma. Omasta lapsuudestani, 1970-luvulta, muistan kansakoulun Luki-testit. Sillä nimellä ne kai kulkivat. Testisettejä oli useita, ja kukin mittasi eri ominaisuuksia. Testitilaisuudet olivat haudanvakavia ja 9-10-vuotiaasta uuvuttavan pitkiä. Ohjeistus suosi mekaanista suorittamista ja keskinkertaista hutilointia (eli sikäli visionäärisesti modernia työntekoa). Vaikealta tuntuvien, kiinnostavienkin, kysymysten yli piti suosiolla hypätä, sillä tärkeintä oli tuottaa määräajassa niin mahdollisimman monta oikeaa vastausta. En muista rangaistiinko vääristä.<br /><br />
Taisin itse menestyä keskinkertaisesti, paitsi musikaalisuudessa. Muistan vielä, miten opettaja, koulun kuoron johtaja, pöllähti kesken tunnin supisemaan korvaani häikäisevästä tuloksestani. Pelästyin, sillä pakosta aloitetuissa pianotunneissa oli sekä minulle että soitonopettajalle kylliksi, olisin mieluummin loistanut jääkiekkomaalivahtina.<br /><br />
Epäoikeudenmukaisena koin myös sanojen oikeinkirjoituskokeen. Kirjoitin ääneen lausutun sanan Göteborg kutakuinkin muotoon Jööttepori ja sain virhemerkinnän. Protestoin, mielestäni aiheellisesti: sillä mitä ihmettä muka mitattiin sanalla, jota en ollut koskaan kuullutkaan? (Epäilemättä se oli otettu mukaan tasaamaan “lahjakkuuseroja” Ruotsiin siirtolaiseksi muuttaneiden lasten eduksi kantasuomalaisiin verrattuna, osasin pikkuvanhasti päätellä. Mutta sitä ei testeissä arvostettu.) <br /><br />
Paradoksaalisesti etevyytemme ja älykkyytemme ensisijaisiksi kriteereiksi on tavattu määritellä juuri ne (matemaattis-loogiset) ominaisuutemme, jotka tietokone helpoiten korvaa.
Vastaavasti, vaikka portaattomalla mustan huumorin säädöllä varustettua tekoälyä ei vielä hetkeen ole tulossa markkinoille, testi, joka muuntaisi mitattaviksi numeroiksi kykyämme vihaan ja rakkauteen, empatiaan tai moraaliseen pohdintaan puuttuu yhä. <br /><br />
Sitä saadaan mitä mitataan. Ja mitä ei mitata, jääkö se uupumaan? <br /><br />
Edistyisikö ihmiskunta, jos saisimme nykyiset päättäjät korvatuiksi älykkäämmillä? Epäilen. Moni tuntemani testatusti älykäs on jo yhdellä silmäyksellä vaikuttanut huippuunsa treenatulta, ilottomalta itäsaksalaiselta urheilubroilerilta. Perustavasti jotenkin vajaalta, jostain syvemmästä pihalla olevalta. <br /><br />
Voisiko mitattu korkea älykkyys olla jopa samanlaista aivojen kompensaatiota kuin sokeille on tuntoaistin herkistyminen? <br /><br />
Vastaavasti moni “tavallisempi” ihminen, jos on välttänyt katkeruuden ja säilyttänyt uteliaisuuden, on synnyttänyt minussa välittömän luottamuksen suhteellisuudentajuunsa ja asioiden hallitsemiseensa. Ajattelen tässä tietysti puolueellisesti äitiäni, jonka koulut jäivät sairauden vuoksi kesken, mutta joka silti loisti intuitionsa ja välittämisensä varassa kasvatustehtävässään (katsokaa minua!) lukematta varmaan ainuttakaan kasvatusopasta. Toisaalta ajattelen monia korkeasti koulutettuja kasvattajaopettajiani, joilta todellisuus tuntui hukkuneen ismien labyrinttiin. Martti Ahtisaari taisi Namibian ensimmäisten vaalien yhteydessä tokaista, ettei se, ettei ihminen osaa lukea, tarkoita sitä, etteikö hän osaisi ajatella. <br /><br />
Ehkä meidän tulisi älykkyyden tai lahjakkuuden sijasta tavoitella ulotteisuutta? Läpi eliniän jatkuvasta herkkyyttä ja avoimuutta. On hienoa osata integroida ja derivoida (ja huippua jos jopa ymmärtää mitä silloin tekee), matematiikka ja logiikka avaavat varmasti kiehtovia maailmoja. Hienoa on myös osata soittaa ja laulaa, kokata ja keskustella. Upeita ovat mitkä tahansa muutkin erityistaidot, oli sitten kyse ilmiömäisestä muistista tai kyvystä hypätä seipään varassa muita korkeammalle. Pieni määrä jäätävähermoisia psykopaatteja löytää paikkansa kirurgeina tai hävittäjälentäjinä. <br /><br />
Jos unohdamme "rodut" ja nationalismin, jonkinlainen yleisempi “jalostumisen” tavoite (ilman että sitä voidaan (ja toivottavasti ei yritetäkään!!!) mitata) voisi silti olla “pinta-alaltaan” mahdollisimman ulotteinen ihminen, jolla on sisässään kattaus erilaisia tietoja ja taitoja ja niiden suhteita, uteliaisuutta, ymmärrystä, yksin ja yhdessä toimimista, osallisuuden kokemusta. Ennen kaikkea ihan jokaisella olisi miten-kysymysten kruununa myös rohkeus ja intohimo selvittää, että miksi helvetissä.Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-30349478644006900402021-11-25T12:35:00.006+02:002021-11-29T17:58:15.237+02:00Kuukauteni elokapinallisena<table style="width: 560px;">
<tbody><tr><td>
<iframe allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/ZQ-O2LuLbfs" title="YouTube video player" width="560"></iframe>
</td></tr>
<tr><td>
<i>
Aivan erityisen kauniina ja hartaana koin 6.10.2021 toteutetun aktion, jossa vaiteliaat kapinalliset sulkivat Helsingin Pitkänsillan molemmin puolin liikenteeltä samalla kun keskellä siltaa vaelsi orkesteri loihtimassa tunnelmaan sopivaa surumielistä, mutta särmikästä äänimaisemaa.
</i>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />Olen tänä syksynä perehtynyt <a href="https://elokapina.fi/" target="_blank">Elokapina</a>-liikkeeseen. <br /><br />
Toisin kuin useimpia, minua eivät epäilyttäneet keinot vaan tavoitteet. <br /><br />
Minulle on ok, että lakia välillä rikotaan, kunhan se tehdään ehdottoman väkivallattomasti, omilla kasvoilla ja seuraukset nahoissa tuntien. Toisin kuin “klassiset” kansalaistottelemattomat <i>Rosa Parks</i>, <i>Martin Luther King</i> tai <i>Mohandas Gandhi</i>, elokapinalliset eivät edes hamua mitään omalle ryhmälleen vaan yhteistä hyvää, ilmastokatastrofin ja luontokadon estämistä. Kansalaistottelemattomuudella he tavoittelevat huomiota, jota muilla keinoin ei ole saatavissa. Minäkin heräsin vuosikymmenten unestani vasta, kun ylireagoivat <a href="https://areena.yle.fi/1-50646438" target="_blank">poliisit sumuttivat pippuria</a> maassa istuneiden mielenosoittajien silmille Helsingin Kaisaniemessä.<br /><br />
Minulle keinoja ongelmallisempia ovat liikkeen konkreettiset <a href="https://elokapina.fi/our-demands/" target="_blank">vaatimukset</a>. En varsinaisesti vastusta niitä, mutten niin kiihkeästi kannatakaan, että huutaisin iskulauseita tai nousisin barrikadeille.
<span><a name='more'></a></span>
<br /><br />
Elokapina vaatii maan hallitukselta totuuden kertomista ja ilmasto- ja ympäristöhätätilan julistamista. Tarpeen ymmärrän. Ilmastokatastrofi on minustakin joko lähes tai jo täysin poissa hallinnasta. Ja totuutta on aina hyvä puhua, jos sen sattuu tietämään, mikä tietysti on omahyväinen ajatus. Joka tapauksessa korkein valtiojohto voisi auktoriteetillaan jo valmistella meitä tavallisia pulliaisia syvälliseen elämäntavan muutokseen, johon epäilemättä kuuluu myös monesta tutusta rakkaasta asiasta luopuminen. Julistuksiin en silti usko. Ne tapaavat jäädä vaille konkreettista sisältöä. Voisin kuvitella monien päättäjien mielellään “taipuvan” tekojen sijasta juuri julistamiseen. YK:n ilmastonmuutoskonfrensseja (COP) on järjestetty yhteensä 26, enemmän kuin Jukolassa on poikia tai joulukalenterissa luukkuja, ja jokainen niistä on päättynyt mahtipontiseen julistukseen ja vähäisiin tuloksiin. Hätätila-termi kärsii sekin helposti inflaation. Käy kuten paimenpojalle <i>Aisopoksen</i> Poika ja susi -sadussa. Susien hyökkäyksistä toistuvasti valehteleva poika jää lopulta ilman apua, kun sudet oikeasti hyökkäävät. Jo nyt populistit julistelevat ties minkälaisia ruoantuotannon tai bensan hinnan hätätiloja. <br /><br />
Elokapina vetoaa tieteeseen, tämän hetken parhaimpaan tietämykseen, mikä on hyvä, muttei yksinkertainen asia sekään. Vaatiiko tiede hiilineutraalisuuden saavuttamista juuri vuoteen 2025 mennessä (ja jos, niin alku- vai loppuvuoteen?). Mitä tapahtuu vuoden 2025 jälkeen, kun tavoitteen todetaan lipuneen käsistä? Ajautuuko liike lamaannukseen, kuten Jehovan todistajat, kun kuumeisesti odotettu maailmanlopun päivämäärä on taas kerran ennustettu pieleen? Vai radikalisoituuko se? Vaikka nopeimmat tuotantonsa uuteen asentoon muuttavat toimijat saavatkin vetkuttelijoihin nähden kilpailuedun, on selvää, että kolmen tai neljän vuoden rysäys vaatisi keskiluokalta liikaa. Tyytymättömyys nostaisi valtaan populistit, jotka peruisivat saman tien vähätkin saavutukset. <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/9e11c014-f54d-4d54-9edb-87e77ecaf896" target="_blank">Sisäministeri <i>Halla-ahon</i></a> johdolla myös poliisin tähän saakka pehmeät otteet aktivisteja kohtaan kovenisivat. Oli nykyinen hallitus miten nahjusmainen tahansa, se on silti reaalimaailmaan sovitettu ilmastoasioiden “dream team”. <br /><br />
Vaatimukseen demokratian laajentamisesta kansalaisfoorumilla en vielä osaa ottaa varmaa kantaa. Ymmärtääkseni kansalaisista satunnaisotannalla valittu foorumi tekisi parhaaseen tieteelliseen tutkimustietoon perustuvia ehdotuksia oikeudenmukaisiksi koetuista ilmastoa ja luontoa suojelevista toimista. Kyse ei siis ole parlamentaarisen järjestelmän kumoamisesta, kuten jotkut minuakin vähemmän asiaan perehtyneet esittävät, vaan elimestä, joka toimisi valtiovaltaa kohtaan samankaltaisena luonnon “lobbarina” kuin vaikka EK jo nyt toimii elinkeinoelämän lobbarina. Tällainen foorumi saattaisi hyvinkin rohkaista uudelleenvalinnastaan huolestuneita poliitikkoja yli vaalikausien ulottuviin vaikeisiin päätöksiin, kun he voisivat vierittää osan vastuusta itsensä ulkopuolelle (kuten jo nyt EU:lle). Mutta jos foorumin nimittäjänä toimisi nimenomaan kulloinenkin hallitus, kuten olen ymmärtänyt, mikä estäisi arpaa osumasta pelkkiin bensanhintakriitikoihin? Myös foorumin kysymyksenasetteluja saatettaisiin peukaloida ylhäältä käsin. <br /><br />
Jonkin verran ristiriitaisena koen myös sen, ettei Elokapina vaadi päättäjiltä minkään tietyn lain säätämistä, muuttamista tai kumoamista, kuten kansalaistottelemattomuudessa tavataan tehdä. Elokapina ei myöskään yksilöi toimenpiteitä, vaan tyytyy vaatimaan ripeää toimintaa tieteellisen tiedon edellyttämällä tavalla. Tällainen strategia kunnioittaa parlamentaarista päätöksentekojärjestelmää ja epäilemättä myös houkuttelee liikkeeseen ihmisiä, kun heidän ei tarvitse muodostaa yhtenäistä kantaa vaikkapa ydinvoimaan, lihan syömiseen, lentomatkailuun tai yksityisautoiluun. Mutta ymmärrän niitäkin, jotka moittivat Elokapinaa tämän vuoksi kapinaksi ilman konkreettisia sisältöä. Toisaalta konkreettisista vaatimuksistakaan ei täysin johdonmukaisesti pidättäydytä. Keväällä Elokapina toteutti <a href="https://www.youtube.com/watch?v=cjgDsTzYxpI" target="_blank">Sanomatalossa näyttävän aktion</a>, jossa se vaati mediaa uutisoimaan enemmän ja laadukkaammin elokehää uhkaavista ilmiöistä. Vaikka hyvä tavoite Helsingin Sanomien osalta ainakin osin <a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008296810.html" target="_blank">toteutui</a>, koin vapaalle medialle esitetyt vaatimukset silti ongelmallisina. Myös <a href="https://www.youtube.com/watch?v=jsPJxbhiaus" target="_blank">Sörnäisten tunnelista luopuminen</a> Helsingissä on konkreettinen vaatimus, jonka keskeisyyden joku toinen hahmottaa minua paremmin. <br /><br />
Vaikka tavoitteet ovatkin mielestäni vähän pielessä, olen silti Elokapinasta ilmiönä enemmän kuin riemuissani. Kuten <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Koij%C3%A4rvi-liike" target="_blank">Koijärvi-liikkeen</a> kohdalla aikanaan, tärkeintä ei nytkään mielestäni ole vaatimusten saavuttaminen vaan se, että olennainen kysymyksenasettelu ylipäätään nousee päättäjien agendalle ja työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluihin. Oli kantamme yksilöinä tai yhteisöinä alun perin mikä tahansa, vähitellen muutumme, sisäistämme asiat uudella tavalla, ja yhä useammat valtiot, kunnat, yritykset ja yksilöt alkavat toimia muuttuneiden arvojensa mukaisesti. <br /><br />
Kun olen Elokapinan kaltaista, täydelliseen väkivallattomuuteen sitoutunutta liikettä kaivannut masennukseen asti jo vuosikymmeniä (ongelmathan eivät totisesti ole uusia), tuntui nykyisestä turvatusta asemastani käsin kyyniseltä vain seurata sivusta, kun rohkeat nuoret vaarantavat työpaikkansa ja henkilökohtaisen tulevaisuutensa. Aikani venkoiltuani en enää pystynyt keksimään veruketta pysyä sivussa. Kun mökkikauteni päätteeksi sain tietää, että Helsingissä oli alkamassa peräti kymmenen päivän mittainen <a href="https://elokapina.fi/news/press-release/2021/09/27/yli-tuhat-mielenilmaisijaa/" target="_blank">Syyskapinaksi</a> nimetty tapahtuma, tiedustelin arasti, voisiko jotenkin olla avuksi. Odotin, kai toivoinkin, että minuun suhtauduttaisiin kuten työnantajat ikääntyneisiin työnhakijoihin, sivuuttaen. Voisin selittää itselleni tarjoutuneeni ja huokaista helpotuksesta, kun valinta ei tälläkään kertaa kohdistunut minuun.<br /><br />
<!--<style class="css"> td { border: 1px solid black; background-color: red; }</style>-->
<table>
<tbody>
<tr><td style="vertical-align: top;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3JdrXerzc9P7mzcayeXdtF8sdIbbmNKZdjdFODaV3wITo5NiDFHGqr7OTD4GiKtzvKiafScZvZPzoaYhmzqepMT9IvDOAc-bOug7ueAhZ3JBJ-leYKpTDLbTOdsQFkBmc7YVTlUo6RJJx/s1662/Arm1.jpg"><img border="0" data-original-height="1662" data-original-width="1179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3JdrXerzc9P7mzcayeXdtF8sdIbbmNKZdjdFODaV3wITo5NiDFHGqr7OTD4GiKtzvKiafScZvZPzoaYhmzqepMT9IvDOAc-bOug7ueAhZ3JBJ-leYKpTDLbTOdsQFkBmc7YVTlUo6RJJx/s320/Arm1.jpg" width="110" /></a>
</td>
<td style="vertical-align: top;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNHTtREpSB72FF-RDwd3yaX-iswBwFKWlemNHkQlOl3gY4nmakgYQ6UhvNFYEv_90P9RbRDWZN_i696Bu7fMPe55PD2tdTPFLA8yUpoa2cDtGP-BBdZuOO57UO5Br4Qu_4SFI6RG8AfsPd/s451/Arm2.jpg"><img border="0" data-original-height="451" data-original-width="364" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNHTtREpSB72FF-RDwd3yaX-iswBwFKWlemNHkQlOl3gY4nmakgYQ6UhvNFYEv_90P9RbRDWZN_i696Bu7fMPe55PD2tdTPFLA8yUpoa2cDtGP-BBdZuOO57UO5Br4Qu_4SFI6RG8AfsPd/s320/Arm2.jpg" style="margin-right: 30px;" width="110" /></a>
</td>
<td style="vertical-align: top;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDj7A-1hpjHFaEMHZKu-tplDfPUTTZ8CkJdOvLJ164ZnqsV-JQXjGQZZu4GQWf2EJsub2WsB1_hBY5kuzeisPRKmDcegxsUYSAeNBBkfoP627oFUjHz0fYPmXJfiRGCCoiRWAPgr7Bgemm/s1737/n108.jpg"><img border="0" data-original-height="1737" data-original-width="1233" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDj7A-1hpjHFaEMHZKu-tplDfPUTTZ8CkJdOvLJ164ZnqsV-JQXjGQZZu4GQWf2EJsub2WsB1_hBY5kuzeisPRKmDcegxsUYSAeNBBkfoP627oFUjHz0fYPmXJfiRGCCoiRWAPgr7Bgemm/s320/n108.jpg" width="110" /></a>
</td>
<td style="vertical-align: top;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSfqBntibupx4wNT8PhgwaIR2Xk0kILhLRUiWc2WN013iJih-OH7cUG98vC0jG7UENwYevHuYVoDAxXs9qslU9maKli-Dd-LyCz_DtNSU6i2xSq3gV2Ar_ryysD8atOwEbSF0X6jwuAFDg/s1751/n109.jpg"><img border="0" data-original-height="1751" data-original-width="1229" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSfqBntibupx4wNT8PhgwaIR2Xk0kILhLRUiWc2WN013iJih-OH7cUG98vC0jG7UENwYevHuYVoDAxXs9qslU9maKli-Dd-LyCz_DtNSU6i2xSq3gV2Ar_ryysD8atOwEbSF0X6jwuAFDg/s320/n109.jpg" width="110" /></a>
</td>
<td style="vertical-align: top;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkpc4YmavqI_5Ys-lXscHta2jVWoh_-2Nl29BkjeT7p5S5Uo24U-cX3J0UsqQghAAsQvSNNELFdazvY2_XKLbZGY8qYMxEDjhLC306SoQ93E43k3-0vyX9skflWNTbg9j-FljBVNR8q3DU/s1555/n82.jpg"><img border="0" data-original-height="1555" data-original-width="1232" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkpc4YmavqI_5Ys-lXscHta2jVWoh_-2Nl29BkjeT7p5S5Uo24U-cX3J0UsqQghAAsQvSNNELFdazvY2_XKLbZGY8qYMxEDjhLC306SoQ93E43k3-0vyX9skflWNTbg9j-FljBVNR8q3DU/s320/n82.jpg" width="110" /></a>
</td></tr>
<tr><td colspan="2" style="padding-right: 30px; vertical-align: top; width: 220px;">
<i>Lopputyöni “Oi maamme” vuodelta 1989 päättyi korostamaan muita kuin sotilaallisia uhkia.</i>
</td>
<td colspan="3" style="vertical-valign: top; width: 330px;">
<i>Näkyjä-sarjakuvaromaanissani (1989-2000) länsimaista koostuva Hyväntuulen Allianssi yrittää pysäyttää ilmaston lämpenemisen räjäyttämällä ulkomaanvelkakierteeseen joutuneen Saharan autiomaan beduiineineen ilmakehään. Lopulta päädytään erottamaan ihminen vahinkoeläimenä kokonaan luonnosta.</i>
</td>
</tr>
</tbody>
</table> <br />
Mutta sitten kävi kutsu. <br /><br />
Miltei suoraan pikavuorolinja-autosta siirryin viiden erakkokirjoittamiskuukauden päätteeksi keskelle ihmismuurilla suljettua Mannerheimintietä. Olin vielä päästäni pyörällä, kun käteeni sovitettiin videokamera, ja kädestä pitäen (välillä selästä vetäen ja työntäen) minua ohjeistettiin osana suurempaa ryhmää <a href="https://www.youtube.com/watch?v=EIrRv6f2S9k" target="_blank">dokumentoimaan</a> näkemääni suorassa lähetyksessä. En tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi, mutta kun dokumentaristina vältyin ottamasta kantaa oikeaan tai väärään, pääsin mieluisassa roolissa vilskeen keskelle aistimaan. Haastattelujen myötä tutustuin kapinallisiin ja heidän ajatuksiinsa. Ja niinä päivinä, joina en ollut kuvausvuorossa, seurasin sisäistä viestittelyä ja poliisin ja tiedotusvälineiden uutisointia. <br /><br />
Olen 59-vuotias, 1980-luvulta poliisin, oikeuslaitoksen, vankeinhoitoviranomaisten ja lopulta Amnestyn vanha tuttu. Moni asia oli edellisestä mielenosoituksestani muuttunut. Muun muassa oli keksitty kännykät ja internet. Muistelen olleeni täysin ymmälläni, kun runoilija <i>Leevi Lehto</i> aikanaan pyöritteli ajatusta jostain kummallisesta verkostosta, jonka avulla rauhanliikkeen aktiivit pystyisivät pitämään yhteyttä toisiinsa.
Ilmastokatastrofin ja luontokadon muokkaama mielenmaisema tuntui silti tutulta. Läntisessä <a href="https://ydinlehti.fi/numero-2020-2/ydinaseet-ovat-edelleen-uhka/#more-4440" target="_blank">END-liikkeessämme</a> pohdimme, että risteilyohjusten ja vahingossa syttyvän ydinsodan mahdollisuuden äärellä oli muuttunut samantekeväksi se, kuka oli oikeassa, kuka väärässä. Peli itse oli saatava päättymään. Mottonamme oli piut paut piitata muureista ja hallituksista, tanssahdella sielu vapaana kuin uusi, rajoista vapaa Eurooppa olisi jo olemassa. <br /><br />
Missään väenpaljoudessa en ole tuntenut oloani turvallisemmaksi kuin kulkiessani syyskuussa 2021 keskellä Elokapinan mielenosoitusta. Kuvasin telttoja, rumpuja, plakaatteja, megafoniin pidettyjä puheita, valoisia ja hillittyjä nuoria, keski-ikäisten 45 plus -ryhmän. Tietysti poliiseja motskareineen ja autoineen. Kukaan ei nenätuntumalta leijunut pilvessä, ja humalassakin heilui vain kansainvälisestä kilpailukyvystämme huoliva ikäiseni nainen, joka kailotti kadunvaltaajia menemään töihin. Hänetkin rauhoitettiin leppoisasti jutustelemalla. Äärioikeisto huudatti syrjemmällä Jääkärin marssiaan ja viharikoksista tuomittu kansanedustaja vauhkosi kännykkäkameroineen kenenkään provosoitumatta. Vaelteluni päätteeksi huomasin reppuni takataskun repsottaneen auki koko illan, mutta lompakko ja kaikki muukin oli tallella. <br /><br />
Viimeisen kapinapäivän tapahtumia seurasin kotoa käsin. Kun Yleisradion pääuutislähetys läjytti silmilleni väitteen, että Valtioneuvoston linnaan oltiin <a href="https://yle.fi/uutiset/3-12136866" target="_blank">tunkeutumassa</a>, tunnistin valeuutisen välittömästi. Ei tämän porukan toimesta! Ei ikinä! Aiemmin päivällä tuleva sisäministeri <i>Krista Mikkonen</i> oli antanut pitkän <a href="https://www.youtube.com/watch?v=7Qr6lx_d4hk" target="_blank">haastattelun</a> mielenosoitus taustanaan, eikä presidenttikään ollut huomannut minkäänlaista uhkaa. Kohta myös poliisi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-12137451" target="_blank">nolosteli</a> tiedotteensa muotoilua. <br /><br />
<table style="width: 560px;">
<tbody><tr><td>
<iframe allow="autoplay; clipboard-write; encrypted-media; picture-in-picture; web-share" allowfullscreen="true" alt="" frameborder="0" h="" height="272" kuuluisi="" kuva="" n="" scrolling="no" src="https://www.facebook.com/plugins/video.php?height=272&href=https%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2FElokapina45%2Fvideos%2F608638063661399%2F&show_text=false&width=560&t=0" style="border: none; overflow: hidden;" width="560"></iframe>
</td></tr>
<tr><td>
<i>Laajentaakseen Elokapinan kuvaa "äärijärjestönä" varttuneemmat kapinalliset heläyttivät Keinutuolikapinassaan Mummon kaappikello -iskelmän uusilla sanoilla.</i>
</td></tr>
</tbody></table><br />
Arvasin silti, ettei kaikki voinut olla yhtä auvoa. <br /><br />
Kun mihin tahansa yhteisöön tutustuu syvemmin, paljastuu vieraitakin puolia. Olin ennakkoluuloinen, sillä omassa nuoruudessani ne, jotka demokratiasta eniten meuhkasivat, tapasivat sitä vähiten harrastaa. Mitä hajautettu päätöksenteko tarkoittaisi Elokapinan käytännöissä? Piileskelisikö taustalla jokin mystinen kansainvälinen kattojärjestö, joka viime kädessä linjaisi kaikesta, kahmisi ehkä uskonlahkolaisten rahatkin? Pääsisivätkö yksittäisissä kokouksissa aidosti ääneen kaikki vai ohjaisivatko muita tasa-arvoisemmat <i>Orwellin</i> hengessä toimintaa kohti valmiiksi määrättyä ainoaa oikeaa lopputulosta? Tai: jos kaikki todella pääsevät keskeytyksettä ja ilman asiantuntijapainotusta sanomaan sanansa, saataisiinko aikaan muuta kuin päättymätöntä diskuteeraamista? <br /><br />
Myös kehityksen suunta mietitytti. 1980-luvulla joukkoon mahtui aina “sissiromantikkoja”, joille tarkoitus pyhitti väkivaltaisetkin keinot, ja myös niitä, jotka, aatteesta viis, suuntasivat kohti säpinää ja parhaita bileitä. Jos ja kun katujen blokkaamisesta muodostuisi rutiini, josta tiedotusvälineet, tai edes äärioikeiston trollit, eivät enää jaksaisi kiinnostua, löytäisivätkö elokapinalliset uusia kekseliäitä tapoja nousta puheenaiheeksi vai syntyisikö painetta radikaalimpiin aktioihin? Johtaisiko poliitikkojen saamattomuus siihen, että omaisuuden "suora haltuunotto" tai kohdistuva ilkivalta äänestettäisiin väkivallattomuuden piiriin? Hyväksyttäisiinkö “joissain tapauksissa” myös väkivallan käyttö ainakin etuoikeutetuiksi tunnistettuja lähimmäisiä kohtaan? Kuka väkivallan tunnistaisi, tekijä vai kohde? Ruotsin ja Norjan Extinction Rebellion estivät joitain viikkoja sitten <a href="https://www.facebook.com/watch/live/?ref=watch_permalink&v=398646551811170" target="_blank">lentokoneita nousemasta ilmaan</a> väkivallattomasti, mutta koneeseen suljetut matkustajat saattoivat silti kokea tilanteen uhkaavaksi. <br /><br />
Päätöksentekoon liittyvät epäilyni hälvenivät nopeasti. Kansalliset Extinction Rebellion -liikkeet toimivat itsenäisesti. Ei tavallaan edes ole Elokapinaa. Eikä varsinkaan ole johtajaa. On vain tiettyihin <a href="https://elokapina.fi/principles-and-values/" target="_blank">periaatteisiin</a> sitoutuneita elokapinallisia, jotka toimivat voimiensa mukaan arvojensa mukaisissa rooleissa. Kaikkea ei tarvitse allekirjoittaa, ja jos toisaalta paletista jotain tärkeää puuttuu, ideaansa voi vapaasti edistää kokoamalla samanhenkisiä ympärilleen. Kokouksissa kaikki tulevat kuulluiksi ja huomioon otetuiksi. Tunteita puretaan jo yhden session aikana enemmän kuin kaltaiseni toksinen ukkeli on tottunut tekemään vuodessa. Mutta vaikka istunnot välillä venyvät, isotkaan niistä eivät ole suistuneet täyteen kaaokseen. <br /><br />
“<a href="https://elokapina.fi/peoples-assembly-intro/" target="_blank">Turvallisempi tila</a>” ulottuu myös sosiaaliseen mediaan, jossa mielipiteitä vaihdetaan välillä räiskyvästikin, omaan makuuni rönsyilevän kaavan mukaan, mutta tavallisimmin vastapuolta kunnioittavassa hengessä. Vaikka joku puutteellista kohtelua putkassa saanut kapinallinen saattaakin hetken haaveilla maailmasta ilman poliiseja, ja “fasismia” toisinaan vastustetaan sellaisella kiihkolla, että kuvittelen joutuneeni keskelle <i>Brežnevin</i> “rauhantahtoa” ja <i>Stalinin</i> ruumisröykkiöitä puolustavaa vaahtosuista <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Taistolaisuus" target="_blank">taistolaispoppoota</a>, en usko että liike ainakaan nähtävissä olevassa tulevaisuudessa hajoaa väkivallan kanssa flirttailuun. Putkavisiitti tuntuu joillekuille kapinallisille olevan initiaatioriitti, mutta poliisin vastustamisen glorifiointia myös aktiivisesti vältellään. <br /><br />
Palavasilmäinen identiteettipolitikointi tulee sen sijaan varmuudella aiheuttamaan kitkaa Elokapinan laajetessa punavihreän opiskelijakuplan ulkopuolelle. Vaikka liike periaatteessa toivottaa tervetulleeksi kaikki ehdottoman väkivallattomuuden periaatteisiin uskovat ja ilmaston lämpenemisestä ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä huolta kantavat ihmiset ikään, uskontoon, varallisuuteen, kulutustottumuksiin, sukupuoleen, maailmankatsomukseen, asuinpaikkaan, seksuaaliseen suuntautumiseen, koulutukseen, ihonväriin tai mihinkään muuhunkaan ominaisuuteen katsomatta, moni nykyinen aktiivi silti kavahtaisi aidosti luontokadosta huolestunutta mutta kirosanoja välimerkkeinä käyttävää peruskoulupohjaista raksamiestä kadun toiselta puolelta. Vaikeaa voisi olla markkinatalouteen uskovan rikkaankaan päästä neulansilmän läpi. Kiusalliseksi olonsa olisi epäilemättä tuntenut myös luontorakas, kaikesta rasismista vapaa äitini, joka oli 1950-luvulla oppinut käyttämään n-sanaa neutraalissa, jopa ihailevassa merkityksessä (nuoruuden päiväkirjoista paljastui liikuttava ensirakkaus tivolissa nähtyyn, hienostuneesti käyttäytyneeseen afroamerikkalaiseen miesoletettuun). Itsekin yllätyin. Olin pitänyt Kallion ilmaisutaidon lukiota paikkana, josta käsin punavihreä kupla Suomessa varmimmin uusintaa itseään. Mutta kun vielä joitain vuosia sitten tuttu, yksilöllisyyttä tavoitteleva teini lakkasi hiuksensa pystyyn erottuakseen rastatukkaisista opiskelutovereistaan, nyt opin, että rastat valkoihoisella ilmentävät kunnioituksen sijasta saamenpuvun tapaan kulttuurista omimista. <br /><br />
Kun, aivan oikein, tutkitaan itsetuhoisen kulutuskulttuurimme juurisyitä, näen vaaran, että päädytään ainoisiin oikeisiin vastauksiin ja syyllisiin (juonipaljastus: patriarkaattihan sieltä paljastuu). Jos uskonlahkojen logiikkaa noudattaen kaikkein tiukkapipoisin “tieto” saavuttaa suurimman suosion, liikkeen toiminta muuttuu helposti “pallon perässä juoksemiseksi”, jossa kulloiseenkin ulkoa tulevaan provokaatioon vastataan massiivisella someraivolla sen sijaan että käytettäisiin sama aika omaan tekemiseen ja myönteisten vaihtoehtojen kehittelemiseen. Tilanteessa, jossa jokainen viivytelty hetki on menetetty hetki, maltillisemmat aktiivit jäävät hämmentyneenä ihmettelemään kaiken melskeen yhteyttä elokehän pelastamiseen. Ja toisin kuin työpaikoilla, joissa toimeentulon vuoksi kärsitään hammasta purren, vapaaehtoisesta tekemisestä ihmiset poistuvat päätään pudistellen, joko ovet paukkuen, tai useimmat hiljaisesti vain kadoten. Pahimmassa tapauksessa “valittujen” pienenevä, mutta yhä intomielisempi piiri toivottaa lähtijät tervemenneiksi. Kunnes “fasistit” loppuvat ja käy kuten aikanaan kommunisteille. Tyhjällä pelikentällä huojuu enää kaksi oikeaoppisinta toveria, joilla molemmilla on oma puolue. Ja valta- ja tuotantorakenteet, ne jotka piti muuttaa, pysyvät ennallaan. <br /><br />
Pari viime kuukauttani on kulunut pienimuotoisesti kuherrellen. Emmin yhä suhdettani Elokapinaan. Kiittäisinkö ja poistuisin? Laiskana kaipaan vanhaa elämääni, jossa ympäristöteot ovat olleet shoppailemattomuuden ja lentämättömyyden kaltaisia leppoisia tekemättä jättämisiä ennemmin kuin aktiivista toimintaa. Myös pelkään tekstieni tylsistymistä, jos poliittinen korrektius salakavalasti kaappaa mieleni. Poistumista puoltaisi sekin, että kaltaiseni valkoihoiset, etuoikeutetut setämiehet ovat jo lähes sössineet koko planeetan. Eikö pitäisi jo älytä painua helvettiin? Varsinkin kun minuakin parikymppisenä pännivät nuorisojärjestöihin pesiytyneet kolmikymppiset “aktiivit”, jotka selittivät meille “kypsymättömille” meidän omaa elämäämme. Ja tuo kulahtanut kaveri, joka tuijottaa peilistä. Se on tosiaan jo kolmikymppisensä jokin aika sitten viettänyt. <br /><br />
<table style="float: right; margin-left: 20px; width: 320px;">
<tbody><tr><td>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-SLHN55dao62CBLDyvNZjlqAVUdjA2-T5WNvj6kYRoQJRftobSFQia4OEcnY4rSDCRCTJo57NRdyIv3tQrstWHwPum-BTKCACic1xRxzP2tQ-wPqVsrmhKAqxlaAVAVD7hDaKu2NRJ6mP/s960/elokapina-bingo.jpg" style="clear: right; float: right;"><img border="0" data-original-height="959" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-SLHN55dao62CBLDyvNZjlqAVUdjA2-T5WNvj6kYRoQJRftobSFQia4OEcnY4rSDCRCTJo57NRdyIv3tQrstWHwPum-BTKCACic1xRxzP2tQ-wPqVsrmhKAqxlaAVAVD7hDaKu2NRJ6mP/w320-h320/elokapina-bingo.jpg" width="320" /></a>
</td></tr>
<tr><td>
<i>Tavallisimmin kuullut vastaväitteet on koottu Elokapina-bingoon.</i>
</td></tr>
</tbody></table>
Toisaalta Elokapina on parasta mihin olen törmännyt vuosikymmeniin, ehkä parasta koskaan. Aktioillaan se, hapuillessaankin, vaatii huomiota sellaisille tieteellisesti todennetuille uhkille, jotka muuten etenisivät median ja tietoisuutemme katveessa. <i>Elokapinalliset muokkaavat uutiseksi sen, minkä olisi pitänyt olla uutinen jo ajat sitten.</i> Myös käytännöt ovat vakuuttaneet minua. Suuretkin tapahtumat ovat sujuneet kurinalaisesti, esimerkiksi katublokkien yhteydessä hälytysajoneuvoille on aina varattu kaista. Epäillyistäkin omavaltaisuuksista on liikkeenä <a href="https://twitter.com/elokapina/status/1443918679817789464" target="_blank">sanouduttu tiukasti irti</a>. Välillä myös musta huumori on kukkinut, kuten kun autoilijoiden kurittamista äänimerkein vastustaneita mielenosoittajia kehotettiin <a href="https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/helsingin-keskustassa-hirvittava-meteli-katso-kuinka-sadat-autoilijat-hakkasivat-tootteja-eduskuntatalon-edessa/8251130" target="_blank">tööttäämään</a> kannatuksensa Elokapinalle. Aivan erityisen kauniina ja hartaana koin Helsingin Hakaniemessä toteutetun aktion, jossa vaiteliaat kapinalliset sulkivat Pitkänsillan molemmin puolin liikenteeltä samalla kun keskellä siltaa vaelsi orkesteri loihtimassa tunnelmaan sopivaa surumielistä, mutta särmikästä äänimaisemaa. Tämä kaikki oli synnytetty vapaaehtoisten voimin, aidon demokraattisesti sopien, tavalla jonka ei oikeastaan pitäisi toimia. Mutta joka toimii, ehkä siksi, että osallistujat olettavat toisistaan lähtökohtaisesti hyvää. Minullakin on opittavaa. <br /><br />
Tyypillisin elokapinalaisille esitetty kehotus on kadulla maleksimisen sijasta <a href="https://imgur.com/gallery/uL7eIK3" target="_blank">mennä töihin</a>. “Kapinoin, jotta jaksaisin työskennellä”, on paras tähän kehotukseen kuulemani vastaus. Siihen en keksi lisättävää. Jos meitä ihmiskuntana odottaa edes jossain määrin järjestäytynyt tulevaisuus, sen päättäjät voi varmuudella tavata kaduilla näinä aikoina. Yleensä maailma kai näyttäytyy ikääntyvälle yhä hullummalta, mutta minusta järkeä on enemmän kuin pitkään aikaan. Hienoa hengata mukana, edes pikkuruisessa roolissa. Mutta jos väsy tai laiskuus iskevät, tai muuten vain on syytä poistua, pärjäävät nämä ilmankin. <br /><br />
Kannattaa <a href="https://elokapina.fi/act-now/" target="_blank">tutustua</a>.<table>
</table>
Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-22729087289143536992021-11-09T09:54:00.001+02:002021-11-09T09:54:28.427+02:00Perutaan vaalit!Jos peruttaisiin vaalit? Aluevaalit ja muutkin? <br /><br />
Valittaisiin eduskunta, kunnan- ja aluevaltuustot raskaan ja kalliin vaalitoimituksen sijaan arpomalla jäsenet kaikkien suostumuksensa antaneiden täysi-ikäisten oikeustoimikelpoisten kansalaisten keskuudesta. Saisimme tietyn virhemarginaalin rajoissa yhtä edustavan otoksen yhteiskunnassa tietyllä hetkellä vallitsevista aatesuunnista kuin nykytavallakin. Arvonta voitaisiin järjestää puoli vuotta tai vuosi ennen toimikauden alkua, minkä jälkeen valituille järjestettäisiin intensiivinen perehdytys tulevaan työtehtävään ja myös mahdollisuus tiimiytyä kollegoiden kanssa.<br /><br />
Edut nykyiseen vaalisirkukseen verrattuna olisivat ilmeiset:
<ul>
<li> Vaalirahaa säästyisi tärkeämpään, eivätkä rikkaat enää etuilisi lompakolla. </li>
<li> Nukkuvien puolue saisi edustuksen.</li>
<li> Vaalivilpin mahdollisuus käytännössä poistuisi. Tarvittaisiin vain iso lottomylly ja pari virallista valvojaa. (Vientituote esim. Venäjälle?)</li>
<li> Ja tärkein: luonnevikaisten pyrkyreiden osuus päättäjistä vähenisi. Heidän sijastaan valituiksi tulisi "tavallisia" kansalaisia, jotka eivät koskaan ole valtaa hamunneet: edustavasti introvertteja, ekstroverttejä, naisia, miehiä, nuoria, vanhoja, rikkaita, köyhiä jne.</li></ul>
Olisiko vaarana, että pyrkyryyteen taipumattomat peruspulliaiset osoittautuisivat osaamattomiksi tai hoitaisivat yhteisiä asioita laiskasti?<br /><br />
En usko. Nykysysteemissäkin päättäjiä tukevat virkahenkilöt ja avustajat. Jos katsoo ajassa taaksepäin ministerejä ja heidän koulutustaan tehtäviinsä, juuri sattumanvaraisemmin ei voisi mennä? Valtatyhjiöitä voisi syntyä, kuten ennen vanhaan, jos itsevaltiaaksi geeniarpajaisissa päätyi edellisen kunkun vesa, jota ei vähempää kiinnostanut. Mutta silti, aitojen joukkuepelaajien määrän lisääntyminen korvaisi puutteen? <br /><br />
Sillä: jos ja kun politiikka on joukkuepeliä, luettele ensin kaikki nykyiseen ja menneisiin eduskuntiin valitut urheilijaedustajat. Sen jälkeen, luettele joukkueurheilijat. Ei montaa?<br /><br />
Presidentin, jos sellaista jatkossakin tarvitaan, osalta virhemarginaali voisi tosin olla turhan suuri...Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-34485289487511649092021-05-29T02:29:00.001+03:002021-05-29T02:55:14.756+03:00Rehellisyys maan perii - vai sittenkin maahanmuuttajan?Helsingin Sanomat julkisti hiljan tietoja eri puolueiden kuntavaaliehdokkaiden rikostaustoista pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen). Perussuomalaiset olivat selvästi yliedustettuina.
<a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007993111.html" target="_blank">https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007993111.html</a>
<br /><br />
Tilastokeskus puolestaan kertoo, että vuosina 2017-2018 maahanmuuttajia epäiltiin rikoksesta keskimäärin 1,2 kertaa useammin kuin kantasuomalaisia.
<a href="https://www.stat.fi/til/rpk/2018/13/rpk_2018_13_2019-05-16_tie_001_fi.html" target="_blank">https://www.stat.fi/til/rpk/2018/13/rpk_2018_13_2019-05-16_tie_001_fi.html</a>
<br /><br />
Leikittelin hiukan näillä tiedoilla.
<span><a name='more'></a></span>
<br /><br />
Pääkaupunkiseudulla ehdolla valtuustoihin on yhteensä 2105 Ylen vaalikoneeseen vastannutta ehdokasta, joista 244 on perussuomalaisten listalta ja 1861 ei-perussuomalaista. Perussuomalaisista ehdokkaista rikoksesta oli tuomittu 12, eli 4,91 %. Muut puolueet ovat asettaneet ehdolle yhteensä 47 rikoksesta tuomittua, eli 2,53 % niiden ehdokkaiden kokonaismäärästä. Yhteensä kuntavaaliehdokkaista, perussuomalaisista ja ei-perussuomalaisista, rikostuomio oli siis 2,8 %:lla.
<br /><br />
Jos maahanmuuttajia epäillään rikoksista keskimäärin 1,2 kertaa kantasuomalaisia useammin, ja jos oletamme, että tuomioita jaetaan samassa suhteessa, maahanmuuttajien rikosprosentti on 3,36 %. Tämä on yli 1,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin perussuomalaisten rikosprosentti 4,91 %. Jos lisäksi oletamme, että puolueet ovat pyrkineet jo ennalta karsimaan rikoksista tuomittuja listoiltaan ja että ehdokkaat muutenkin olisivat keskimäärin kannattajiaan nuhteettomampia, maahanmuuttajien lainkuuliaisuus suhteessa perussuomalaisiin korostuu entisestään.
<br /><br />
Vertailu on tietysti monestakin syystä epätieteellinen (mm. siksi ettei pääkaupunkiseudusta voi vetää koko Suomea kattavia johtopäätöksiä, ja koska maahanmuuttajia on arveluttavaa käsitellä yhtenä ryhmänä, ja myös koska puolueiden ehdokkaina voi olla maahanmuuttajia jne.). Täysin leikkimielinen se ei kuitenkaan ole.
<br /><br />
Arvioisin, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, eli ne joka eniten jahtaavat rosvoja löytävät sellaisen muista useammin lähimmästä peilistä.
<br /><br />
Mielenkiintoinen lisähuomio on, että ankarampia rangaistuksia tuntuvat kannattavan keskimäärin juuri ne puolueet, joilla on listoillaan eniten kokemusasiantuntijoita.
<br /><br />
<table>
<tbody><tr>
<th style="text-align: left;">Puolue</th>
<th colspan="4">Ehdokkaiden määrä</th>
<th style="white-space: nowrap;">Yhteensä</th>
<th style="white-space: nowrap;">Rikoksesta<br /> tuomittuja</th>
<th style="white-space: nowrap;">Osuus %</th>
</tr>
<tr>
<td></td>
<td style="white-space: nowrap;">Helsinki</td>
<td style="white-space: nowrap;">Espoo</td>
<td style="white-space: nowrap;">Vantaa</td>
<td style="white-space: nowrap;">Kauniainen</td>
<td colspan="3"></td>
</tr>
<tr>
<td colspan="8"><hr /></td>
</tr>
<tr>
<td>Perus</td>
<td>100</td>
<td>66</td>
<td>72</td>
<td>6</td>
<td style="text-align: center;">244</td>
<td style="text-align: center;">12</td>
<td style="text-align: center;"><b>4,91 %</b></td>
</tr>
<tr>
<td colspan="8"><hr /></td>
</tr>
<tr>
<td>Rkp</td>
<td>100</td>
<td>60</td>
<td>30</td>
<td>33</td>
<td></td>
<td style="text-align: center;">8</td>
<td></td>
</tr>
<tr>
<td>Kok</td>
<td>112</td>
<td>103</td>
<td>89</td>
<td>21</td>
<td></td>
<td style="text-align: center;">7</td>
<td></td>
</tr>
<tr>
<td>Kesk</td>
<td>66</td>
<td>35</td>
<td>39</td>
<td>3</td>
<td></td>
<td style="text-align: center;">5</td>
<td></td>
</tr>
<tr>
<td>Vas</td>
<td>111</td>
<td>26</td>
<td>48</td>
<td></td>
<td></td>
<td style="text-align: center;">4</td>
<td></td>
</tr>
<tr>
<td>Liike Nyt</td>
<td>48</td>
<td>29</td>
<td>21</td>
<td></td>
<td></td>
<td style="text-align: center;">4</td>
<td></td>
</tr>
<tr>
<td>Sdp</td>
<td>118</td>
<td>74</td>
<td>75</td>
<td>2</td>
<td></td>
<td style="text-align: center;">4</td>
<td></td>
</tr>
<tr>
<td>Kd</td>
<td>63</td>
<td>36</td>
<td>28</td>
<td>1</td>
<td></td>
<td style="text-align: center;">2</td>
<td></td>
</tr>
<tr>
<td>Vihr</td>
<td>125</td>
<td>101</td>
<td>84</td>
<td>14</td>
<td></td>
<td style="text-align: center;">1</td>
<td></td>
</tr>
<tr>
<td>Siniset</td>
<td>11</td>
<td></td>
<td>1</td>
<td></td>
<td></td>
<td style="text-align: center;">1</td>
<td></td>
</tr>
<tr>
<td>Muut ryhmät</td>
<td>77</td>
<td>25</td>
<td>17</td>
<td>1</td>
<td></td>
<td style="text-align: center;">11</td>
<td></td>
</tr>
<tr>
<td>Ei-perus-<br />suomalaiset yhteensä</td>
<td></td>
<td></td>
<td></td>
<td></td>
<td style="text-align: center;">1861</td>
<td style="text-align: center;">47</td>
<td style="text-align: center;"><b>2,53 %</b></td>
</tr>
<tr>
<td colspan="8"><hr /></td>
</tr>
<tr>
<td>Kaikki yhteensä</td>
<td></td>
<td></td>
<td></td>
<td></td>
<td style="text-align: center;">2105</td>
<td style="text-align: center;">59</td>
<td style="text-align: center;"><b>2,80 %</b></td>
</tr>
<tr>
<td colspan="8"><hr /></td>
</tr>
<tr>
<td>Maahanmuuttajat <span style="font-size: x-small;">(laskettuna 1,2 kertaisella olettamalla ehdokkaiden kokonaisprosentista)</span></td>
<td></td>
<td></td>
<td></td>
<td></td>
<td style="text-align: center;"></td>
<td style="text-align: center;"></td>
<td style="text-align: center;"><b>3,36 %</b></td>
</tr>
</tbody>
</table>
<br /><br />
<span><!--more--></span>Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-16785228663728132012021-05-13T20:01:00.002+03:002021-05-13T20:16:11.492+03:00Rauman Lukosta, jääkiekosta ja elämästä<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;">
<tbody>
<tr>
<td style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBco3wLll1A3Lu4RYJjYyeqrxRgBUTN-A43WQ9R7jIAnN-hwt29TLqjuLRKi67EZjkAgikO5WyIJaoEsgAL2RnVsw_AxdHUYl_L4Dxj47fmcrly1UpGyF1gZwNkgM4S-ZFDxn3YJ1Rvx-8/s2048/tp-lapsuuskuva-jaakiekko-2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1153" data-original-width="2048" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBco3wLll1A3Lu4RYJjYyeqrxRgBUTN-A43WQ9R7jIAnN-hwt29TLqjuLRKi67EZjkAgikO5WyIJaoEsgAL2RnVsw_AxdHUYl_L4Dxj47fmcrly1UpGyF1gZwNkgM4S-ZFDxn3YJ1Rvx-8/w640-h360/tp-lapsuuskuva-jaakiekko-2.jpg" width="640" /></a>
</td>
</tr>
</tbody>
</table>
Olen näinä päivinä kaivannut isääni.<br /><br />
Olen usein ajatellut, että muistisairaana ja liikuntarajoitteisena kotihoidon asiakkaana isän oli otollinen hetki lähteä ennen koronaeristystä.<br /><br />Rauman Lukon mestaruuden myötä en enää tiedä. Olisi ollut hienoa, jos isä olisi ehtinyt kokea tämän. Lukko kiertyy monella tavoin isän elämään, ja omaankin, vaikka muutin Raumalta jo 1982.<br /><br />
1960-luvun alussa isä pyysi äitiä ensitreffeille juuri kiekkomatsiin, ja äiti tykästyi karjalaisnuorukaiseen, joka keksi ehdottaa muuta kuin kapakkailtaa. Jo olemassaolostani voi siis syyttää paitsi <i>Josif Stalinia</i>, joka ajoi isän perheen evakkoon, myös <i>Teppo Rastiota</i>, <i>Matti Keinosta</i> ja muuta Lukon jääkiekkojoukkuetta, joka sittemmin voitti Raumalle edellisen mestaruuden, kun olin alle yksivuotias.
<br /><br />
Myöhemmin isä integroitui länsisuomalaisuuteen mm. hankkiutumalla järjestysmieheksi hallin kutsuvieraskatsomoon (joka oli julmetun kylmä betonipenkki, mutta sentään punaviivan kohdalla), millä verukkeella pääsin muutaman vuoden ajan seuraamaan pelejä aitiopaikalta. Ainakin kerran isä vei minut myös pelaajien pukukoppiin kärttämään mailoja. Muutoissani kulkevat yhä mukana mailat mm. <i>Tapani "Tahvo" Koskimäeltä</i> (tosin hän pölli antamansa mailan <i>Juhani Jylhältä</i>).<br /><br />
Muistan yhä ensimmäisen isän kanssa katsomamme matsin. Päivämäärä oli täsmälleen 9.2.1971, ja ottelu Lukko - Hifk. Lukon piti voittaa sarjakärki, tai putoaisimme sarjaa alemmas.<br /><br />
<span><a name='more'></a></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;">
<tbody>
<tr>
<td style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsf1PbqBatbd6RYfZ_7sQyCamvgow_GsL9-zLrpnOCAj42s-UnV3cDtsGFPTdiqW8dZdvhpq-OkhWcNvidSLpjWqAA8siXhYdgFSoJX2wmyZoilTM1QjqTnO-H36jElCPAdznw7801KHkA/s2048/jaahallin-rakennus.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1353" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsf1PbqBatbd6RYfZ_7sQyCamvgow_GsL9-zLrpnOCAj42s-UnV3cDtsGFPTdiqW8dZdvhpq-OkhWcNvidSLpjWqAA8siXhYdgFSoJX2wmyZoilTM1QjqTnO-H36jElCPAdznw7801KHkA/s320/jaahallin-rakennus.jpg" /></a>
</td>
</tr>
<tr>
<td style="text-align: left; word-wrap: !normal;"><i>Kävelyretkellä äidin ja siskon <br />kanssa Rauman jäähallin <br />rakennustyömaalla n. vuonna 1970.</i>
</td>
</tr>
</tbody>
</table>
Olimme myöhässä ja kun vasta nousimme Äijänsuon mäkeä kuulimme hallin räjähtävän huutoon. 2-0 johtomaalin Lukko teki samalla hetkellä kun astuimme huutomyrskyssä sisälle. Ifk-kavensi vielä ennen ensimmäisen erän loppua. Sen jälkeen jokainen minuutti oli lapselle iäisyys. Kaksi erää punaiset paholaiset pyörivät herhiläisinä Lukon päädyssä, ja jos kiekko olisi kerrankaan livahtanut maaliviivan yli, olisi pikkupojan maailma romahtanut. Mutta <i>Hannu Siivonen</i> piti maalinsa puhtaana, ja kun pääsimme kotiin äidin keittämän kaakaon ääreen, ehdimme nähdä selostaja <i>Anssi Kukkosen</i> hämmennyksen Urheiluruudussa: "Lukko - Hifk, voiko tämä olla totta: 2 - 1."<br /><br />
Tai kirjoitin väärin. Olinhan minä tietysti jo nähnyt pelejä, mutta mustavalkotelevisiosta. IRL koettuna värit, valo ja hallin pauhu olivat kuin viesti toisesta, kiinnostavammasta maailmasta! Voisiko jääkiekon suosio monilla loskaisilla rannikkopaikkakunnilla perustua sen terapeuttiseen vaikutukseen? Kontrasti hallia ympäröivään ikuiseen marraskuuhun on joka tapauksessa valtava.<br /><br />
Ikimuistoisia pelejä, pelaajia ja tilanteita on vuosien varrella kertynyt niin paljon, että niitä on turha muistella erikseen. Poikkeuksena tietysti porilaiset, jotka ovat Jumalan lahja, jollei ihmiskunnalle, niin raumalaisille ainakin, sillä paikallispelit Ässiä vastaan olivat ja ovat aina kiihkeitä.<br /><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;">
<tbody>
<tr>
<td style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix8yARp9iv5Ib9YZzKpCDsNKXtq1sz3HCdtClS8tstlwXdwVvN_WyUSex4-Zbmd6ST5nnYv2POx8NdjUDNzjvJCgJc2GHm6H5wp1QdwcEDOkIVfmL6wztQ3aSNzKYqxJ_XisoBnibQHvBs/s960/mailat.jpg" style="display: block; padding: 1em 0px; text-align: center;"><img alt="" border="0" data-original-height="960" data-original-width="587" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix8yARp9iv5Ib9YZzKpCDsNKXtq1sz3HCdtClS8tstlwXdwVvN_WyUSex4-Zbmd6ST5nnYv2POx8NdjUDNzjvJCgJc2GHm6H5wp1QdwcEDOkIVfmL6wztQ3aSNzKYqxJ_XisoBnibQHvBs/s320/mailat.jpg" /></a>
</td>
</tr>
</tbody>
</table>
Minulle seisomakatsomo, paikkavaraukseton tungos ja töniminen, kolmannen erän kynnistely kylmettyvissä varpaissa, yleisön (nyttemmin pitkälti someen siirtyneet) epäkorrektit huutelut pelaajille ja tuomareille, ja silloin tällöin miesporukassa kiertävä kossupullokin ovat edelleen sitä oikeaa kiekkokulttuuria nykyisen politbyroossa istumisen sijasta. Makkaraa emme erätauoilla käyneet ostamassa, jottemme menettäisi aikaisin tulemisen ansiosta saamiamme hyviä paikkoja. Sokeriton Sisu-pastilliaski oli silti useimmiten mukana.<br /><br />
Helsinkiin muuton jälkeen olen yleensä vähintään kerran tai kaksi vuodessa käynyt katsomassa, kun Lukko kohtaa Hifkin tai muinoin Jokerit. Usein olen joutunut käymään yksin, sillä niissä taidepiireissä joissa liikuin taipumukseni ei saavuttanut ymmärrystä (ja aivan erityisen huonosti matsiin kutsu toimi iskurepliikkinä).<br /><br />
Suosittelen silti jääkiekon vihaajillekin käyntiä ottelussa ainakin kerran elämässään. Istumakatsomot ja ämyreistä tyrkytetty kovaääninen musiikki ovat laimentaneet spontaania kokonaiselämystä, mutta silti kiekko-ottelussa (pois lukien ehkä venytetyn runkosarjan marras-joulukuun rutiiniottelut) paremmin kuin ehkä missään muualla, voi turvallisesti saada aavistuksen ihmisestä irrationaalisen laumaeläimenä. Uskon että se järkeä kaihtava ydin, joka löytyy somettavasta maahanmuuttokriitikosta kuin luonnostaan, paljastuu pienellä kaivamisella meistä jokaisesta, ja siihen on hyvä tutustua, jos sitä meinaa hallita. Matsi jos mikä tarjoaa myös mahdollisuuden pienimuotoiselle kansalaisrohkeusharjoitukselle: ainakin minusta on vielä myöhäiskeski-iässä riemukasta kajauttaa keskellä Hifkin innokkaita kannattajia: Lukko, Lukko! (ilkeydet jätän tunnustamatta ja ammattisalaisuutena paljastamatta)<br /><br />
Käyntini kotipuolessa synkronoitiin usein Lukon kotipelien kanssa, joita kävimme, me kaksi suurta lasta (isä luonnehti itseään yli-ikäiseksi nuorisohuligaaniksi) katsomassa. Vanhemmiten äitikin saatiin houkuteltua mukaan. Lopulta liikkuminen hallin jyrkissä portaissa tuotti isälle kuitenkin niin suuria hankaluuksia, että luovuimme päätykatsomopaikoista, joista käsin olimme kokeneet voivamme vaikuttaa vastustajan maalivahdin keskittymiseen. Kun hallikäynnit kokonaan jäivät, tarjosivat <i>Risto Leinon</i> häikäisevät radioselostukset meille yhä yhteistä iloa.<br /><br />
Ilman isää pohdin omaa pikkukaupunki-identiteettiäni.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Tajuanhan minä kiekkohulluuden hulluudeksi, monella tavalla (siksikin, että ulkona on kaunis ilma ja istun silti sisätiloissa tällaisia pohtien). On kosmisessa katsannossa tietysti se ja sama montako kertaa kiekko kuhunkin maaliin menee. Fiksumpaa olisi keskittyä maailman todellisten ongelmien pähkäilyyn. Ekologisesti äijien lennättäminen paikkakunnalta toiselle lätkimään kiekkoa keinotekoisesti jäädytettyihin ja lämmitettyihin halleihin on turhuutta turhimmillaan. Kummallinen on myös sarja, jonne kukaan ei voi nousta ja josta kukaan ei voi pudota ilman kabinettipäätöksiä, koska moinen vapaa markkinatalous vahingoittaisi omistajien viihdebisneksiä. Ja diktatuureja pönkittävä laji, jonka kansainvälisessä johdossa <i>Kalervo Kummola</i> vaikuttaa vihervegaanilta, on perversioksikin perverssi valinta. Eikä paljon auta, etten voisi ikinä kuvitella kannattavani isoja, pahoja pääkaupunkilaisseuroja, vaan oman kylän, liigan pienimmän paikkakunnan, muukalaislegioonaa, jota näkyvimmin sponsoroi Olkiluodon ydinvoimala. Paikallisuuden kanssa on muutenkin niin ja näin. Kouluaikainen tuttuni toteaa, että "Nyt viimeistään on kiinnostus Lukkoon loppunut, kun siellä ei pelaakaan oman kotikaupungin pojat, vaan ihan muualta tulleet ”duunarit”." <br /><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;">
<tbody>
<tr>
<td style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_Dmt1kpmxMyJBzTtPNdBRo-tLEAuoJmhBFrm9po2v1282n2I_SxlQJOSDLIKVKcSL6weWydmZvt8e9ConsGJjfMxazgzw-mHwqCs-91U3l5qmgBDO6pTE0WpAfrvmSi6RNztVDdMir26f/s2048/leikekirja.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em;"><img border="0" data-original-height="1409" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_Dmt1kpmxMyJBzTtPNdBRo-tLEAuoJmhBFrm9po2v1282n2I_SxlQJOSDLIKVKcSL6weWydmZvt8e9ConsGJjfMxazgzw-mHwqCs-91U3l5qmgBDO6pTE0WpAfrvmSi6RNztVDdMir26f/s320/leikekirja.jpg" width="320" /></a>
</td>
</tr>
<tr>
<td style="text-align: left; word-wrap: !normal;"><i>Ote leikekirjastani 1970-luvun alusta.</i>
</td>
</tr>
</tbody>
</table>
Mutta silti. Miksi ihmeessä olisin häviävän hetkenkin nauttimatta menestyvästä kiekkojoukkueesta, kun joka tapauksessa miltei mökkinaapuriini tullaan kippaamaan miljoona vuotta säteilevät ydinjätteet. Sentään pikkupoikana, ennen kuin kieroiluista mitään tiesin, keräsin fanina leikekirjaa. Ja pihaporukalla pelasimme yötä myöten katupalloa askarrellen itse aina syksyisin maalit ja superlonista maalivahdille polvisuojat. Jos lapsuuteni unelmat olisivat toteutuneet, minusta olisi tullut isona jääkiekkomaalivahti (ja jos olisin ollut Lukon maalissa, olisi Tepsistä tullut mestari). Idoleita olivat joka tapauksessa ne, jotka oikeasti pelasivat edustusjoukkueissa ja jotka siksi myöhempinä kipeinä nuoruuden vuosina veivät myös upeimmat naiset, kuten oikein oli. <br /><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;">
<tbody>
<tr>
<td style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5cDQkqy4e_JNtvuQ4ox26MyTSGrqpU75L9aWq5Q6qOO8eP2l3cxoUEexBmQJL3r43FjP0OKrFER_qQ3nzvgNAWL-GMaaCcE131NKuh5GPVYZ0Lz_lkyI-TA7HXIuPeVZQglvUXRlyIhPE/s1522/tp-luistelee.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em;"><img alt="" border="0" data-original-height="1054" data-original-width="1522" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5cDQkqy4e_JNtvuQ4ox26MyTSGrqpU75L9aWq5Q6qOO8eP2l3cxoUEexBmQJL3r43FjP0OKrFER_qQ3nzvgNAWL-GMaaCcE131NKuh5GPVYZ0Lz_lkyI-TA7HXIuPeVZQglvUXRlyIhPE/s320/tp-luistelee.jpg" width="320" /></a>
</td>
</tr>
<tr>
<td style="text-align: left; word-wrap: !normal;"><i>Yritelmä lämäriksi.</i>
</td>
</tr>
</tbody>
</table>
Lukon valmentaja oli liikunnanopettajani, joka läjäytti tulevalle maratoonarille seiskan (ja terveysopista kympin, koska minulla oli rillit). Ja <i>Esko "Killerin"</i> poika <i>Kalle Sahlstedt</i> on Lukon urheilutoimenjohtajana ansiokkaasti parantanut liigajoukkueen kemiaa niin etteivät pelaajat enää päädy motivoitumattomina pikkukaupunkiin, koska eivät muualle päässeet, vaan koska ovat kukin "matkalla jonnekin", ja Lukko, sen pätevä valmennus ja sen menestys ovat uskottava osa tätä kunkin pelaajan omaa tavoitetta. Niinpä, vaikka luokkakaverini puolittain olikin oikeassa puhuessaan oman kylän poikien puuttumisesta (esim. Ässien 1970-luvun mestarijoukkueessa ainoa "ulkopaikkakuntalainen" oli <i>Kari Makkonen</i>, joka oli käynyt syntymässä Harjavallassa), paikalliset ja kotimaiset tähdet ja kaksi slovakkia, kaksi kanadalaista, yksi ruotsalainen ja yksi tsekki onnistuivat muodostamaan harmonisen, yhteen hiileen puhaltavan joukkueen. Päävalmentaja <i>Pekka Virta</i> summasi neljän vuoden projektiaan viitoittaneen asenteen asiaan kuuluvan pateettisesti: "Tämä on vahva kaveriporukka, joka teki töitä toisilleen veljeydestä, ystävyydestä ja rakkaudesta."<br /><br />
Ja vielä kuriositeetti. Kun korona nujersi Virran, valmentajahaastatteluihin ilmestyi melkein tuttu mies, yli 1000 liigaottelun maailmanmestari <i>Erik Hämäläinen</i> (s. 1965) jota minä (s. 1962) yritin opettaa ensimmäisessä opetusharjoittelussani vanhassa koulussani 1980-luvun alussa. <br /><br />
Tämmöisiä juttuja. Ihminen ei ole rationaalinen. Sen urheilu opettaa. Ja se jos mikä on tärkeää ymmärtää.<br /><br />
Eli nyt nautitaan! Ainakin siihen asti, kunnes yritysvalmentajat ja muut ketkulit kaappaavat itsessään neutraalin kiekon lätkimisen uusliberaalin maailmankuvan puffaamiseen ja vyöryvät matalapalkkatyöpaikoille höpisemään hienoista "matkoista" tai "tarinoista".<br /><br />
(Ja vielä. Minuakin riepoo koronaa uhmaava juhliminen. Jos uutta tautipiikkiä ei Raumalla jostain ällistyttävästä syystä juhlimisen jäljiltä ilmaannu, voitaisiin teattereja, kirjastoja ja museoitakin vähitellen ryhtyä avaamaan. Ruumiin ja hengen kulttuurit eivät sulje toisiaan pois. Molempia turhuuksia tarvitaan.)Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-60298639460611948162021-01-18T18:29:00.001+02:002021-01-18T18:40:11.078+02:00Mihin katoavat valtion rahat?
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYoqMoCWz5-QIiAQ5CvUZnIfH57B65tvyVJ8FOfJ2Je8ntJyTvbvWk_Dqtt2zq81HedsEQNDNh8OpE56V-Ss-yokO7pf_CaesQ6kIn2VxASt2C0cwgtveOhIFZs75hWXmSH9AMI6a_S9lM/s1316/budjetti-menot-2021.jpg" style="display: block; padding: 1em 0px; text-align: center;" target="_blank"><img alt="" border="0" data-original-height="950" data-original-width="1316" height="462" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYoqMoCWz5-QIiAQ5CvUZnIfH57B65tvyVJ8FOfJ2Je8ntJyTvbvWk_Dqtt2zq81HedsEQNDNh8OpE56V-Ss-yokO7pf_CaesQ6kIn2VxASt2C0cwgtveOhIFZs75hWXmSH9AMI6a_S9lM/w640-h462/budjetti-menot-2021.jpg" width="640" /></a>
</div>
Helsingin Sanomat on taas julkaissut vuoden suosikkikuvioni, graafisen esityksen valtion ensi vuoden tuloista ja menoista. Petri Salménin laatima graafi on suosikkini siksi, että vaikken ihan kaikkien momenttien tarkkaa sisältöä hahmotakaan, esitys havainnollistaa erinomaisesti ministeriöiden painoarvoa ja eri asioiden välistä suhteellista merkitystä. Absoluuttiset luvut, miljardit ja miljoonat, joita uutisissa aina heitellään, tahtovat mennä minulta sekaisin.
<br /><br />
Mielestäni tämä nimenomainen kaavio pitäisi esittää kaikille eduskuntavaalien ehdokkaille. Tehtävänanto olisi seuraava: Tässä on lähtötilanne. Miten olisi toisin, jos sinä saisit päättää? Minne annettaisiin? Mistä karsittaisiin? Maailmaa syleileviä lätinöitä ei poliitikoilta enää hyväksyttäisi, eikä kakun kokoa saisi muuttaa, ainoastaan painotuksia. Kuntavaaleissa vastaavan graafin voisi esittää oman kunnan osalta.
<br /><br />
<a name='more'></a>
Omia huomioitani nykytilasta:
<br /><br />
Koulutus (4) ja terveydenhoito (3) muodostavat valtion menoista merkittävän osan. Samoin eläkkeet (2) ja erilaiset tuet kunnille (1) ja kansalaisille (11). Paljon rahaa kuluu myös hallintoon, sillä pieniä menoeriä löytyy sieltä täältä ympäri kaavion. Jos jostain halutaan merkittävästi säästää, pitää säästää näistä kohteista. Periaatteessa poliitikot ovat siis fiksulla asialla pohtiessaan vaikkapa sote-uudistusta, eläkeiän nostamista tai työllisyyden parantamista (vaikka varsinaiseen perusturvaan ja ansioturvaan kuluukin valtion rahaa varsin kohtuullisesti (14). Kansanterveyttä edistävät ratkaisut maksavat myös itsensä takaisin.
<br /><br />
Oma suosikkini on hallinto. Soten yhteyteen koplattu maakuntauudistus olisi vallan erinomainen innovaatio, jos maakunnilla korvattaisiin ronskisti Suomen kunnat. 17 kuntaa voisi toki olla liian vähäinen määrä, mutta hevoskyytien ajalta peräisin olevaa tilkkutäkkiä on reaaliaikaisen tiedonkulun aikana enää vaikea perustella. Harva meistä rakentaa identiteettiään byrokratian varaan. Eivät tapiolalaiset, leppävaaralaiset tai matinkyläläiset ole menettäneet ominaislaatuaan, vaikka heidät onkin sullottu Espoo-nimiseen hallinnolliseen fiktioon. Ihmisten identiteetti voi keskittämisen myötä jopa vahvistua, kun ei enää ole mahdollista kinastella pikkuasioista oman porukan kesken vaan pitää puhaltaa yhteen hiileen osana isompaa kokonaisuutta.
<br /><br />
Merkittäviä menoeriä ovat myös maataloustuet (6) ja vaikkapa hävittäjähankinnat (5), jotka molemmat voidaan toki nähdä osana turvallisuuspolitiikkaa. Näiden menoerien keskinäinen suhde on mielestäni kiinnostava. Muutaman hävittäjän saaminen taivaalle torjumaan ryssän uhkaa (1,48 mrd) maksaa miltei saman kuin koko elintarvikehuoltovarmuudesta huolehtiminen (1,89 mrd).
<br /><br />
Populistien vakioratkaisut säästää EU-maksuista (joista suuri osa tulee toiseen taskuun takaisin) (13), maahanmuutosta (7), kehitysyhteistyöstä (8), postmodernin tekotaiteen tuista (tai jopa kaikesta kulttuurin tukemisesta) (12) ja Yleisradiosta (15) kaavio asettaa noloon valoon. Juuri mikään ei valtion taloudessa heilahtaisi, vaikka ne kaikki lopetettaisiin tykkänään.
<br /><br />
Myös <i>Risto E.J. Penttilä</i> näyttäisi taannoisine velkakelloineen olevan kyseenalaisella asialla. Valtion vuosittaiset velanhoitokulut (9) ovat (ainakin nykyisillä koroilla) hyvin maltilliset.
<br /><br />
Kiinnostava pieni menoerä on presidentti. Tai pikemmin presidentin perusparannus (10), johon on osoitettu 7,5 miljoonaa euroa.
Tietääkö joku, mistä voisi olla kyse? : )
<br /><br />
Lähteet:<br />
<a href="https://nakoislehti.hs.fi/ab440285-a3fc-4621-a363-8e3ca5527474/8" target="_blank">https://nakoislehti.hs.fi/ab440285-a3fc-4621-a363-8e3ca5527474/8</a>Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-48947832924964359842019-07-26T03:22:00.000+03:002019-07-26T03:23:05.071+03:00Suhteiden avulla uralla eteenpäin?<i>Sisko Savonlahti</i> kertoo <a target="_blank" href="https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006183329.html ">Hesarissa</a> miten suhteet ovat avittaneet häntä työuralla. Kolumnin innostamana minä unohduin pohtimaan suhteiden vaikutusta omaan työhistoriaani.
<br /><br />
Hankaluuksia oli jo alkuun pääsemisessä. Vaikka kirjoitin 1980-luvun alussa kuusi laudaturia, kesätöitä ei pieneltä paikkakunnalta tahtonut löytyä. Työttömyyden, epäselvien tulevaisuudensuunnitelmieni ja hitaan lukunopeuteni vuoksi hakeuduin työvoimatoimiston testeihin. Palautetilaisuudessa kuulin että olin pärjännyt paremmin kuin kukaan koskaan, ja ilmeisesti siksi testin vetäjä sotki aikataulunsa juttelemalla kanssani innostuneesti koko aamupäivän. Kun viimein olin poistumassa, nimeäni huudettiin viereiseltä rakennustyömaalta. Huutaja oli Jari, luokkakaverini, jonka taskumatista olin koulun bileissä saanut ensimmäisen kännini. Jari oli paikkakunnan julkkis, sillä hän oli päässyt sanomalehteen jo kahdesti. Ensin laiska toimittaja haastatteli ensimmäistä ylioppilaskirjoituksista poistujaa. Ja joitain viikkoja myöhemmin laiska toimittaja haastatteli uuden Alkon ensimmäistä asiakasta. Jarilla oli yllään työhaalarit, ja hän kertoi iloisesti saaneensa hyväpalkkaisen duunin isänsä kautta.
<br /><br />
Minä päädyin yliopistolle lukemaan valtio-oppia. Minulla ei ollut oppinutta taustaa, joten rituaalit ja käsitteistö tuntuivat välillä oudoilta. Kurssikaverit olivat kuitenkin mukavia, joten viihdyin, olkoonkin ettei koulutus valmistanut mihinkään tiettyyn ammattiin. Kurssikaverit päätyivät kesätöihin ministeriöihin, lehtitaloihin ja yliopistolle, ja usein heitä näytti avittavan joku samanniminen jo valmiiksi paikassa työskentelevä. Heistä tuli tutkijoita, toimittajia, tiedottajia, diplomaatteja, korkeita virkamiehiä jne. Minusta tuli yhdeksäksi ja puoleksi vuodeksi siivooja.
<br /><br />
Sellaisiin töihin, joista maksettiin palkkaa, ihmisaran introvertin pelasti vasta vuosituhannen vaihteen IT-buumi. Minulla ei nytkään ollut suhteita mihinkään suuntaan, mutta kun niitä ei ollut uudella alalla vielä muillakaan, se ei ollut tällä kertaa kohtalokasta. Käytännössä nollatasolta (en erottanut printteriä skannerista) päädyin vuoden kurssin päätteeksi satumaisesti töihin maailman suurimpaan IT-taloon.
<br /><br />
Tai valehtelen.
<br /><br />
Sainhan minä sen työn suhteiden avulla. Kurssikaverini oli nimittäin käynyt työhaastattelussa juuri ennen minua. Mutta kun hän oli jo lupautunut toisaalle, hän ystävällisesti vinkkasi paikasta minulle. En minä sinne ikinä muuten olisi löytänyt. Sillä tiellä vietin parikymmentä vuotta. Pelastauduin keskiluokkaan, jonka jäsenyys oli jo jäädä haaveeksi. Hankin moitteettoman yhteiskunnallisen statuksen, omistusasunnon ja lopulta perheenkin.
<br /><br />
Kiitos vielä, Janne!Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-1860748103464692662019-06-10T11:53:00.000+03:002019-07-26T03:24:14.122+03:00Ajatuksia syntyvyydestäSyyskuussa 1945 suursotien jälkeiseen Suomeen syntyi 12 681 vauvaa. Vuonna 2019 koko vuonna alle 45 000.
<br />
<br />
Miksi näin? Sodan jälkeen kiima oli varmaan hengissä selvinneiden kesken tapissa ja ehkäisy herrassa. Mutta toisaalta tuoreessa muistissa olivat vaikeat ajat kun tosi vaikeiksi äityivät. Paljon vaikeammat joka tapauksessa kuin nyt, edes porvarihallituksen aikaan.
<br />
<br />
Lapsettomuuden asiantuntijana päätin hetken pohtia lapsettomuuden syitä, olkoonkin että minun lapsettomuudestani on jo aikaa, ja syyt saattavat tänä päivänä olla toiset. Eli setämiehen masentavaa mansplayingia seuraa...
<br />
<br />
<a name='more'></a><br /><br />
Ensi alkuun: en usko että synnytystalkoot tai parlamentaariset komiteat auttavat. Eivät isyysvapaat, äitiysvapaat eivätkä oikein mitkään muutkaan politiikkatoimenpiteet. Syntyvyyden laskun taustalla on osittain pikemmin hyvinvointivaltio. Kun eläke eivätkä enää lapset ole vanhuuden turva lapsista on pikemmin tullut elinikäinen huoli.
<br />
<br />
Yhteisöllisyyden väheneminen on varmasti suuri syy. Jokainen on oman onnensa seppä, kaikki on itsestä kiinni, kuuluu virallinen mantra. Ihmiset lukevat työpaikkailmoituksia ja toistensa Linkedin-hypetystä ja toteavat sisimmissään, etteivät kuulu täydellisten sliipattuun joukkoon, vaikka poiskaan ei uskalla hypätä, varsinkaan lapsia tehdä. Kun työantaja kiertoilmaisuin kyselee nuorilta naisilta työhaastattelussa lapsentekohaaveista, ahdistava sävy ei ole ollenkaan sama kuin sukulaisilla vielä minun nuoruudessani.
<br />
<br />
Vaikka meillä keskimäärin menee paremmin kuin koskaan, esimerkiksi työttömyys saattaa suistaa "yksilön" kierteeseen, joka virallisen opin mukaan on massairtisanomisissakin aina hänen oma syynsä. Joka kerta kun Päivi Räsänen avasi suunsa, tuhat seurakuntalaista erosi kirkosta, ja kun Juhana Vartiainen avaa suunsa, tuhat työtä tekevää tai opiskelevaa paria päättää jättää lapset tekemättä. Patistelun maailmassa, kun voimat loppuvat, viimekätisen lohdun ja levon tarjoaa itsetuhon mahdollisuus. Paskan kestäminen kun on lopultakin vapaaehtoinen leikki. Mutta jos olet tehnyt lapsia, niin leikki muuttuu vakavaksi, kun itsetuhon säällinen pakotiekin on tukittu.
<br />
<br />
Pimeyden varsinainen ydin ei kuitenkaan liene Vartiainen, tai muut sielunsa talouspuheella mädättäneet mulkerotkaan, vaan touhuamisemme kaksoisstandardi. Meille maksetaan väärästä työstä, ja vääriä asioita teemme vapaallakin. Hallinnasta riistäytyneestä täysimittaisesta ilmastokatastrofista (ilmastonmuutos, buahaahaaaa...) on tapana olla hillitysti huolissaan, mutta työssä ei kuitenkaan kysellä vaan tehdään tulosta. Ja vapaalla lennetään että taas jaksetaan. Vihreät ministerit muiden mukana, moraalittomampina kuin yksikään lepakkotyömies Putkonen.
<br />
<br />
Tee tähän maailmaan sitten lapsia. Eivät vaalikopin vaan sänkykamarin yksityisyydessä ihmiset antavat kaikkein rehellisimmän äänensä hiljaisuudelle.
<br />
<br />
Kirjoitukseen innostanut kolumni:<br />
<a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006137070.html?fbclid=IwAR0kv_P9GY-8BLhovP2g3AJ0JIFLe7-2QKsWp09DpweG-VvxOLvaPS66L6o" target="_blank">https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006137070.html?fbclid=IwAR0kv_P9GY-8BLhovP2g3AJ0JIFLe7-2QKsWp09DpweG-VvxOLvaPS66L6o</a>Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-81076930788160894382019-04-12T19:06:00.000+03:002019-04-12T19:06:49.463+03:00Äänestä, hyvä ihminen!<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: #1d2129; font-family: Helvetica,Arial,sans-serif; font-size: 14px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 6px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
Vaalien alla alkaa näyttää mahdolliselta, että nykyinen hallituspohja jatkaa, muttei enää Juha Sipilän eikä edes Petteri Orpon, vaan <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/te/66f70ea4-2c33-4a74-97e2-baf6459f743b?ref=newsletter%3A89f4&utm_source=Talouselama_Uutiskirje&utm_medium=email&utm_campaign=Talouselama_Uutiskirje&fbclid=IwAR0KpKo72qPe89lRuOP9iyD_PcdD1qaUEzDgYkeenk5SZh-LreW0AxJokr4" target="_blank">Jussi Halla-ahon viitoittamalla tiellä</a>. Kepu ja kokoomus sössivät mahdollisuutensa soteen, ja kun gallupkärki Antti Rinne sekoili odotetusti niin puheissaan kuin ajatuksissaankin, "mestari" saattoi vaalitenteissä myhäillen kuunnella kannatuksen kasvun kohinaa.</div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: #1d2129; font-family: Helvetica,Arial,sans-serif; font-size: 14px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 6px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
Mestarin aate on tuttu historiasta. Mutta kun aikalaistodistajat ovat manan majoilla, uudet sukupolvet viehättyvät siitä taas. </div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: #1d2129; font-family: Helvetica,Arial,sans-serif; font-size: 14px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 6px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 6px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
Mitäpä siitä? Kaikki puolueet vetoavat kansaan, ovat populistisia. Eikö ole vain hyvä että sirkuksen tirehtööri vaihtuu? Miksi Halla-aho olisi huonompi kuin muut? Mistä erottaa hyvän ja pahan populismin?</div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: #1d2129; font-family: Helvetica,Arial,sans-serif; font-size: 14px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 6px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 6px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
Ainakin se että hyvä populisti noudattaa pelin sääntöjä. Se tekee valtaan päästyään mitä tekee: aktiivimallin, bisnes-soten, hallintarekisterilain, mutta ei ota haltuunsa tiedotusvälineitä tai vainoa poliittisia vastustajiaan, minkä vuoksi häviää seuraavat vaalit.</div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: #1d2129; font-family: Helvetica,Arial,sans-serif; font-size: 14px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 6px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 6px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
Valta vaihtuu. Uudet vallanpitäjät eivät ole entisiä kummempia, mutta kuitenkin uusia. Kun valta vaihtuu säännöllisesti, ei synny klikkejä eikä rakenteellista korruptiota. Muutos on demokratian "se juttu".</div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: #1d2129; font-family: Helvetica,Arial,sans-serif; font-size: 14px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 6px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 6px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
Paha populisti sen sijaan tietää alun perinkin lupaavansa katteettomia. Paha populisti, tuo yksinkertaisten viettelijä, poliittinen pedofiili, kylvää pelkoa ja vihaa vaikka itse hyvin tietää, ettei maata kaada kaksi jäähallillista pakolaisia, eivät eriväriset eivätkä eriuskoiset ihmiset, tai rikkaiden suomenruotsalaisten tai juutalaisten salaliitto. Paha populisti ei valtaan päästyään pyri ajamaan aktiivimallia, bisnes-sotea tai hallintarekisterilakia. Paha populisti pyrkii yksinomaan valtaan.</div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: #1d2129; font-family: Helvetica,Arial,sans-serif; font-size: 14px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 6px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 6px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
Kun paha populisti pääsee valtaan, se pyrkii yksinomaan valtansa säilyttämiseen. Paha populisti tietää, että sille kävisi seuraavissa vaaleissa yhtä kalpaten kuin muillekin "herroille", kansa buuaisi sen vallasta. Siksi se ryhtyy heti ensimmäisenä vallassaolopäivänään muuttamaan pelin sääntöjä. Vähitellen se ottaa haltuun median, lisää kansalaisten valvontaa, kieltää ehkä osan kilpailevista puolueista. Poliittiset vastustajat alkavat kärähdellä erilaisista rikoksista.</div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: #1d2129; font-family: Helvetica,Arial,sans-serif; font-size: 14px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 6px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 6px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
Jos seuraavat vaalit järjestetään, paha populisti voittaa ne häikäisevin numeroin, ja äänestysprosenttikin on huikea.</div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: #1d2129; font-family: Helvetica,Arial,sans-serif; font-size: 14px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 6px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 6px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
Kun pahat populistit ovat kaapanneet vallan kaikkialla ja "itsenäisten kansojen Eurooppa" on rakennettu, ja yhteinen vihollinen, kansainväliset korruptoituneet yhteistyörakenteet, on tuhottu ja raunioilla tanssittu, on vallan säilyttämiseksi keksittävä uusi vihollinen.</div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: #1d2129; font-family: Helvetica,Arial,sans-serif; font-size: 14px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 6px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 6px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
Kun eri maiden populisteilla on jäljellä enää toisensa, ainoa keino säilyttää valta on uusi maailmanpalo. </div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: #1d2129; font-family: Helvetica,Arial,sans-serif; font-size: 14px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 6px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 6px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
Äärimmäinen nihilisti ajattelee ehkä, että ihmislajin nopea loppu on luonnolle paras mahdollinen lahja ja sen vuoksi perussuomalaisten äänestäminen, tai kokonaan äänestämättä jättäminen, on ylivertainen ekoteko verrattuna kasvissyöntiin, lentomatkailusta luopumiseen tai kierrätykseen. </div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: #1d2129; font-family: Helvetica,Arial,sans-serif; font-size: 14px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 6px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 6px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
Minä en usko niin.<br style="font-family: Helvetica,Arial,sans-serif; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px;" /> Minä oikeasti pelkään. <br style="font-family: Helvetica,Arial,sans-serif; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px;" /> Vetoan sinuun, jumalan tähden, äänestä vaalipäivänä ja raahaa tuttusikin uurnille!<br /><br /><br /></div>
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-21814517690328912472018-06-13T09:34:00.000+03:002018-06-13T10:57:14.518+03:00Taas uusi sota, jipii!!!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://hs.mediadelivery.fi/img/1440/ffad564cf9584f0f9d411c36f25e54ed.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://hs.mediadelivery.fi/img/1440/ffad564cf9584f0f9d411c36f25e54ed.jpg" data-original-height="579" data-original-width="800" height="288" width="400" /></a></div>
Sote, koulutusleikkaukset, työttömien ”aktivointi”… Politiikka tuntuu olevan jatkuvaa riitelyä, lehmänkauppoja ja selkään puukotusta. Moni kyllästyy negatiiviseen ilmapiiriin ja suuntaa kiinnostuksensa yhteisten asioiden sijaan kodinsisustukseen, purjehdukseen tai puutarhanhoitoon. Moni muistelee ennen kaiken olleen paremmin, mikä tietysti on valemuisto, jos vertaa vaikka <a href="https://www.stat.fi/til/tta/2017/tta_2017_2018-04-27_tau_002_fi.html" target="_blank">lakkojen määrää nyt ja 1970-1980-luvulla</a> (jolloin tosin juuri kukaan ei tainnut vaatia lakko-oikeuden rajoittamista). Riitelevät länsimaat tuntuvat silti kauttaaltaan olevan keskinäisten ja sisäisten riitojensa takia kaaoksessa.
<br />
<br />
Miksi emme korvaisi riitelyä myönteisellä ajattelulla, yhteen hiileen puhaltamisella, moni kysyykin.<br />
Miksi uutiset kertovat niin paljon kriiseistä ja onnettomuuksista ja niin vähän vakaasta kehityksestä kohti parempaa tulevaisuutta?
<br />
<br />
<a name='more'></a>Vastaus löytyy siitä suurenevasta joukosta maita, jossa yksimielisyys on joko toteutettu tai jossa rappioon ei koskaan ole vajottukaan. Nämä maat tulevat toimeen yhdellä poliittisella puolueella ja/tai uskonnolla tai sitten ainakin äänet lasketaan kansallista yksimielisyyttä tukevalla tavalla. Markkinoita kahlitseva työlainsäädäntö ei hidasta taloudellista
toimeliaisuutta, minkä ansiosta nämä maat suurmiespatsastelevat kaikkien
kilpailukykytilastojen kärjessä. Naiset tapaavat tietää paikkansa, ja homoja on olemassa yhtä vähän kuin ilmastonmuutosta. Perustuslaki on viisaille ja karismaattisille johtajille korkeintaan hidaste kohti parempaa maailmaa ja yhä täydempiä omia taskuja. Julkista sektoria ei ole päästetty paisumaan, mitä nyt vankilat ja mielisairaalat toteuttavat perustyötään, eli hoitavat hankalat tyypit.
<br />
<br />
Leikki leikkinä. Maailman kaikkien jumalien ja jumalattomuuksien supermarket meitä varjelkoon yhtenäisyydeltä. Riitely on itseisarvo. Niin kauan kuin riitelemme avoimesti, niin kauan kehitymme. Riitelyn ainoa vaihtoehto, yhteiskunnassa, työpaikoilla, perheissä, sisällämme on kehityksen salpaava valehtelu, kulissit. Niin kauan kuin vallitsee yhteisesti sovittuja sääntöjä kunnioittava kaikkien ”sota” kaikkia vastaan ja uutiset pysyvät huonoina, me olemme luvatussa maassa sen sijaan että meidät pakotettaisiin kutsumaan luvatuksi maaksi sitä paikkaa johon meidät on vangittu. Missä riidellään, siellä on ihmisellä hyvä olla! Sovun vallitessa toivoa on enää vaaroja uhmaavissa humoristeissa, vallanpitäjien viimeisissä sielunhoitajissa ennen lopullista matkaa pimeään.Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-76213658280922382592017-12-30T15:39:00.000+02:002018-01-04T20:57:14.192+02:00Leikkauksia 17! Sata vuotta aktivointia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh69S6Fq6LrxixrOFsWGYH_xVEr8Zs19nx5opPah6g2klkbcWUrPESrX_wBPjRXD-ap-AUCKagzJZJpgrNMr7rYYvQfISAqY697pWtcP0vJdcpa7PXM-U-79NGuyY8NeuncLCTkryYeMMrs/s1600/vartiainen5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1249" data-original-width="1600" height="497" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh69S6Fq6LrxixrOFsWGYH_xVEr8Zs19nx5opPah6g2klkbcWUrPESrX_wBPjRXD-ap-AUCKagzJZJpgrNMr7rYYvQfISAqY697pWtcP0vJdcpa7PXM-U-79NGuyY8NeuncLCTkryYeMMrs/s640/vartiainen5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730" target="_blank">https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730 </a>Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-83242864895282917642017-09-10T22:02:00.002+03:002017-09-10T22:02:52.190+03:00Testataan populistien ajatukset!Sain syysflunssan. Kuumehoureessani virittelin perustulokokeilun jatkoksi <i>persustelukokeilun</i>.
<br />
<br />
Sen sijaan, että jaamme kaiken maailman pummeille ja tekotaiteilijoille ilmaista rahaa, voisimme testata kansan syvien rivien tahdon toteutumista.
<br />
<br />
Suomeksi: mitä seuraa, kun kaikki perussuomalaisten suoraselkäiset toiveet toteutetaan sellaisenaan?
<br />
<br />
Ehdotan, että kokeilu totutetaan esim. 10 vuoden mittaisena ja paikallisesti rajattuna. Niin, että eduskuntavaalien 2019 jälkeen Suomen perussuomalaisin kunta muodostaa itsenäisen <i>Persunperän vapaavaltion</i>.
<br />
<br />
Jossa toteutuu mm. seuraavaa:
<br />
<a name='more'></a><br />
Kansalaisiksi hyväksytään vain etnisesti puhtaita valkoisen rodun edustajia. <br />
<br />
Ainoa virallinen kieli on suomi (lievennykseksi yhdys sana säännöt poistetaan ja capslockin käytölle nauraminen sanktioidaan). <br />
<br />
Persunperä lakkaa olemasta koko maailman sosiaalitoimisto ja ottaa vastaan pakolaisia korkeintaan vasta kun omien kansalaisten ongelmat on ratkaistu. Sen sijaan Persunperä auttaa hädänalaisia heidän omien maidensa lähialueilla (jos siis on rahaa, eli ei nyt eikä koskaan).<br />
<br />
Kasvisruokapäivät, tuulimyllyjen rakentaminen ja muu viherpipertäminen kielletään maanpetoksellisena toimintana. Erityisen paskaisesti nauretaan ilmastonmuutokselle, joka jos on totta (eikä punavihreän eliitin salaliitto), on Jumalan tahto eikä ihmisen toimien seurausta.<br />
<br />
Postmodernin tekotaiteen tukeminen korvautuu panostuksella kansallishenkiseen näköistaiteeseen ja kolmen vuoden välein kuvattavaan, veteraaneja kunnioittavaan versioon Tuntemattomasta sotilaasta.<br />
<br />
Raamatun ilmoituksiin tukien leikataan tutkimus- ja koulutusmäärärahoja. Evoluutio-oppi ja muut dosenttien tuoreet haihatukset korvataan koulujen opetusohjelmissa kreationismilla ja Vanhan Testamentin pyhillä teksteillä.<br />
<br />
Uskonnoksi sallitaan valtionjohdon tarkistamaan kirjaimelliseen raamatuntulkintaan perustuva kristinusko, ja mahdollisesti myös Odin ja jotkut muut skandinaaviset heimojumalat. Erityisesti islam kielletään omaa uskontoamme muukalaisvihamielisempänä ja takapajuisempana.<br />
<br />
Homostelu palautetaan sairaudeksi, ja homoille tarjotaan yhteiskunnan tukemaa eheytyshoitoa, ja kikyn katkaisuhoitoa, jos muu ei auta.<br />
<br />
Rikollisia ei enää muutenkaan hyysätä. Väkivalta- ja seksuaalirikoksista seuraa automaattisesti kuolemantuomio, ja lapsiin sekaantujilta leikataan lisäksi munat. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan vastaavasti dekriminalisoidaan (sillä kuka leikistä suuttuu, siltä järkeä puuttuu).<br />
<br />
Poliisille ja armeijalle annetaan rajattomat toimintavaltuudet ja määrärahat viisinkertaistetaan (kuten historia osoittaa, rehellisillä kansalaisilla ei ole esivallan puolelta koskaan mitään pelättävää). Erityisesti kiristetään ulkorajavalvontaa, jotta uuden vapaavaltion saavutukset voidaan turvata kateellisilta naapureilta. Ydinasetta saatetaan harkita.<br />
<br />
Turvallisuutta lisätään myös sallimalla kansalaisille käsiaseiden vapaa omistus ja käyttö, mikä ratkaisu pitää myös väestönkasvun kurissa.<br />
<br />
Perustuslain, jos sellainen päätetään säätää, pitää olla milloin tahansa kansanäänestyksellä kumottavissa.
<br />
<br />
Uuden vapaavaltion alustava rosteri voisi koostua seuraavista ansioituneista kansalaisista:
Valtakunnankansleri: <i>Jussi Halla-aho</i> (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6171365" target="_blank">CV</a>)<br />
Kulttuuriministeri: <i>Mika Raatikainen</i> (<a href="https://facebook.com/mika.raatikainen.5/posts/10157199466578973" target="_blank">CV</a>)<br />
Opetusministeri: <i>Laura Huhtasaari</i> (<a href="http://laurahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203032-uskovainenkin-vaikuttaa-viisaalta-kunhan-pysyy-hiljaa" target="_blank">CV</a>)<br />
Oikeusministeri: <i>Teuvo Hakkarainen</i> (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_rikoksista_tuomituista_kansanedustajista" target="_blank">CV</a>)<br />
Sisäministeri: <i>Olli Immonen</i> (<a href="https://www.facebook.com/olli.immonen.3/posts/10153483050174847" target="_blank">CV</a>)<br />
Sinisen vaihtoehdon <i>Sampo Terhon</i> (<a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/sampo-terho-vuonna-2007-eurooppalaiset-levisivat-luonnonvoima-rotu-vaarassa/" target="_blank">CV</a>) ja <i>Jussi Niinistön</i> (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-8673325" target="_blank">CV</a>) kiinnostusta pääministerin ja puolustusministerin salkkuihin odotellaan.
<br />
<br />
Persustelukokeilu tulee epäilemättä herättämään maailmalla jopa laajempaa kiinnostusta kun paraikaa käynnissä oleva perustulokokeilumme, ja sen tuloksilla lienee myös merkittävä suuntaava merkitys populistien kannatukselle kaikkialla. Vasta aika näyttää laajemmat tulokset, mutta jo nyt yksi asia on varma. Uusi Persunperän vapaavaltio tulee olemaan rohkaiseva esimerkki rikollisten (siltä osin kuin heitä ei teloiteta) kuntouttamisessa järjestäytyneen yhteiskunnan jäseniksi. Eikä mihin tahansa tehtäviin, vaan niihin kaikkein korkeimpiin.
<br />
<br />
Nouskaamme lopuksi kuulemaan <a href="https://www.youtube.com/watch?v=0o_62OZwnks" target="_blank">kansallislaulu</a>.Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-21770071777263909492017-08-24T00:14:00.000+03:002017-08-24T01:26:15.580+03:00Turun jälkeen. Lisää kuria ja järjestystä?Minulta on kysytty ajatuksiani Turun puukotuksista. Ajatellut surra muiden mukana, vaieta, kun olen tyhjä kuten useimmat. Monet ihmiset puukkotyypin ympärillä toimivat rohkeammin kuin minä ikinä olisin pystynyt. Samoin hienosti toimi poliisi. Jenkeissä tyyppi olisi ammuttu tuhannen päreiksi, Venäjällä olisi varmuuden vuoksi ammuttu lisäksi puoli torillista. Hyvä ettei ruikusta tehty marttyyriä vaan hänet tuomitaan varoittavana esimerkkinä oikeudessa kuten lain mukaan kuuluu.
<br />
<br />
Murhenäytelmän jälkeinen sosiaaliporno on ollut vastenmielestä.
<br />
<br />
Nettiöykköreiltä tiesti, mitä odottaa, ja pimeyden ruhtinas Halla-aholta, mutta vakavasti otettavilta poliitikoilta olisi odottanut suhteellisuudentajua eikä intomielisyyttä <a href="http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoika%E2%80%A6/%E2%80%A6/oikeusvaltion-tila/" target="_blank">purkaa oikeusvaltiota</a>. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta pitäisi muistaa, että elämme <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/grafiikka-todistaa-terrorismi-oli-1970-ja-1980-luvun-euroopassa-arkipaivaa-viime-vuosiin-verrattuna/5810232#.V48z-E8dkcZ.facebook" target="_blank">maailmanhistorian turvallisinta aikaa</a>, yhdessä maailman turvallisimmista maista.
<br />
<br />
Yksikin uhri on kuitenkin liikaa? Ei ole. Ei voida ajatella niin, että estämme lapsia jäämästä auton alle katkomalla kaikilta varmuuden vuoksi synnytyslaitoksella jalat.
<br />
<br />
Myöskään varmuuden vuoksi tehtävässä rajojen sulkemisessa tai turvapaikanhakijoiden massakarkoituksissa ei olisi mieltä. Rajojen yli kulkee paljon enemmän hyvää kuin pahaa, ja pahaa löytyy myös itsestämme. Pelottavia ovat niin radikalisoituneet muslimit kuin natsiaatteen viettelemät breivikit kuin narsistiset perhesurmaajat kuin piripäiset sekoilijat kuin kapakan sulkemisaikaan ilman naista jääneet känniläisetkin. Usein, joskaan ei aina, uhkissa on kyse hukkaan joutuneista nuorista miehistä.
<br />
<br />
Jokainen, joka on joskus ollut nuori mies, tietää ettei nuoria miehiä mikään uskonto tai ideologia ohjaa. Vaan se, joka itsellänikin, ehkä vähän jo muistumana, on omasta arvostaan tarkka ja roikkuu jalkojen välissä.
<br />
<br />
Jos terrorismia, perhesurmia, koulusurmia tai huumehörhöilyä vastaan halutaan suojautua, se ei onnistu katkomalla lapsilta jalkoja tai lisäämällä jokaiseen kadunkulmaan poliisipartioita tai sallimalla kaikkien kansalaisten puhelin- ja nettivalvonta. Ei myöskään suojautumalla muilta kulttuureilta, aatteilta tai uskonnoilta. Ei edes ottamalla aseet pois kaikilta.
<br />
<br />
Vaan luomalla olosuhteet, jossa mahdollisimman monen on hyvä olla. Tulo- ja varallisuuserojen kaventaminen, koulutus, terveydenhoitopalvelut, mielekäs tekeminen ovat arkisia ratkaisuja. Monelle turvapaikanhakijalle mielekästä tekemistä olisi työ. Jopa kotimaisia säädöksiä alemmin palkattu, kun se yhdistetään esimerkiksi kieliopintoihin. Jos vastaavasti isolle joukolle nuoria miehiä ei anneta mahdollisuutta mielekkääseen tekemiseen, he alkavat tehdä mielettömiä tekoja. Sääntöön ei ole poikkeusta. Siihen eivät vaikuta uskonnolt tai poliittiset aatteet tuon taivaallista. Ay-liike hohoi!
<br />
<br />
Valvontaakin tarvitaan. Mutta kohtuudella. Äärimmäisyyteen ei pidä vastata äärimmäisyydellä, sillä juuri siihen pyrkivät ne uskonnolliset ja poliittiset pedofiilit, jotka nuoria pudokkaita ohjailevat. Heidän hyödyllisiä idioottejaan ovat kotoiset meuhkaajamme, jotka ovat olevinaan terrorismia vastaan, mutta jotka ovat terroristien tärkeimpiä tukijoita. Tynkä-perussuomalaisia voidaan hyvin kutsua Suomen islamistipuolueeksi.
<br />
<br />
Mitä liiallisesta valvonnasta voisi meille kunnon ihmisille seurata? Eikö valvonta ole samantekevää, jos omatuntomme on puhdas?
<br />
<br />
Näen, että suurempi vaara kuin kaikki terroriteot yhteensä, on digitalisoituvassa maailmankylässämme päätyminen kaikenkattavaan valvontaan. Kaikenkattavasta valvonnasta on ollut ja on pelottavia paikallisia esimerkkejä. Mutta niin itäblokin kommunistimaissa kuin nykyään Pohjois-Koreassa ihmiset saattoivat kuitenkin haaveilla vapaudesta, joka sijaitsi jossain omien rajojen ulkopuolella. Mutta jos pelko ja sen myötä valvonta pääsevät ulottumaan kaikkialle, ei enää jää ulkopuolista maailmaa, josta käsin valvonnan voisi enää koskaan purkaa. Ja jos ja kun valvonta liukuu ajan myötä väistämättä vääriin käsiin, syntyy painajaismainen maailma, jossa toive paremmasta lakkaa kokonaan.
<br />
<br />
Ei siis tueta niitä meuhkaajia, jotka nyt raakkuvat perustuslakia pilkaten lisää valvontaa ja kovempia rangaistuksia. Ei tueta pelkureita ja raukkoja.Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-13124824579907094902017-08-17T16:43:00.002+03:002017-08-17T16:43:36.481+03:00Nuoruuteni Pentti Linkolan seurassaJokaisella on pimeät vaiheensa. Omani muistuivat mieleen kun kuulin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti_Linkola" target="_blank"><i>Pentti Linkolan</i></a> tuoreesta <a href="http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005327906.html" target="_blank">elämäkerrasta</a>.<br />
<br />
Kun vielä nuorena ja ajattelemattomana harrastin ajattelemista, niissä maisemissa, joissa nykyisin marjastan, fanitin Linkolaa. Hänen varhaisvaiheen <a href="https://intokustannus.fi/kirja/isanmaan_ja_ihmisen_puolesta/" target="_blank">pasifismiaan</a>, arviota ekosysteemin tilasta, parhaimmillaan loistavaa tyyliä. Ennen kaikkea henkilökohtaista sitoutumisesta, joka edelleen tekee vaikutuksen, ja erottaa hänet kaiken maailman daideilijoista ja muista kynäilijöistä. Olen ikäni ollut salaa kevytversio Linkolasta. Olen muistaakseni elämäni aikana ostanut uutena n. 4 huonekalua (joista kolme valaisimia), en edelleenkään vapaalla lennä, ja välttelen yksityisautoilua parhaani mukaan (pummaan tarvittaessa kyydin systeriltä). Myös iso sarjakuvaprojekti, jota työstin koko 1990-luvun, oli pitkälti kommentti Linkolan ajatuksille. Linkolan myöhemmän terrorismifanituksen sun muut äärimmäiset heitot olin valmis sivuuttamaan provokaationa.
<br />
<br />
Linkola katosi ajattelustani vähitellen mm. seuraavista syistä:
<br />
<br />
<a name='more'></a><br /><br />
- Vaikka hyväksyttäisiin ajatus ihmispopulaation kasvusta kaikkien ongelmien äitinä, Linkolan ratkaisu listiä silmittömästi niin monia kuin suinkin, on paitsi julma, myös tyhmä. Ellei intouduta ydinsotimaan, mitä Linkolakin vastustaa koska se veisi mennessään myös linnut ja ikimetsät, konfliktit ja epätoivo lisäävät väestönkasvua, kun selviytyjät lisääntyvät muiden edestä. Paras tapa hillitä väestönkasvua on Linkolan vihaama talouskasvu ja tekninen kehitys. Lapsia lakataan linkoamasta, kun he eivät enää ole vanhuuden turva vaan pikemmin oman urakehityksen ja vapaa-ajan käytön este. (Linkola ei myöskään luontoihmisenä ymmärrä, miten täydellisesti pitkäaikainen näyttöpäätetyöskentely avokonttorissa tappaa halut.)
<br />
<br />
- Linkolan nykymenon vaihtoehdoksi tarjoama "kulta-aika" muistuttaa kaikista maailman ajoista hämmästyttävästi hänen omaa agraarista lapsuudenmaisemaansa. Jostain syystä hän ei suosittele paluuta tervehenkiseen <a href="http://www.enorssi.fi/enorssi-verkosto/virmo/virmo-1/hisnet/maanviljelys/siirtyminen" target="_blank">keräily- ja pyyntikulttuuriin</a> tai aikaan ennen tulentekoa vaan nimenomaan oman lapsuutensa tai juuri syntymäänsä edeltävään maanviljelysidylliin. Utopiansa puolesta Linkola ei siis juuri poikkea muista höppänöistä, joiden mielestä kaikki oli ennen paremmin, elokuvatkin elämää suurempia. Tai perussuomalaiskaurismäkeläisestä itse keksityn fiktiomenneisyyden palvojista.
<br />
<br />
- Linkolan ylistetyt periaatteet ovat joustaneet. Todellista edestä johtamista olisi ampua kuula omaan kuuppaan ensi tilassa. Mutta ekosysteemin viimeisenä toivona loistaminen (ja vihatun ihmiskunnan pelastaminen) tietysti vaatii jatkamaan elämää. Modernin lääketieteen hedelmät, joita luonnon kannalta viheliäinen hyvinvointivaltio tarjoaa köyhille kalastajillekin, onkin profeetalle kelvannut erinomaisesti. Ja pieniä kuluttajiakin on ylikansoitettuun maailmaan tullut siitettyä kaksin kappalein. Heidät nyt ainakin olisi voinut hoidella kuleksimasta. Harvennettava liikaväestö on kuitenkin aina jossain muualla. Ei kuitenkaan todennäköisesti myöskään Benelux-maissa, jotka edelleen ovat yksi maailman tiheimmin asutuista alueista ja se vuoksi täydessä kaaoksen tilassa.
<br />
<br />
- "Ero tuli, kun vaimo ei kestänyt ankaraa elämää", on Linkolan tulkinta avioeronsa syistä. Toimiessaan Hesarissa kolumnistina ilkeä toimittaja <i>Mattiesko Hytönen</i> esitti inhorealistisemman <a href="http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003581434.html" target="_blank">arvauksen</a>. Alkuperäinen paperilehden juttu oli muistaakseni kuvitettu valokuvalla, jossa Pentti luki rinta rottingilla omaa tekstiään taustallaan tympääntynyt Aliisa-vaimo. Oliko se lopulta ankaran elämän sijaan Linkolan narsismi, joka alkoi ottaa muijaa päähän? Peruskunnon puutteeseen homma tuskin enää kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen kaatui.
<br />
<br />
Linkola näyttää kiinnostavan. Tätä 17.8. aamuyöllä kirjoittaessani häntä käsittelevä <a blank="" href="http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005328364.html" target0="">artikkeli</a> on Hesarin toisiksi luetuin, vaikka rutkasti tyhjänpäiväisempääkin on tarjolla. En silti ainakaan vielä ole erityisen huolissani. Pikemmin iloinen tärkeiden teemojen noususta keskustelun taas kerran. Esimerkiksi kulutustottumuksissamme laatu korvaa määrää ja aineeton aineellista edelleen tuskastuttaan hitaasti. Vaikka kuninkaanlinnassa varhaislapsuutensa viettäneessä Linkolassa on paljon samaa kuin muissa yläluokkaisissa, hauraista sieluja hyväksikäyttävissä poliittisissa pedofiileissä (maisterisjätkä Soini, eiralaistohtori Halla-aho) hänestä ei ole kansanvillitsijäksi. Yksittäiset breivikit saattavat saada sysäyksiä hullutuksilleen, mutta suurten massojen villitsijäksi hän on lopulta liian vaativa, älyllisesti ja toiminnallisesti. On paljon kivampaa vetää sipsejä ja kaljaa ja vapauttaa selvinä hetkinä Kontulaa vääräuskoisista.
<br />
<br />
Omalle lukupöydälleni valitsen 2017 muuta kuin Linkolan elämäkerran.<br />
<br />
Viittaus teokseen:<br />
Kylänpää, R. (2017). <a href="http://www.siltalapublishing.fi/kirja/311/" target="_blank">Pentti Linkola – ihminen ja legenda</a>. Siltala. Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-39987206058766097462016-08-14T19:18:00.000+03:002016-09-05T23:55:38.635+03:00Äitini SuomiLapsia oli ensin kolme. Suur-Suomi innosti tekemään neljä lisää. Aatteesta syntyi äitini kevättalvella 1936.
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtkTVYBv9LzFMjD3hMWaFkCMAJiC_fzsa-wKVreRGWmMNOvFbpziCV62l9RKIN64i91ZBJlnqUq8SopKVHQotHfntvUlYQwCXqhirWUzltHy8arM7KAq9eQHB8-T81yqyZm3LI0mfuINkB/s1600/WP_20160807_19_41_59_Pro_LI.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtkTVYBv9LzFMjD3hMWaFkCMAJiC_fzsa-wKVreRGWmMNOvFbpziCV62l9RKIN64i91ZBJlnqUq8SopKVHQotHfntvUlYQwCXqhirWUzltHy8arM7KAq9eQHB8-T81yqyZm3LI0mfuINkB/s320/WP_20160807_19_41_59_Pro_LI.jpg" width="320" /></a>Kun äiti oli viiden, sota vei papan. Äidin äiti jäi leskeksi hoitamaan lapsikatrastaan ja isoa kotitilaa Länsi-Suomessa. Vastuu painoi, ja mummin hermot olivat välillä kireällä. Lapset saivat tulla ja mennä. Kasvatukseksi riitti, että oli pöydässä ruoka-aikaan. Maita ja mantuja piisasi. Tallia, navettaa, kanalaa, aittaa, pakaria, metsää, peltoa, jokea ja merenrantaa. Ja ihmisiä: tilanhoitajia, suomea ja ruotsia pulputtavia sukulaisia, sisaruksia ja kyläläisten lapsia, kansakoulunopettajaa, pappia ja muuta seurapiiriä, piikoja, renkejä, seppää pajoineen, kalastajapariskuntaa merenrantamökkeineen, inkeriläisiä pakolaisia, komeasti laulavia venäläisiä sotavankeja, evakkoja. Ja niin edelleen. Äidistä kasvoi äitinsä uskottu, joka päätyi kantamaan huolta varhain.
<br />
<br />
Teini-iässä terveys horjui ja oppikoulu jäi kesken. Mutta oli elämässä iloakin. Yhdessä sisarukset kävivät tansseissa. Äidistä kasvoi mykistävä, tumma, ampiaisvartaloinen kaunotar, jonka tyylitaju oli erehtymätön. Pyöriteltäviä riitti, Mölliä myöten. Jopa liiaksi asti. Keski-ikäistyttyään ja pyylevöidyttyään äiti totesi helpottuneensa, kun ventovieraat uroot lopettivat perään vislaamisen.
<br />
<br />
Viisikymmenluvulla äiti sai kurkistaa suureen maailmaan. Hän piikoi Ruotsissa, ja teki äitinsä ja tutun papin perheen kanssa automatkan sodasta toipuvaan Euroopaan: Saksaan, Itävaltaan, Sveitsiin, Italiaan ja Ranskaan. Perhealbumissa on viehättävä valokuvasuurennos äidistä kansallispuvussa taustanaan lumihuippuiset Alpit.
<br />
<br />
Sairaus hellitti. Äiti kävi kosmetologikoulun ja emäntäkoulun. Hän auttoi kotona, työskenteli hoitajana orpokodissa Ruissalossa, apuhoitajana sairaalassa Helsingissä, myyjättärenä tätinsä kangaskaupassa Uudessakaupungissa ja lopulta parturina Raumalla.
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ9BW-gZ5MBV5sh6Iz6C85SQjTby-5IIxJB82hD6xRu-9072YvnbaW6PB2mAHKpikdmUewX5HL6qawH979dR2EZdQZrN7a0CEJ4c9rDdpzbKEnCzpKVqOrPFa3gqSyQRhhVfuBrvYs5uQh/s1600/WP_20160807_16_06_07_Pro_LI.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ9BW-gZ5MBV5sh6Iz6C85SQjTby-5IIxJB82hD6xRu-9072YvnbaW6PB2mAHKpikdmUewX5HL6qawH979dR2EZdQZrN7a0CEJ4c9rDdpzbKEnCzpKVqOrPFa3gqSyQRhhVfuBrvYs5uQh/s320/WP_20160807_16_06_07_Pro_LI.jpg" width="320" /></a></div>
Kunnes eräänä päivänä 1960-luvun alussa asiakkaaksi istui isäni, pikimustatukkainen Antrean poika. Isä oli Hämeeseen, Kymenlaaksoon, Ruotsiinkin, ulottuneen kiertelynsä jälkeen moottoripyöräillyt töihin Rauman satamaan, kummallista kieltä puhuvien ihmisten keskelle. Tähän merikaupunkiin uimataidoton sisämaan kasvatti päätti asettua. Parturintuoliin hän ei istunut sattumalta. Hän oli kartoittanut paikallista tarjontaa, ja saanut kapakassa vinkin kauniista, vapaasta kartanon tyttärestä. Ensi käynnillä isä ei puhua pukahtanut. Jonain seuraavista hän kutsui äidin jääkiekko-otteluun. Kun kutsu oli muualle kuin ravintolaan, kutsuja oli kunnon mies, äiti päätteli. Kun ulkomuotokaan ei ollut hullumpi, äiti vastasi myönteisesti. Ottelun lopputulosta ei kumpikaan muista, mutta avotaivaan alla takuulla vilutti. Lähikontaktiin saattoi päästä tanssilavan ulkopuolellakin, oli isä oivaltanut.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
Seuraavan kauden päätteeksi Lukko juhli toistaiseksi ainoaa mestaruuttaan ja minä yksivuotissynttäreitäni. Häät pidettiin sattuneesta syystä etuajassa. Äidin kotitalossa otetussa kuvassa morsian on kaunis, vaikka ankarassa flussassa, ja sulhanen komea. Äidille vakiintuminen sopi, sillä tanssiaiset toistivat jo itseään. Vaikka minä projektia aikaistinkin, ja vaikka äiti myöhemmin pohtikin, oliko tämä mies juuri se oikea, hän haaveili jo perheestä ja lapsista. Isä osti laadukkaan valokuvakameran, jolla räpsi albumillisen kuvia minusta vauvana. Pieni perhe asettui vuokralle rintamamiestalon yläkertaan, ja kun pikkusisko syntyi, muutimme pieneen kerrostaloasuntoon. Isä painoi pitkää päivää, äiti jäi hoitamaan meitä pieniä kotona.
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilSyFDZw_p7moZ0bjs0JaCCKIZvW1I2BkO5iqevFrioE55_XDV9hOn4696J8uFX9aFKAVqXU5eBBYGs1gDwRE1sYjGr69hJFJ05y5GEpQTAOEQJKh7qyOobP7GwMSBGd9jv5Al1EI3zFGl/s1600/WP_20160807_20_15_26_Pro_LI.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilSyFDZw_p7moZ0bjs0JaCCKIZvW1I2BkO5iqevFrioE55_XDV9hOn4696J8uFX9aFKAVqXU5eBBYGs1gDwRE1sYjGr69hJFJ05y5GEpQTAOEQJKh7qyOobP7GwMSBGd9jv5Al1EI3zFGl/s320/WP_20160807_20_15_26_Pro_LI.jpg" width="180" /></a></div>
Lumitalven 1965-66 jouluksi astuimme ensimmäistä kertaa oman taloon. Sen isä rakensi ajan miesten tavoin suurelta osin itse, iltaisin töiden jälkeen. Tilaa oli riittämiin meille kaikille. Äiti sai haaveilemansa puutarhan, isä paikan nikkaroida. Meillä lapsilla oli oma, Lumikki-tapetein tapiseerattu huoneemme, talvella seudun ainoa, kateutta herättävä liukumäki. Myös naapurustossa rakennettiin, joten leikkikavereita riitti. Takapihalta alkoi metsä, lähellä oli uimakelpoinen lampi, jalkapallokenttä ja valaistu hiihtolatukin. Tähän kotiin vanhempani asettuivat. Täältä he poistuisivat vasta putkiremonttia pakoon vuosikymmeniä myöhemmin. Olohuoneeseen, kaunista auringonlaskunäkymää vasten, he asettivat televisionsa. Valokuvat ajalta kertovat äidin onnesta.
<br />
<br />
Onni ei kestänyt. Sairastin korvatulehduksia, tuhka- ja tulirokot, valekuristustaudin, ja leegion normaaleja flunssia. Ainakin. Kansakoulun kolmannella sain luokkakavereilta liikanimen sairaiden kuningas ja seuraavana vuonna minua harmitti, kun jäin poissaolotilastossa toiseksi. Muistelin sairastaneeni kuusivuotiaana viisi angiinaa peräjälkeen, parin viikon välein. Äiti korjasi luvun kahdeksaan. Lääkärille pääsyä saattoi tuohon aikaan joutua terveyskeskuksessa jonottamaan viisikin tuntia. Äiti jaksoi urheasti, ja muiden potilaiden ihmetykseksi lurittelin minäkin kipeällä kurkullani lauluja odotushuoneessa. Pelastukseksi koitui tohtori Hiltusen määräämä nielurisaleikkaus. Porin keskussairaalan pihalla yritin tosin henkeni edestä karata. Äiti juoksi minut lumihangessa kiinni, ja leikkaus saatiin tehdyksi. Terveyttä horjuttivat jatkossa enää vuorollaan siskon kissa, koira, japanilaiset tanssihiiret, marsut, hamsterit, kanit, undulaatti, kilpikonna, akvaariokalat. Joille kaikille olin allerginen. Äidin ponnistelujen ansiosta allergiatkin tutkittiin. Kiitos äidin sitkeyden, saavutin myöhemmin maratonjuoksijan terveyden.
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi64Ey54x0zMZBftNu0czJcPR_AUs6kY1OqOpBsUjAGCwnSxZw3SpphyphenhyphenSmHb1nMljKRzz5fxEPa8S3eLM0KgX05YsAgXBOjCgPl6_8QRyyHgmcOlynM1pqk5H9ekKvwl0n4JbZC5_fnl68b/s1600/WP_20160807_16_07_44_Pro_LI.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi64Ey54x0zMZBftNu0czJcPR_AUs6kY1OqOpBsUjAGCwnSxZw3SpphyphenhyphenSmHb1nMljKRzz5fxEPa8S3eLM0KgX05YsAgXBOjCgPl6_8QRyyHgmcOlynM1pqk5H9ekKvwl0n4JbZC5_fnl68b/s320/WP_20160807_16_07_44_Pro_LI.jpg" width="180" /></a></div>
Totuin katsomaan muiden lasten leikkiä ikkunan läpi ja kehityin tarkkailijaksi, ennen aikojani lukijaksi ja tarinankertojaksi. Äiti puolestaan joutui lykkäämään töihin paluutaan aina uudestaan. Nuoruuden ystäväpiiri erkani omille teilleen, ja yhteydeksi maailmaan jäivät oma eläköitynyt äiti, satunnaisesti tavatut sisarukset, ja ennen kaikkea televisio. Ovelle ilmestyivät myös Jehovan todistajat julistamaan tulevaa maailmanloppua. Rouvat selasivat olohuoneessa Raamattua ja yrittivät selvittää äidille ja itselleenkin miksi Jahve viisaudessaan kirosi käärmeen, joka tarjosi Eevalle omenan. Äidistä viestintuojan rankaiseminen oli epäreilua. Maailmanlopun lisäksi murhetta tuotti raha. Pankkilainojen korot kipusivat, eikä isän palkka tahtonut pihtaamisesta huolimatta riittää asuntolainan lyhennyksiin. Varsinkaan kun vanhempani olivat intoutuneet hankkimaan myös kesämökin. Tästä äidin suvun mailla sijaitsevasta kalastajanmökistä käsin naputtelen nyt tätä kirjoitustani.
<br />
<br />
Taloutemme koheni, kun isä pääsi paremmin palkattuihin töihin. Äiti ei terveysongelmiensa takia enää palannut työelämään vaan jäi hoitamaan kotia, mitä isän (palkka)työteliäs sisko paheksui äitiä ahdistavalla selkeydellä. Äiti joka tapauksessa valmisti vuosia ravitsevan ruoan, siivosi, sisusti, hoiti pihan, pesi pyykit, tarjosi rajattomasti lämpöä ja rakkautta, ymmärsimme me sitä arvostaa tai emme. Uutta huolehdittavaa tarjosivat ensin oman äidin lohduttomasti etenevä muistisairaus, sitten siskoni talousasiat ja hulttiopoikaystävät ja lopulta poliittinen aktivismini. Masennus kuitenkin lakkasi. Äiti lopetti maailmanlopun odottamisen ja tupakanpolton, innostui uudestaan tyylikkäästä pukeutumisesta, kauniista esineistä ja puutarhanhoidosta, joista kehittyi vuosien varrella hänen ja siskoni yhteinen juttu. Mielialaa paransi 65-vuotiaana pieni, omaa rahaa tarjonnut eläke. Yhteiskunnan tunnustus työstä äitinä, äiti ajatteli.
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZB-hRwMB_CaODR_pTH5SOlydn6ZcVo-Uuax8itKbkaheUcXMiCEDb-Wv3uUO-nQRRUp10SO82FJw92cIDSpUpECNMjn_p6l9PVzL-4EXa1OEgTrR27jf076S4CdAYyH4mgW-u9L84QS6O/s1600/WP_20160808_17_51_50_Pro_LI.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZB-hRwMB_CaODR_pTH5SOlydn6ZcVo-Uuax8itKbkaheUcXMiCEDb-Wv3uUO-nQRRUp10SO82FJw92cIDSpUpECNMjn_p6l9PVzL-4EXa1OEgTrR27jf076S4CdAYyH4mgW-u9L84QS6O/s320/WP_20160808_17_51_50_Pro_LI.jpg" width="320" /></a></div>
Kun me lapset muutimme kotoa, äidille jäi liikaakin aikaa katsella televisiota. Isä seurasi eläkkeelle päästyään esimerkkiä ja hankki naapurihuoneeseen oman taulutelevision. Äiti katseli saippuasarjoja ja kaikki päivän uutiset, isä tuijotti formuloita, Karpoa ja Kuningaskuluttajaa. Koska televisiosta näki kaiken paremmin, kauppoja kauempaan matkustamiseen ei enää tuntunut olevan tarvetta. Mökkeilykin alkoi tuntua vaivalloiselta, ensin äidille, sitten isällekin. Tasatahtiin kuuroutuva pariskunta vetäytyi kotiinsa, jossa huudatti televisioiden rinnalla välillä useampaa radiota. Vierailut rakastavassa lapsuudenkodissa kävivät toisinaan meidän normaalikuuloisten lasten hermoille.
<br />
<br />
Elimme vuosia tahoillamme. Kävin vanhempieni luona viettämässä äidin huolella valmistamaa joulua, ja merkkipäivinä. Muuten harvakseltaan. Kerran viikossa, aina samaan kellonaikaan, vaihdoimme äidin kanssa puhelimessa rutiinikuulumiset.
<br />
<br />
Marraskuussa 2014 sain puhelun kesken työpalaverin. Sisko kertoi musertavat uutiset. Keuhkojen vinkuna, jota olin viime käynnilläni kotona saunan jälkeen ihmetellyt, ja jota äiti oli vähätellyt koska olo tuntui hyvältä, oli varmistunut yhdeksän sentin kokoiseksi kasvaimeksi. Sijainnin takia leikkaus oli mahdoton. Sytostaattihoitojen arvioitiin antavan elinaikaa muutamia kuukausia.
<br />
<br />
Hoidettavia asioita, puhuttuja puheluja oli paljon, kesken työpäivänkin. Kerroin tapahtuneen välittömästi esimiehelleni, projektipäällikölle ja asiakkaan yhteyshenkilöille. En odottanut kvartaalikapitalismilta ymmärrystä, mutta ällistyksekseni tilanteeseen suhtauduttiin suurella myötätunnolla.
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzhU4e_if-pi2YxJ0KRAh4nloxdMuAEsGgTBsqGzlKIkFKzR45fgF2K43lWGyhe1mCRyQDC3gOalM0uGgKhiwJVs86AHA5z-ZGEdelMyPtKIzH8zg-QnbO36rac_AMR1PpPEUTghp7thXB/s1600/WP_20160813_22_05_32_Pro_LI.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzhU4e_if-pi2YxJ0KRAh4nloxdMuAEsGgTBsqGzlKIkFKzR45fgF2K43lWGyhe1mCRyQDC3gOalM0uGgKhiwJVs86AHA5z-ZGEdelMyPtKIzH8zg-QnbO36rac_AMR1PpPEUTghp7thXB/s320/WP_20160813_22_05_32_Pro_LI.jpg" width="320" /></a></div>
Olen kiitollinen myös julkiselle terveydenhoidolle. Vaikka äiti ei enää kuulunut tuottaviin ihmisiin, kaikki mahdollinen tehtiin. Kaikki hoito, ja lopulta tarvittava kivun lievitys annettiin. Aluksi sytostaattihoidot tehosivat ja toivo heräsi, kunnes tapahtui käänne huonompaan. Kun äiti siirrettiin Porin keskussairaalasta Rauman terveyskeskuksen vuodeosastolle saattohoitoon, sovin kolmipäiväisestä työviikosta. Saatoin viettää äidin luona runsaasti arvokkaita hetkiä. Puhua puhuttavan. Kuunnella kuunneltavan. Olla vaiti, kun äiti tarvitsi lepoa. Äidin viimeisiä iloja oli pääministeri Kataisen ja sosiaali- ja terveysministeri Risikon allekirjoituksella varustettu kunnianosoitus sotaorvoille. Ilman suuria uskonnollisia tunteita äiti pohti, näkisikö hän kohta kuolleita rakkaitaan, mahdollisesti 5-vuotiaana menettämänsä isänkin. Sairauden loppuvaiheessa perheellemme varattiin täydeltä osastolta oma huone. Olen onnellinen, että sain olla äidin luona viimeisenä yönä.
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhujBVs3XuDKVGpwdXkB_8RQ7oOmtbXAGIbm5ROZr4SOtUVFWbK6nDtg6oGh_FIVJq4mLs7nfuLWWRJq4LWPCnj_ELwEZRHfBO2343niACb6MQKW7iHydGSByqo6ppvOkgvaPEdOMJHotJP/s1600/WP_20160813_21_20_35_Pro_LI%255B1%255D.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhujBVs3XuDKVGpwdXkB_8RQ7oOmtbXAGIbm5ROZr4SOtUVFWbK6nDtg6oGh_FIVJq4mLs7nfuLWWRJq4LWPCnj_ELwEZRHfBO2343niACb6MQKW7iHydGSByqo6ppvOkgvaPEdOMJHotJP/s320/WP_20160813_21_20_35_Pro_LI%255B1%255D.jpg" width="180" /></a>Oliko äiti onnellinen? Mietin sitä koostaessani muistotilaisuuteen perheen valokuvista kuvakirjaa, perheemme tarinaa, meille tärkeää, muille yhdentekevää. Mietin sitä koostaessani puhetta, jonka ehdottomasti halusin pitää äidin sisaruksille ja muille hautajaisvieraille. Mietin samaa nyt uudelleen, äidin kauniiksi sisustamassa mökissä, kun kohtaan vuodenajat, tutut paikat ja tilanteet ensimmäistä kertaa ilman äitiä.
<br />
<br />
Lapsuuden ja nuoruuden mustavalkoisissa valokuvissa äiti vaikuttaa vuoroin onnelliselta, vuoroin sairauden kiusaamalta. Perheemme alkuaikojen kuvissa, joissa isäkin yltää kuvaajana parhaimpaansa, äiti säteilee tavalla, joka ei voi olla teeskentelyä. Myöhemmin äiti joutui kohtaamaan vaikeitakin aikoja, mutta näyttäisi, että viimeisinä vuosina hän, vaikka tunsikin kroonista huolta lapsistaan, saavutti jonkinlaisen tasapainon. Mutta olivatko vanhempani onnellisia kahden television taloudessaan? Ehkä minun ei kuulu edes pohtia sitä.
<br />
<br />
Mutta televisiota pohdin, koska televisio tuntuu vieneen vanhempieni elämästä vuosikymmeniä. Alkuaikoinaan televisio yhdisti ihmisiä, kun koko naapurusto kokoontui lähiseudun ainoan television ääreen ihmettelemään maailman ihmeitä. Mutta heti kohta televisio sitten eristi. Se kasvoi sohvakalusteineen ja tv-pöytineen kokonaisen sukupolven uneksi. Välillä tuntuu että olohuoneen kulmassa säteilevä laite, jota ihmiset tuojottivat eristyksissä, lopetti sukupolvien elämän. Levitti se tietoakin, mutta ennen kaikkea se vahingoitti yhdessä tekemisen traditiota ja teki aktiivisista toimijoista passiivisia kuluttajia. Isäni sanoin, minnekään ei enää kannattanut lähteä, koska tv:stä kaiken näki paremmin.
<br />
<br />
Äidille ennen kaikkea uutiset olivat totta. Niiden maaninen seuraaminen teki hänestä pelokkaan. Jopa kansalaisopistossa käynnit pimeään aikaan alkoivat tuntua ylivoimaisen vaarallisilta. Maailma oli täynnä ennen kuulumattomia kulkutauteja, rikoksia, luonnonkatastrofeja ja sotia, ja siksi se oli viisainta kohdata Arvi Lindin ja Matti Röngän rauhoittavan, matalan äänen kertomana ruudun välityksellä. Kokematta sisäistä ristiriitaa äiti pelkäsi saman uutislähetyksen aikana talouskasvun aiheuttamaa luonnon tuhoutumista ja talouskasvun hiipumisesta aiheutuvaa hyvinvoinnin romahtamista.
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJDC_ctCb9FbTZOj-YzuiOqewFoaVJY6TO5SmzAo-RTBK0eYJgM2KrHunSytStjJHFYHGV51nQm8pCngFBvKEpg07zJZGBbXY11kb6Ty1DXGjf6Z7Tz5zSzbU8vCUkCV5nHpIxEB_NArlo/s1600/WP_20160807_19_25_51_Pro_LI.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJDC_ctCb9FbTZOj-YzuiOqewFoaVJY6TO5SmzAo-RTBK0eYJgM2KrHunSytStjJHFYHGV51nQm8pCngFBvKEpg07zJZGBbXY11kb6Ty1DXGjf6Z7Tz5zSzbU8vCUkCV5nHpIxEB_NArlo/s320/WP_20160807_19_25_51_Pro_LI.jpg" width="320" /></a></div>
Välillä yritimme vieroittaa vanhempiani televisiosta todellisuuteen, kuten vanhemmat nykyään yrittävät vieroittaa lapsiaan älypuhelimistaan. Kun äidin sai nousemaan uutistenkatsomistuolistaan, hän oli poikkeuksetta tavattoman hauskaa seuraa. Lasin viiniä saatuaan suorastaan riemukas. Teatterissa, ravintoloissa, museoissa ja kirpputoreilla äiti oli utelias, huomaavainen. Usein ensin ennakkoluuloinen ja pelokas, mutta vauhtiin päästyään valmis korjaamaan ennakkoluulojaan, kun todellisuus ympärillä niin vaati. Kun äiti ja isä täyttivät 70 vuotta, veimme heidät juhlan kunniaksi peräti ulkomaille, Viroon, keskelle venäläistä mafiaa ja suomalaisia vodkaturisteja. Katamaraanilla tapasimme pääasiassa vesiselviä työmatkalaisia läppäreineen. Tallinnan kaupunkikierroksella opas vitsaili, että mustat autot Aleksanteri Nevskin katedraalin edustalla ovat vähentyneet, kun mafiosot ovat jo tappaneet toisensa. Vietimme onnellisen päivän. Kiertelimme käsityöläispuodeissa, söimme hyvin, kahlasimme räystäiden alle pakoon valtaisaa sadekuuroa lämpimässä kesäsäässä. Paluumatkalla jännitimme Tommi Evilän pituushyppyfinaalia Helsingin MM-kisoissa. Toisin kuin kyynistyneet bulkki- ja sankarimatkaajat, joille ympäristörikollinen mantereelta toiselle lentely on rutiinia, äiti muisteli kokemustaan ja tekemiään huomioita lämmöllä vielä vuosia myöhemminkin. Pureskeli ruokansa kunnolla kuten oli meitä opettanut.
<br /><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBHN9SFjMsr2f_OdosuGLnk6EcQ2P6kBQe0FJenNhgUOCFpSVwel9LF9Y9U8AidO20kxH_AfMp3L-uK0Cg-xQrrxosJ31oHZj2DFVzsf9EG4UVQs057jEaAYvRNQkKfsIqiOxnaeyCxyHe/s1600/WP_20160808_18_52_20_Pro_LI.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBHN9SFjMsr2f_OdosuGLnk6EcQ2P6kBQe0FJenNhgUOCFpSVwel9LF9Y9U8AidO20kxH_AfMp3L-uK0Cg-xQrrxosJ31oHZj2DFVzsf9EG4UVQs057jEaAYvRNQkKfsIqiOxnaeyCxyHe/s320/WP_20160808_18_52_20_Pro_LI.jpg" width="180" /></a><br />
Ei äiti melankoliastaan päässyt, ja se tarttui tietysti lapsiinkin. Oma lapsettomuuteni ei liene sattumaa. Ei myöskään yksin pärjäämisen ja velattomuuden eetos. Äiti oppi iän myötä silti myös nauramaan itselleen, nuoruutensa ukkospelolle, teologisille käärmepohdiskeluilleen, jopa television katselulleen. Ja kun jotain todella vakavaa tapahtui, äiti toimi jäätävän rationaalisesti. Kuten syksyisenä myrsky-yönä, kun sain puhelun kotoa. "Ehkä sinunkin on hyvä tietää, että meiltä lensi juuri katto", äiti aloitti. Hän oli hetkeä aiemmin täysin rauhallisesti hälyttänyt korjausmiehet katolle tekemään tarvittavan ensiavun. Ja vaikkei ollut olemassa niin pientä asiaa, ettei äiti olisi kantanut siitä huolta, hän ei juuri valittanut mistään. Fyysistä kipua äiti kesti suorastaan sankarilliseksi. 1970-luvulla matkasimme Turkuun, poskionteloiden punkteeraukseen. Äidin toimenpide tehtiin ensin, minä odotin vastaanoton ulkopuolella. Kun tuli vuoroni astua sisään, äiti katsoi minua surumielisillä silmillään ja sanoi miltei anteeksipyytävästi, että kohta saattaa vähän sattua. Ja tosiaan, toisin kuin urhea äiti, minä huusin kuin sumusireeni, kun piikkiä runtattiin läpi sieraimeni ruston. Ehkä äidin taipumus huolestumiseen iän myötä myös hiukan helpotti. Korvautui ilolla. Viime vuosina äiti innostui jopa käymään kanssamme Lukon peleissä.
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvglBJYKohweTHYdy38aA6JJwGeAa7TLQjBxmU62TdSIoyMRSWTE8oW5MlTzZyopIx9-s4ofzrEhaAeGX-2iaJ7t-U782-MKKlKkfBzjaiFYNEihu6VdMfb4MeyGcQp57Tcpp0gF6M5Lnz/s1600/WP_20160807_16_11_05_Pro_LI.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvglBJYKohweTHYdy38aA6JJwGeAa7TLQjBxmU62TdSIoyMRSWTE8oW5MlTzZyopIx9-s4ofzrEhaAeGX-2iaJ7t-U782-MKKlKkfBzjaiFYNEihu6VdMfb4MeyGcQp57Tcpp0gF6M5Lnz/s320/WP_20160807_16_11_05_Pro_LI.jpg" width="320" /></a></div>
Äidille oli turha selittää it-alaa, tai sitä, mitä minä teen työkseni. Äiti oli omaksunut Matti Röngältä internetin olevan paikka, jossa virukset temmeltävät, rikolliset kärkkyivät rahojamme ja hullut vaihtoivat pommireseptejä keskenään. Silti pidän äitiä elämäni tärkeimpänä ihmisenä myös ammatillisessa mielessä. Monet lapset vaalivat kalleimpina muistoinaan hetkiä, joina he puuhasivat jotain yhdessä vanhempiensa kanssa. Minä muistan harvoja tällaisia hetkiä, lähinnä varhaisesta lapsuudesta. Vanhemmat eivät myöskään kyydinneet meitä ohjattuihin harrastuksiin vaan saimme itse kehitellä tekemisemme, kuten äiti oli saanut tehdä omassa lapsuudessaan.
<br />
<br />
Mutta mikä tärkeintä, äidin lähellä oli hyvä olla. Ihan aina. Äiti oli välillä hajamielinen, kun kiikutin hänelle piirrokseni tai juuri kirjoittamani tarinan, mutta aina lämmin ja hyväntahtoinen. Äidin lähellä ei tarvinnut suorittaa tai olla varuillaan. Äiti iloitsi kun onnistuimme, muttei moittinut, kun asiat menivät pieleen. Myöhemmin keskustelut äidin kanssa olivat arvokas, rakkaudentäyteinen johdatus tavallisen kunnon ihmisen maailmaan. Vaikka äiti uskoi uutisiin ja eli monenlaisten pelkojen vallassa, halpaa populismia ja sensaatiolehtien pelon- ja vihanlietsontaa hän paheksui. Hän otti kaikki ihmiset huomioon itsenään ikään, yhteiskunnalliseen asemaan, rotuun, uskontoon tai mihin tahansa muuhunkaan piirteeseen katsomatta. Rasismi ei tullut edes mieleen. Hienoa maailmankuvaansa äiti ei tyrkyttänyt muille, ja ehkä siksi sen sellaisenaan omaksuinkin. Saimme tehdä omat johtopäätöksemme. Meitä jopa kannustettiin niihin. Kiellettyjä aiheita ei ollut. Äidin lähellä oli tavattoman hyvä olla.
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEkb9j0QTQFablxOXs1yL0GgvgeMEfy7Ac0Xvys0MvDh7lgcX5NEg8JrHXDz2hYgVaDT6Vu21bHMTawQiYQMViU9kdPGzsbMzhl6h5O0lThlUeGgjAoYB0VRWmCxdUdZWJXsW6yuoCEe6Z/s1600/WP_20160808_17_56_34_Pro_LI.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEkb9j0QTQFablxOXs1yL0GgvgeMEfy7Ac0Xvys0MvDh7lgcX5NEg8JrHXDz2hYgVaDT6Vu21bHMTawQiYQMViU9kdPGzsbMzhl6h5O0lThlUeGgjAoYB0VRWmCxdUdZWJXsW6yuoCEe6Z/s320/WP_20160808_17_56_34_Pro_LI.jpg" width="320" /></a></div>
Nimenomaan olla. Maailmassa jossa asiaton oleskelu on miltei kaikkialla paheksuttua, luvallinen, levollinen joutilaisuus oli ihmeellistä. Äidin lähellä oli aikaa ajatella ajatuksensa loppuun asti ilman että oli kiire minnekään. Äidin lähellä oli mahdollisuus antaa sisäisen maailmansa kehittyä luonnollisella nopeudellaan. Oivallukset, joita kielen rappioitumisen myötä on alettu kutsua innovaatioiksi, ikään kuin syntyivät omaa tahtiaan. Palkitsin äidin sillä, etten varmaan koskaan lapsena, tai sen jälkeenkään ole kysynyt: Mitä nyt tekisin. Äidin ei tarvinnut myöskään kysellä läksyjeni perään. Sisäinen motivaationi sai kehittyä omaan tahtiinsa, ja aikanaan kirjotin sen varassa kuusi ällääni.
<br />
<br />
Sairaus pakotti äidin viimein pois televisionsa ääreltä. Pääsin näkemään, kuinka luontevasti hän sosiaaliseen elämään tottumattomanakin tutustui toisiin potilaisiin, ja kuinka hän hillityllä vaatimattomuudellaan valloitti myös hoitohenkilökunnan sydämet.
Sairasvuoteen äärellä sain absurdin ajatuksen: jos asiat olisivat menneet toisin, äiti olisi voinut olla suuri yritysvalmentaja.
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDg7PTB1m0z5z21IhoxTiJ3va_-5Od7nsZjFkMhakAE1AByLsbe0u7kshbHhuInW3HFR0H3aJYaCMt0HkJhxTjj6jWD_c93NRSC2E3lhaSGEU4sC1ekm_DjKmVwxNsbf6gjBDBro7nDOp5/s1600/WP_20160807_21_25_23_Pro_LI.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDg7PTB1m0z5z21IhoxTiJ3va_-5Od7nsZjFkMhakAE1AByLsbe0u7kshbHhuInW3HFR0H3aJYaCMt0HkJhxTjj6jWD_c93NRSC2E3lhaSGEU4sC1ekm_DjKmVwxNsbf6gjBDBro7nDOp5/s320/WP_20160807_21_25_23_Pro_LI.jpg" width="320" /></a></div>
Äiti tajusi vaistonvaraisesti, lukematta varmaan ainuttakaan kasvatusopasta ja takuulla lukematta ainuttakaan johtamisopasta sen vapauden merkityksen mikä oikeasti saisi työpaikat kukoistamaan. Äidin hiljainen viisaus oli päinvastainen nykyiselle trendille, jossa työnantajat kallispalkkaisten nuorten pukuankeuttajien johdolla epätoivoisesti karsivat kulujaan, aikatauluttavat, lisäävät raportointiaan ja pidentävät työaikaansa. Kun äidin perspektiivistä katsoo Aalto-yliopistoa, joka pyrkii innovoimaan Suomen suosta keräämällä fiksuimmat nuoret yhteen harjoittelemaan kulukuria, aikatauluja ja tulostavoitteita, on kuin kansakunnan viisaimmat aivot olisi kerätty samaan Titanic-nimiseen paattiin.
<br />
<br />
Äiti näytti myös esimerkkiä. Toisin kuin veroja pakoilevat vuorineuvokset hän huolehti sairauden edetessäkin meistä muista enemmän kuin itsestään. Ehkä epäitsekkyys auttoi häntä kohtaamaan kauhean tilanteensa. Miten isä pärjää hänen kuoltuaan, kun arki on ollut hänen varassaan? Miten me lapset pärjäämme? Vielä viimeisinäkin viikkoina oli tapana, että minä, yli viisikymppinen poika, lähdettyäni äidin vuoteelta soitin äidille päästyäni turvallisesti perille Helsinkiin. Lopulta äiti tosin saattoi soittaa bussiin ja esittää anteeksipyynnellen etten soittaisi, kun häntä väsyttää ja hänen pitäisi päästä lepäämään. Lupasin selvitä viimeiset kilometrit. Kun kuolinvuoteen äärellä pidätin itkua huulta purren, äiti katsoi silmiini ja sanoi vakavasti: "Älä ole surullinen".
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFtdWCKA77Fxjjq3uUj4BDaJ83fUb8n1fKzhyphenhyphenTiSmve4Gxf6k_4-CECcrNqBsvnVLcPx6UrBci5fJXazX99X5IhdOR9reGfrk1xQOvsvEaxbtoh_81alxPfTP4v09csi_57MGrXBeHAMCt/s1600/WP_20160807_16_05_32_Pro_LI.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFtdWCKA77Fxjjq3uUj4BDaJ83fUb8n1fKzhyphenhyphenTiSmve4Gxf6k_4-CECcrNqBsvnVLcPx6UrBci5fJXazX99X5IhdOR9reGfrk1xQOvsvEaxbtoh_81alxPfTP4v09csi_57MGrXBeHAMCt/s320/WP_20160807_16_05_32_Pro_LI.jpg" width="180" /></a></div>
Myös huumori säilyi. "Miten minusta näyttää, että suhtaudutte tavallista hyväksyvämmin Kauniiden ja rohkeiden katsomiseeni", hän havainnoi ilkikurisesti, kun hiljennyimme antaaksemme hänen keskittyä rakkaaseen sarjaansa.
<br />
<br />
Ja naisellinen turhamaisuus, siitäkään ei luovuttu. Kuolemaa edeltävällä viikolla teroitin pyynnöstä äidin kulmanrajauskynän. Risat farkkuni saivat moitteita.
<br />
<br />
Äidistä ei tullut yritysvalmentajaa. Asiat menivät toisin. Nyt äidin hyvyys ja viisaus elävät meissä hänet tunteneissa. Meidän etuoikeutemme on työssä, vapaalla ja ihmissuhteissamme edistää sitä yltäkylläistä hyvää, jota saimme äidiltä vuosikymmenien ajan.
<br />
<br />
Kiitos, äiti.
<br />
<br />
Soitan isälle.
<br />
<br />
Kysyn miten hän voi. Isä vastaa katsovansa televisiota, useaa kanavaa yhtaikaa. Juttelemme hetken. Lopetellessamme isä ei kysy, mitä aion mökillä seuraavaksi puuhata vaan mitä aion seuraavaksi katsoa. "Ruventaan katsomaan telkkaria", hän päättää puhelun.
<br />
<br />
En ole omistanut televisiota kymmeneen vuoteen. Isä tietää sen. Mutta ei voi ymmärtää. Tai ehkä minä hetken katson olympialaisia netistä. Vanhempieni lapsi.
<br />
<br />
Vähän meistä jää, joka tapauksessa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBBkAORZqgAxEgj5np8249f9hSwSXZuI4YcMB1bbFzBf9j7t0qQjzpR-n47CXddtMhHh-4cPcBfxmRhcTb3nkeg3TS33l7kXEhbEPe7_UJtEOC-J6vq2v4rix-2uYayLH0b8VaClVLi1bG/s1600/WP_20160808_17_49_59_Pro_LI.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBBkAORZqgAxEgj5np8249f9hSwSXZuI4YcMB1bbFzBf9j7t0qQjzpR-n47CXddtMhHh-4cPcBfxmRhcTb3nkeg3TS33l7kXEhbEPe7_UJtEOC-J6vq2v4rix-2uYayLH0b8VaClVLi1bG/s400/WP_20160808_17_49_59_Pro_LI.jpg" width="225" /></a></div>
<br />
Varhaisempi kirjoitukseni:<br />
<a href="http://sisyfoskivi.blogspot.com/2009/09/isani-suomi.html">Isäni Suomi</a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-75644431179882770352016-07-23T11:54:00.001+03:002016-07-23T16:18:16.359+03:00Go, Pokémon Go, eli taskuhirviöt Töölönlahdella<a href="https://cdn2.vox-cdn.com/thumbor/qebj7nXPBl0Mb3Uy7RN-XZBvDpQ=/800x0/filters:no_upscale%28%29/cdn0.vox-cdn.com/uploads/chorus_asset/file/4047034/DSCF2277.0.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="133" src="https://cdn2.vox-cdn.com/thumbor/qebj7nXPBl0Mb3Uy7RN-XZBvDpQ=/800x0/filters:no_upscale%28%29/cdn0.vox-cdn.com/uploads/chorus_asset/file/4047034/DSCF2277.0.jpg" width="200" /></a>Iltalenkilläni Töölönlahden ympäri tapahtui jotain hämmentävää. Neljä viidestä vastaan vaeltajasta kantoi raukeassa kesäillassa kännykkää käsissään. Kuin kotiseutuni prostituoidut tai naisrauhaa Pikku-Huopalahdessa turvaavat Odinit he harhailivat omassa verkkaisessa tahdissaan. Himokkaiden asiakkaiden tai mielikuvitusmukiloitavien sijasta nämä yksin ja ryhmässä kulkijat olivat kuitenkin vailla <i>POKÉMONEJA</i>. Kuin korostaakseen kuulumistaan uuden ajan airueisiin korskeat hanhetkaan eivät enää välittäneet väistellä menneessä ajassa puuskuttavaa juoksijaa.<br />
<br />
Hätkähdin. Töölönlahti ei liene poikkeus. Epäilemättä sama tapahtuu paraikaa kaikkialla ympäri maailman.<br />
<br />
Mietin, olinko nähnyt tulevaisuuteen. Jos yhä suurempi osa nuorista, ja meistä iäkkäämmistäkin, jää tulevaisuudessa osattomaksi reaalimaailman riemuista, kuten palkkatyöstä, tai kokee joutuvansa hyväksikäytetyiksi erilaisissa palkattomissa kokeiluissa, tarjoavatko Pokémonin kaltaiset todellisuuden laajentumat heille uuden yhteisön, arvostuksen ja identiteetin? <br />
<br />
<a name='more'></a>Onko hyvä vai huolestuttavaa, jos näin käy? Onko virtuaalimaailmoihin uppoutuminen viatonta vapaa-ajan leikkiä työviikon päätteeksi vai alkoholismin ja huumeiden kaltainen uhka, jota vastaan tulisi kamppailla? <br />
<br />
Kun mielikuvitushahmot parhaaseen marja- ja sieniaikaan sivuuttavat <a href="http://www.hs.fi/mielipide/a1468896491416" target="_blank">reaalimaailman keräilymahdollisuudet</a>, se surettaa vanhempaa metsässä liikkujaa.<br />
<br />
Mutta nuorethan sentään <a href="http://www.hs.fi/mielipide/a1468985418513" target="_blank">liikkuivat</a>! En myöskään nähnyt parveilijoilla kaljakasseja tai muutakaan paheksuttavaa. Joku ennätti lehden yleisönosastolla ylistämään, että Pokémoneja jahdatessaan hänen autistinen lapsensa oli ryhtynyt ottamaan kontaktia muihin pelaajiin. <br />
<br />
Toisaalta virtuaalimaailma-identiteetti voi tuottaa pettymyksen siinä missä oma virtuaalitalouteen perustuvammekin. Lähtökohdiltaan tasa-arvoisessa Pokémonjahdissa kaikki ovat samalla viivalla vain aluksi. Vähitellen pelaajat erkaantuvat voittajiin ja häviäjiin reaalimaailman tapaan. Mutta, mene tiedä, ehkä tasaisin väliajoin ilmestyy uusia hittejä, jotka tasaavat lähtökohdat samoin kuin perintöverotus, maareformit tai velkojen anteeksiantaminen reaalimaailmassa?<br />
<br />
Voisiko yhteiskunnan jännitteitä jopa tietoisesti suistaa virtuaalimaailmaan, esimerkiksi kouluttamalla turvapaikanhakijoita ja Odinin sotureita Pokémonien saloihin?<br />
<br />
Mitä tiedämme Pokémon Go:n taustalla olevien kaupallisten toimijoiden motiiveista? Voimmeko luottaa valistuneisuuteen ja hyvään tahtoon? Eihän algoritmi ala arpoa taskuhirviöitä <a href="http://www.hs.fi/hstv/uutiset/Pokemonin+pelaaminen+johti+kolariin+poliisiauton+kanssa+USAssa/v1469072391003" target="_blank">moottoriteiden</a> liittymäkohtiin ja lentokentille? Miten eri maiden viranomaiset reagoisivat, jos tuhansien Pokémon-unissakävelijöiden armeija alkaisi vyöryä piikkilanka-aitojen yli ydinvoimaloihin tai sotilastukikohtiin? <br />
<br />
Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Varmaa on silti se, että laajennettu todellisuus, samoin kuin kaikki muutkin 'laajennuksemme', on olennaiselta osin muuta kuin neutraalia teknologiaa. Kirjoitustaito laajensi mahdollisuuttamme kommunikoida sukupolvien ylitse, mutta heikensi samalla muistiamme, kun muistetuksi tarkoitetun saattoi aina tarkistaa tekstistä. Auto puolestaan mahdollisti fyysisen liikkumisemme paljon entistä laajemmalla alueella, mutta kartutti samalla painomme ja heikensi kuntomme, kun emme enää käyttäneet jalkoja liikkumiseen.<br />
<br />
On nytkin suurta tyhmyyttä kuvitella, että olennaisinta olisi uuden teknologian sijasta se, miten me sitä käytämme. Teknologia muuttaa meitä riippumatta käyttötavastamme. Se muuttaa meitä, vaikkemme käyttäisi sitä ollenkaan. Töölönlahti ei ole koskaan enää oleva entisensä.Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-56127032918425064402016-05-08T20:34:00.000+03:002016-05-10T20:22:11.090+03:00Syystä tuntematon sotilas<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/boLjulS1wwU" width="560"></iframe><br />
<br />
Kaksikin sotaa käsittelevää upeaa elokuvaa on ohjelmistossa Helsingin elokuvateattereissa. Unkarilaisen <i>László Nemesin</i> parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin ansiosta voittanut <i>Son of Saul</i> on edelleen nähtävissä. Tanskalainen <i>Martin Zandvlietin</i> piinaava <i>Land of Mine</i> (Under sandet) on yhtä vahvahduttava, vaikka taipuu loppua kohden makuuni siirapiksi ja tanskalaisen vääpelin muodonmuutos tapahtuu turhan kerkiäksi.
<br />
<br />
Olennaista on kuitenkin, että tanskalaiset tarkastelevat omaa sotimistaan kriittisesti. Nuoret, miinoja raivaamaan pakotetut saksalaispojat pystytään kaiken tapahtuneen jälkeenkin näkemään yksilöinä ja tanskalaisten silmittömän koston viattomina uhreina.
<br />
<br />
Tarkoitukseni oli jatkaa keväistä sunnuntaipäivää näyttelykierroksella, mutta oli pakko vaeltaa puistoon istuskelemaan.
<br />
<br />
Mietin mitä samaan aikaan tapahtuu Suomessa. Osana isänmaamme pömpöösiä satavuotisjuhlimista suunnitellaan taas kerran uutta versiota
<i>Tuntemattomasta sotilaasta</i>, pääosissa nelikymppiset suosikkinäyttelijät.
<br />
<br />
Kaikki kunnia <i>Väinö Linnalle</i>. Toipuvalle kansalle <i>Sotaromaani</i> oli traumaterapiaa, joka antoi mielen mielettömyydelle. Auttoi oikeasti pääsemään eteenpäin. Mutta kamoon. Hirveyksistä on yli 70 vuotta. Vielä ihan viimeisen kerran "veteraaneja kunnioittava" elokuva tuntuu ennakkotietojen perusteella Väinö Linnan alkuperäisen tarkoituksen raiskaamiselta, jolle <i>Mannerheimkin</i> jo puistelee päätään.
<br />
<br />
Ei verorahojani tällaiseen! Trauman aika on ohi, aikuistuminen käsillä. Jos <i>Tuntematon 3</i> pitää tehdä, tehtäköön se vaikka suomalaisten sotilaiden toimista miehitetyssä Karjalassa ( <a href="http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20120051/urn_nbn_fi_uef-20120051.pdf" rel="nofollow" target="_blank">http://epublications.uef.fi/…/u…/urn_nbn_fi_uef-20120051.pdf</a>
). Tätä puolta Linna kuvasi epäilyttävän kainoin sanankääntein. Ottaen huomioon mitä tiedämme kaikista muista sodista, oliko "erillissota"
tässäkään mielessä niin erillinen kuin haluamme uskoa? Olisiko monilla veteraaneilla muitakin syitä unohtaa kuin yhä aamuöisin ilmassa vinkuvat kranaatit? Kunnioittasimmeko heitä enemmän, jos nostalgisoinnin sijaan puhuisimme viimein ihan vaan totta?
<br />
<br />
Uskaltaisimme tehdä elokuvan: <i>Syystä tuntematon sotilas</i>.
Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-73020000281651936892016-02-21T16:12:00.000+02:002016-03-02T23:44:34.040+02:00Keskiluokan romahdus<i>Donald Trump</i>, <i>Nigel Farage</i>, <i>Timo Soini</i>. Kansallinen rintama, Kultainen aamunkoitto, Jobbik. Odinin soturit.
<br />
<br />
<i>Adolf Hitler</i>?
<br />
<br />
Eipä liioitella. Ei Trump saati Soini ole uusi Hitler. Eivätkä Odinin soturit ainakaan vielä puhuttele juuri muita kuin pilottitakkisia koulupudokkaita.
<br />
<br />
Mutta eri aikojen populistisissa liikkeissä on yhtäläisyyksiä. Nykyisten liikkeiden kannatus kumpuaa samasta joukosta kuin Hitlerin kannatus, olonsa oikeutetusti epävarmaksi tuntevasta keskiluokasta. Syrjäytyjät eivät enää hetkeen ole olleet kylän baarissa olutta särpivää ja iltapäivälehtiä selaavaa harmitonta luuseriporukkaa, vaan entistä keskiluokkaa, tai niitä, jotka eivät sinne ponnisteluistaan huolimatta yltäneetkään.
<br />
<br />
Ei epävarmuus uutta ole. Näihin päiviin saakka siitä ovat kuitenkin kärsineet vain alemmat yhteiskuntaluokat. Tämän äänestyskopit kaukaa kiertävän porukan voimattomalla raivolla ei oikeastaan ole ollut väliä, koska se ei ole uhanneet meitä onnekkaampia millään tavoin. Olemme voineet kuitata somen capslock päällä kirjoitetut yhdyssanavirheilyt ylemmyydentuntoisella ironialla. Vasta kun epävarmuus on tavoittanut keskiluokan, meidät itsemme, esimerkiksi toimittajat, se on alkanut näkyä mediassa.<br />
<br />
Turvattomuuden lisääntyessä alkaa kaikesta kasvatuksesta riippumaton syntipukin etsintä ja flirttailu vahvojen johtajien ja helppojen ratkaisujen kanssa. Islamilaisissa maissa ja Venäjällä syyllistä haetaan pahasta Lännestä. Lännen foobikot lietsovat pelkoa molemmista edellisistä, ja tietysti sotkun kaikkein heikoimmista uhreista eli pakolaisista. Tämä on mahdollisimman murheellista. Oli matkaan lähdön syy mikä tahansa, aito hätä, paremman elitason tavoittelu tai puhdas seikkailu, karmean huonosti ovat ihmispolon asiat, jos paras toivo on tunkea loskamme ja vihapuheemme keskelle.
<br />
<br />
<a name='more'></a>Vielä sentään jaksamme kauhistella silmitöntä someraivoa. Ja vielä meillä on keskuudessamme selväjärkiset tohtorit ja dosentit. Mutta yhä useammin he jo saavat valtamediassakin vastapuolikseen sujuvakielisiä <i>Laura Huhtasaaria</i> ja muita keskustelijoita, joiden itsetunto on argumetaatiota vakuuttavampaa, ja jotka vielä muutama vuosi sitten olisi ohjattu mielenterveyspalvelujen käyttäjiksi tai vaiennettu läheisten hyväntahtoisuudella.<br />
<br />
Hitlerin Saksassa koulutetut ihmiset (on tärkeää oivaltaa etteivät saksalaiset vaan ihan tavalliset meikäläiset) ottivat lopulta pähkähullut rotuopit tosissaan. Juuri kukaan ei ihmetellyt kun germaanisten jumalten innoittamat katupartiot kyykyttivät keskellä kirkasta päivää rintaan kiinnitetyllä tähdellä syntipukiksi valittuja kanssaihmisiämme. Ja kaikki olimme jo yhtä suurta peruskansaa ja katsoimme sujuvasti ohi, kun samat tähtiluokitellut kanssaihmisemme nostettiin tavaravaunuihin kohti tuntematonta määränpäätä, jonka perään emme kyselleet.
<br />
<br />
Mikään monikulttuurinen hempeily ei nyt auta pätkääkään. Ihminen on olosuhteidensa funktio. Jos keskiluokka pystyy palauttamaan elämänsä hallinnan kokemuksen, äärioikeistolaisuus palaa itsestään ilman mitään saarnoja takaisin <i>Pekka Siitoimen</i> naurettavaan hahmoon. Jos taas sietämättömän paha olo kroonisoituu, jos ihmiset kokevat, ettei heillä enää ole menetettävää, mikään hirviömäisyys ei ydinaseiden maailmassa ole rajana eivätkä korkeimmatkaan muurit tai paksuinkaan lompakko suojaa ketään miltään.<br />
<br />
Hädänalaisen muisti on pitkä. Joudumme vuosien ja vuosikymmenien päästä vastaamaan kysymykseen, miten toimimme silloin, kun toinen ihminen oli armoillamme. Muistellaanko meitä kiitoksella vai katkeruudella? Annoimmeko mahdollisuuden vai suljimmeko rajamme? Otimmeko ulkopuolisen porukkaan vai jätimmekö yksin? Tarjosimmeko reilua diiliä vai palkattomaksi, kuntouttavaksi työtoiminnaksi naamioitua orjuutta ja muita ahneita perversioitamme? Maksoimmeko veromme vai laadimmeko verosuunnittelulla hyväntekeväisyydellä kuorrutetun maailmanlopun käsikirjoituksen? Vastaammeko, ettemme muista?<br />
<br />
Maahantulijat tulisi mahdollisimman nopeasti integroida yhteiskuntaan, työhön ja arvoihimme. Mutta reilua kättä pitää ojentaa myös Odinin angloamerikkalaisille sotureille, Rajat kiinni -reppanoille ja muille olonsa turvattomaksi tunteville peruskansalaisilla. Siilitukan alta löytyvä maailmankuva saattaa kaltaiselleni kukkahattusedälle ja suvakkihuoralle olla yhtä haastava kuin ISISin soturin naiskäsitys, mutta toisen ihmisen oikeudenmukaisen kohtelun ja tosissaan ottamisen tulee koskea ihan kaikkia. Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä vaan satsauksesta omaan turvallisuuteen. Mikään ei ole vaarallisempi kuin (rodusta, uskonnosta, sukupuolesta, tulotasosta riippumatta) ihminen, joka kokee ettei hänellä enää ole hävittävää.
<br />
<br />
Minua pelottaa uusi aika. Maailman päättäjät ovat tähänkin asti olleet kieroja ja korruptoituneita paskiaisia, mutta heillä on kuitenkin ollut yhteinen kokemus maailmanlaajuisesta totaalisesta sodasta ja sen kauhuista. Ei tieto vaan nimenomaan kokemus. Aluksi valtaa pitivät sodan aikuisena itse kokeneet, sitten heidän lapsensa. Uskon yhteisen kokemuksen antaneen päättäjille ehkä osin tiedostamatontakin viisautta pidättäytyä ilmeisimmistä tyhmyyksistä.
<br />
<br />
Nyt valtaan on astumassa, tai jo astunut, oma sukupolveni, jolle sota on tuttu enää television uutispätkistä, viihde-elokuvista ja tietokonepeleistä. Harva edes tuntee ketään sodassa vammautunutta. Ydinaseen painonappi Trumpin käsissä herättää väistämättä levottomuutta, eikä <i>Putinkaan</i> valitettavasti asetu huonoimpaan päähän Venäjän hallitsijoiden jatkumoa.
<br />
<br />
Euroopassa Euroopan Unioni on sodan kokeneen porukan suuri saavutus. Se on ollut ytimeltään valtavan ruumisröykkiön päälle rakennettu rauhanprosessi. Saksan ja Ranskan hyvät suhteet ovat historian valossa ihme. Ihme, joka oli suurelta osin mahdollista siksi, ettei luhistunutta Saksaa toisen maailmansodan jälkeen nöyryytetty enempää kuin se oli jo itse itseään nöyryyttänyt.<br />
<br />
Minun sukupolvellani ja minua nuoremmilla on kiusaus löytää EUsta vain yksi uusi syntipukki pahalle ololleen. Esimerkiksi monet britit ovat alkaneet pitää EUta rauhan takeen sijasta enää vain byrokraattisena direktiivilinkona, uhkana itsenäisyydelle (mitä fiktio itsenäisyydestä sitten globalisaation maailmassa tarkoittaakaan), josta olisi hyvä päästä kokonaan eroon.
<br />
<br />
<div style="float: right; margin-left: 20px; width: 375px;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="210" mozallowfullscreen="" src="https://player.vimeo.com/video/128373915" webkitallowfullscreen="" width="375"></iframe><br />
<i><a href="https://vimeo.com/128373915">The Fallen of World War II</a> from <a href="https://vimeo.com/user22627560">Neil Halloran</a> on <a href="https://vimeo.com/">Vimeo</a>.</i>
</div>
Oheinen video on mielestäni vavahduttava oppitunti siitä, mistä Euroopan Unionissa on oikeasti kyse. Minua harvoin itkettää, kun katson tilastoja, mutta tämän kanssa tekee optimistisesta lopusta huolimetta tiukkaa. Video laskee toisen maailmansodan raadot, erittelee maittain siviilit ja sotilaat, ja myös vertaa uhrien määrää muihin sotiin ja kansanmurhiin. Jokainen animaation ihmishahmo merkitsee tuhatta kuollutta. Siihen nähden miten paljon sota on osa suomalaista identiteettiä, tuntuu miltei loukkaavalta, ettei talvi- ja jatkosotaamme huomioida esityksessä mitenkään. Niin vähällä lopulta selvisimme.
<br />
<br />
Seuraavasta kahakasta emme enää selviäisi. Onneksi yhteistyöllä, emme rajoja sulkemalla, voimme sen välttää.
<br />
<br />Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-89342360484567310942016-02-03T19:31:00.000+02:002016-03-11T00:15:36.517+02:00PerustulohackSitran <i>Perustulohack </i>vaikuttaa niin fiksulta, että sitä on suorastaan pakko mainostaa:
<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Perustulohackissa kohtaavat perustulon kehittämisestä kiinnostuneet koodarit, tutkijat, aktivistit, yhteiskunnalliset keskustelijat, ajattelijat, poliitikot, graafikot, informaatiomuotoilijat ja viestijät.
</i></blockquote>
<br />
Myös sinut ja ideasi on haastettu mukaan!
<a href="https://www.sitra.fi/tapahtumat/perustulokokeilu/perustulohack" target="_blank"><br />https://www.sitra.fi/tapahtumat/perustulokokeilu/perustulohack</a><br />
<br />
Lisäys 11.3.2016: Perustulohackissa saavutetut tulokset:<br /><a href="http://perustulohack.fi/" target="_blank">http://perustulohack.fi/</a><br />
<br />Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-86060911414887894822016-01-16T22:09:00.000+02:002016-01-16T22:10:45.970+02:00Leikkauksia 16! Maassa maan tavalla?<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHfpmQiQs-t0szk5k0nlJl4nci6mwTMuiVoVp4sAA0Mw5oo1WEFI-Qv_qMMezsNBhf18XCi0eORkZxlBUg0HSI1-6E5565sLly0Y3_n0n-EDcs_SzU4wb1s7SHcsc91hqTyavOqE0jMbh8/s1600/aino-triptyyki-2-300.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="328" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHfpmQiQs-t0szk5k0nlJl4nci6mwTMuiVoVp4sAA0Mw5oo1WEFI-Qv_qMMezsNBhf18XCi0eORkZxlBUg0HSI1-6E5565sLly0Y3_n0n-EDcs_SzU4wb1s7SHcsc91hqTyavOqE0jMbh8/s640/aino-triptyyki-2-300.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;">Seksuaalinen ahdistelu on Suomessa uusi ilmiö.</td></tr>
</tbody></table>
<span id="goog_505420644"></span><span id="goog_505420645"></span><br />Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6735132696653669023.post-62245163899008262632015-12-06T20:18:00.000+02:002016-03-02T23:55:11.312+02:00Turvapaikanhakija joulukalenterissa, ja ongelman ratkaisuAvaan joulukalenterin itsenäisyyspäivän kohdalta. Luukusta katsoo keräyskampanjoiden kuvastosta tuttu pelokas pikkupoika suurine silmineen. Arviolta kahdeksanvuotias.
<br />
<br />
Poika on väsynyt ja kuumissaan. Lähtemään on jouduttu kiireesti, ja vaikka on keskikesä, päälle on puettu kaikki mahdollinen. Poika ei vielä itse osaa kertoa, mutta hän on paossa samaa sotaa, joka tappoi hänen isänsä jo vuosia sitten. Poika ei myöskään tiedä, että hän on onnekas. Jos hän, hänen äitinsä ja siskonsa olisivat myöhästyneet junasta, he olisivat joutuneet tulemaan seuraavalla. Sillä, joka joutui keskelle <a href="http://www.kurkijoki.fi/kylat/elisen03/elis_v_pomm.html" target="_blank">maansa sotahistorian tuhoisinta ilmapommitusta</a>, jossa toista sataa, pääasiassa sotaa pakenevaa suojatonta siviiliä sai surmansa.
<br />
<br />
Katson poikaa ja näen hänessä muutakin tuttua kuin kärsivän lähimmäisen. Poika muistuttaa kovasti minua itseäni. Poika on isäni.
<br />
<br />
Poika pääsi turvaan. Perhe asettui Hämeenlinnan seudulle, sitten Tohmajärvelle. Sisämaan karjalaispoika kouluttautui satamatyönjohtajaksi ja päätyi tekemään <a href="http://sisyfoskivi.blogspot.com/2009/09/isani-suomi.html" target="_blank">työuransa</a> omituista murretta puhuvien ihmisten keskelle Raumalle, josta <a href="http://sisyfoskivi.blogspot.com/2011/11/katoaako-perhe.html" target="_blank">löysi äitini</a>. Muutama kuukausi sitten ostin isälle eläkepäivien ratoksi tabletin. Voi olla, että hän tälläkin hetkellä etsii kuvia kotiseuduistaan, rajan molemmilta puolilta.
<br />
<br />
Kun ajattelen Suomeen nyt tullutta noin 30 000 turvapaikanhakijaa, ajattelen väkisin isän kautta. Aivan oikein minua muistutetaan tilanteen erilaisuudesta. Isä ei ollut pakolainen paettuaan sotaa maansa sisällä. Turvapaikanhakija hän kuitenkin oli.
<br />
<br />
Ja aivan samoin kuin turvapaikanhakijoita tänään, myös evakoita karsastettiin aikanaan kovasti. Heidänkin asuttamisensa maksoi, ja raha oli jostain poissa. Muun muassa äitini äidiltä, joka oli jäänyt sotaleskeksi seitsemän lapsensa kanssa. Hänen kotitilastaan lohkottiin evakoille maatiloja samassa suhteessa kuin heillä oli ollut omistuksia Karjalassa. Helppo oli epäillä tulijoiden ilmoituksia ja todellista tarvetta. Eivät tainneet vapaamieliset suomenruotsalaisetkaan malttaa olla nimbyilemättä kummallisia mie- ja sie-ihmisiä kohdatessaan.
<br />
<br />
Sinänsä metka sattuma, että suurimman vastuun evakkojen asuttamisesta kantoi Perussuomalaisen puolueen edeltäjän, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Maaseudun_Puolue" target="_blank">Suomen Maaseudun Puolueen</a>, perustaja ja pitkäaikainen johtaja, "unohdetun kansan ääni", <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_Vennamo" target="_blank"><i>Veikko Vennamo</i></a>. Veikon, perussuomalaisten todellisen isän poika <i>Pekka Vennamo</i>, myös puolueen pitkäaikainen johtaja, taas hiljan kauhisteli kansanedustaja <i>Olli Immosen</i> monikulttuurisuuslinjauksia <a href="https://www.facebook.com/photo.php?fbid=481478518685703&set=a.140832366083655.31205.100004706761405&type=3&fref=nf&pnref=story" target="_blank">Facebook-sivullaan</a>:
<br />
<br />
Mutta mitä pitäisi tehdä turvapaikanhakijoille vuonna 2016? Ongelmahan meillä on. Sen myöntävät jo muutkin kuin maahanmuuttokriitikot.<br />
<br />
<a name='more'></a>Työnantajilla on jälleen kerran "tuore" ratkaisuehdotus. Pitkälti turvapaikanhakijoiden vyöryn innoittamina he ehdottavat maahanmuuttajien sijoittamista työmarkkinatuella yrityksiin työkokeiluun. (ks.<a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/ek-lta-ehdotus-maahanmuuttajien-kotoutukseen-tyomarkkinatuella-kokeilemaan-toita-6059846" target="_blank"> Kukkonen</a>)
<br />
<br />
Palkittu blogisti <i>Saku Timonen</i> ennakoi tuhoisia seurauksia. Arvio on murhaava: <br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Kun huomataan yhtä ihmisryhmää voitavan käyttää palkattomana työvoimana, niin sama vaatimus ulotetaan jo perustuslainkin vaatiman yhdenvertaisuuden verukkeella kaikkiin. Palkatonta työtä on testattu pitäaikaistyöttömillä työkokeilun ja kuntouttavan työtoiminnan nimellä ja sen on huomattu toimivan, koska turvassa oleviksi itsensä luulevat sitä kannattavat.</i>
</blockquote>
Lopulta työvoimakustannukset saadaan nollaan ja veronmaksajat huolehtimaan työvoiman koko ylläpidosta. Kasvavat voitot ja osingot taas päätyvät kapitalistien taskuun. (Ks. <a href="http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2015/10/24/palkattomuuden-koekaniinit/" target="_blank">Timonen</a>)
<br />
<br />
Olen Timosen kanssa samaa mieltä. Palkaton pakkotyö on oikeastaan orjuutta pahempaa. Kun työnantaja omisti orjan fyysisesti, hänen kannatti huolehtia omaisuutensa työkyvystä. Ruokkia, vaatettaa, tarjota suoja. Uudesta mallista nämä kuluerät on liinattu pois.
<br />
<br />
En silti torjuisi ehdotusta kokonaan. Työnantajien märässä unessa on järkeä, kunhan se ulotetaan <i><b>vain muuten kokonaan tekemättä jäävään työhön</b></i>.
<br />
<br />
En myöskään soveltaisi ehdotusta kaikkiin maahanmuuttajiin. Kymmenissä tuhansissa turvapaikanhakijoissa meillä on kuitenkin erityisryhmä.
<br />
<br />
Traumatisoitujen ihmisten makuuttaminen kuukausitolkulla on sadistisempaa kuin se, että antaisimme käsille ja aivoille mielekästä askaroitavaa. Mitä muuta sodasta palanneet isoisämme tekivät kuin hulluna työtä? Jotain piti puuhata koko ajan, jotta pään sisäinen helvetti olisi edes valveilla helpottanut.Uniin ei auttanut sekään.<br />
<br />
Suuri osa pakolaisista on rivakoita, työhön kykeneviä nuoria miehiä, kuten maahanmuuttokriitikot ovat ihmetelleet. Toisaalta öljyn hinta on historiallisen halpa. <br />
<br />
<i><b>Olisiko heti lumien sulettua ainutlaatuinen tilaisuus asfatoida isänmaan maantiet kerralla kuntoon turvapaikanhakijoiden voimin?
</b></i><br />
<br />
Puhtaana palkkatyönä homma ei taantuman kurimuksessa onnistu, kun rahaa ei kerta kaikkiaan ole (ks. <a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1441166770067" target="_blank">Pohjanpalo</a>). Mutta ennemmin tai myöhemmin kunnostamaan päädytään kuitenkin. Olisiko viisasta ryhtyä toimeen nyt, vai vasta sitten, kun asfaltin valmistamiseen tarvittavan öljyn hinta palaa totutulle tasolleen?
<br />
<br />
Neljä tuntia työtä, neljä tuntia tehostettua kielikylpyä, neljä tuntia työtä. Voiko oivallisempaa kotoutusta olla? Vastaavalla menetelmällä <i>Janne Holmén</i> treenasi itsensä maratonjuoksun Euroopan mestaruuteen ja työsti sivussa väitöskirjan.
<br />
<br />
Luulisi siis kelpaavan. Turvapaikanhakijan itsetunto nousee ja kotouttaminen etenee kuin varkain. Työn tuiskeessa aivot saavat muuta ajateltavaa kuin lähtömaan kamaliin olosuhteisiin jääneiden sukulaisten ja ystävien kohtalot, joihin ei täältä käsin kuitenkaan voi mitenkään vaikuttaa. Mieleen ei tule kauniiden elovenatyttöjemmekään raiskaaminenkaan, kun lihakset endorfiinista raukeina böönojen pokaaminen onnistuu luonnostaan. Pelastumme diabetekselta ja muilta sukusiittoisilta kansantaudeiltamme, eivätkä peruskansan leijonakorumiehet silti tykkää muslumaaneista kyttyrää, kun "ne" ei enää elä meidän varoilla.
<br />
<br />
<i>Pakkotyötä EK:n malliin en silti kannata.</i> Turvapaikanhakija osallistukoon työhön tai makoilkoon vastaanottokeskuksessa valintansa mukaan. Veikkaan silti, että useimmat, poliittisen vasemmiston suureksi kauhuksi, tarttuvat tilaisuuteen kasvattaa riistäjän omaisuutta. Sillä kuten vasemmisto mielellään itse korostaa, työ on parasta terapiaa. Turvapaikanhakijoille, toisin kuin erilaisilla työkokeiluilla nöyryytetyille kantasuomalaisille, se sitä oikeasti on. Tarjottu tehostettu kielenopetus kannustaisi itsessään. Moni myös epäilemättä laskisi, oikein tai väärin perustein, että ahkerointi edesauttaisi turvapaikkahakemuksen käsittelyä.
<br />
<br />
Pakollista työ ei siis olisi kenellekään. Ei myöskään kiellettyä, kantasuomalaisiltakaan. Päästäisin työmaalle kenet tahansa työmarkkinatukea vastaan maassaolon kestosta tai turvapaikkahakemuksen käsittelyvaiheesta riippumatta.
<br />
<br />
Vastaavasti jos joku löytää mieluisampaa muuta työtä, niin ok on lähteä. Turhaa kotimaassaan pätevöitynyttä sydänkirurgia tai konserttipianistia on ihonväriin tai uskontoon vedoten pitää lapion varressa. Suomi hyötyy enemmän päästämällä heidät oikeisiin töihinsä.
<br />
<br />
Mitä seuraisi?
<br />
<br />
Porvari vasemmiston kauhuksi vaurastuisi, jos ja kun yhteiskunta ei pysty polkaisemaan työmaita pystyyn julkisin voimin. Tosin pitää porvarinkin investoida. Sillä kunnia teiden rakentajille. Kuka vaan voi levitellä asfalttia sinne ja tänne, mutta ei siitä tietä synny. Tarvitaan koulutettu työnjohto ja myös koulutettuja tekijöitä. Aluksi suomalaisia. Heille pitää maksaa palkkaa, joten tuskin porvarin voitto kohtuuton olisi.
<br />
<br />
Yhteiskunnan varoja ei kuitenkaan kuluisi sen enempää kuin turvapaikanhakijoiden makuuttamiseenkaan. Asuminen, ruoka ja muu eläminen pitää rahoittaa kaikissa tapauksissa.
<br />
<br />
Oheiskustannuksissa tulisi päinvastoin todennäköisesti häikäiseviä säästöjä. Kun nuoret miehet eivät turhaudu oleskeluunsa, ei synny tarvetta pistää uuteen uskoon pakolaiskeskuksen irtaimistoa tai kavereiden naamoja. Eikä myöhemmin liueta järjestäytyneen rikollisuuden pariin.
<br />
<br />
Myös kahakat kantasuomalaisten kanssa vähenisivät. Erityisesti maahanmuuttokriitikkoja riemastuttaisivat kalliista älypuhelimista turvapaikanhakijoiden lähtömaihin välittyvät kuvat höyryisistä asfalttityömaista. Elintasosurffaajat moista hehkua pelästyisivät ja hakeutuisivat helpomman leivän äärelle. Tänne jatkossa pyrkivät olisivat todennäköisemmin aidossa turvan tarpeessa.
<br />
<br />
Jos tilanne lähtömaissa säilyy kaoottisena, kuten valitettavasti tällä hetkellä näyttää, pakolaisstatuksen saaneet jäisivät Suomeen. Makoilemisen aiheuttaman passivoitumisen sijaan he olisivat kuitenkin jo oppineet suomen kielen, perusteet kulttuuristakin. He olisivat myös alustavasti näyttäneet työhalunsa. Vaikkei palkkaa, työtodistus heillä olisi tietyömailta tuomisinaan. Heillä olisi myös jo suosittelijoiden verkosto kertomassa, kuka kukin on naisiaan tai miehiään.
<br />
<br />
Jos tilanne lähtömaassa paranee, useimmat palaisivat. Arktista kokemusta ja kielitaitoa rikkaampana he toimisivat jatkossa linkkeinä Suomen ja kotimaansa välisessä kaupassa ja muussa yhteistoiminnassa.
<br />
<br />
Vähintään Suomen maantiet tulisivat kuntoon. Kelvollinen infrastruktuuri odottaisi valmiina, kun kehityksen aika taas joskus tulee.
<br />
<br />
Nyt olisi talvi aikaa kouluttaa työkohteiden organisointiin ja valvontaan kykenevä työnjohto. Näin saisimme heti lumien sulettua homman käyntiin, ja suomalaisillekin palkattua töitä. Vähitellen sitä liikenisi turvapaikanhakijoillekin, kun he lapio/lanamiehen hommista ja liikenteenohjauksesta etenisivät kielitaidon kehittymisen ja työssä oppimisen myötä vaativampiin tehtäviin.<br />
<br />
Järjestä tai oivalluskyvystä ei varmasti ole yhdelläkään tulijalla vikaa, kun ovat tänne asti selvinneet. Monella lienee taskussa myös kotimaassaan ajettu ajokortti, mikä helpottaa työmaiden välillä liikkumista. Kimppakämppäämisestäkin on jo sattumoisin kokemusta.
<br />
<br />
Isäni teki sen. Uskon, että onnistuu tämän päivän turvapaikanhakijoiltakin.<br />
<br />
Seuraavaksi rautatiet.
<br />
<br />
Lähteitä ja viitteitä: <br />
<br />
Kukkonen, L. (23.20.2015). <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/ek-lta-ehdotus-maahanmuuttajien-kotoutukseen-tyomarkkinatuella-kokeilemaan-toita-6059846" target="_blank">EK:lta ehdotus maahanmuuttajien kotoutukseen: Työmarkkinatuella kokeilemaan töitä.</a> Talouselämä.
<br />
<br />
Timonen, S. (24.10.2015). <a href="http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2015/10/24/palkattomuuden-koekaniinit/" target="_blank">Palkattomuuden koekaniinit</a>
<br />
<br />
Pohjanpalo, O. (2.9.2015). <a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1441166770067" target="_blank">Liikennevaliokunnan puheenjohtaja Jalonen: Tiestön korjausvelkaan ei 600 miljoonaa riitä. </a>Helsingin Sanomat.
<br />
<br />
Tietoa tietöistä: <br />
<a href="http://www.jakk.fi/sivusto.asp?R=1009&O=245" target="_blank">http://www.jakk.fi/sivusto.asp?R=1009&O=245</a><br />
<a href="http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/468_ammatti" target="_blank">http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/468_ammatti</a><br />
<a href="https://dynadocweb.dynapac.com/idc/groups/product_doc/documents/product_documentation/900980646fi.pdf" target="_blank">https://dynadocweb.dynapac.com/idc/groups/product_doc/documents/product_documentation/900980646fi.pdf</a><br />
<a href="https://www.finlex.fi/data/tes/stes4124-TT147Asfalt1403.pdf" target="_blank">https://www.finlex.fi/data/tes/stes4124-TT147Asfalt1403.pdf</a>
Sisyfos Kivihttp://www.blogger.com/profile/01031665963667741162noreply@blogger.com0