sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Turvapaikanhakija joulukalenterissa, ja ongelman ratkaisu

Avaan joulukalenterin itsenäisyyspäivän kohdalta. Luukusta katsoo keräyskampanjoiden kuvastosta tuttu pelokas pikkupoika suurine silmineen. Arviolta kahdeksanvuotias.

Poika on väsynyt ja kuumissaan. Lähtemään on jouduttu kiireesti, ja vaikka on keskikesä, päälle on puettu kaikki mahdollinen. Poika ei vielä itse osaa kertoa, mutta hän on paossa samaa sotaa, joka tappoi hänen isänsä jo vuosia sitten. Poika ei myöskään tiedä, että hän on onnekas. Jos hän, hänen äitinsä ja siskonsa olisivat myöhästyneet junasta, he olisivat joutuneet tulemaan seuraavalla. Sillä, joka joutui keskelle maansa sotahistorian tuhoisinta ilmapommitusta, jossa toista sataa, pääasiassa sotaa pakenevaa suojatonta siviiliä sai surmansa.

Katson poikaa ja näen hänessä muutakin tuttua kuin kärsivän lähimmäisen. Poika muistuttaa kovasti minua itseäni. Poika on isäni.

Poika pääsi turvaan. Perhe asettui Hämeenlinnan seudulle, sitten Tohmajärvelle. Sisämaan karjalaispoika kouluttautui satamatyönjohtajaksi ja päätyi tekemään työuransa omituista murretta puhuvien ihmisten keskelle Raumalle, josta löysi äitini. Muutama kuukausi sitten ostin isälle eläkepäivien ratoksi tabletin. Voi olla, että hän tälläkin hetkellä etsii kuvia kotiseuduistaan, rajan molemmilta puolilta.

Kun ajattelen Suomeen nyt tullutta noin 30 000 turvapaikanhakijaa, ajattelen väkisin isän kautta. Aivan oikein minua muistutetaan tilanteen erilaisuudesta. Isä ei ollut pakolainen paettuaan sotaa maansa sisällä. Turvapaikanhakija hän kuitenkin oli.

Ja aivan samoin kuin turvapaikanhakijoita tänään, myös evakoita karsastettiin aikanaan kovasti. Heidänkin asuttamisensa maksoi, ja raha oli jostain poissa. Muun muassa äitini äidiltä, joka oli jäänyt sotaleskeksi seitsemän lapsensa kanssa. Hänen kotitilastaan lohkottiin evakoille maatiloja samassa suhteessa kuin heillä oli ollut omistuksia Karjalassa. Helppo oli epäillä tulijoiden ilmoituksia ja todellista tarvetta. Eivät tainneet vapaamieliset suomenruotsalaisetkaan malttaa olla nimbyilemättä kummallisia mie- ja sie-ihmisiä kohdatessaan.

Sinänsä metka sattuma, että suurimman vastuun evakkojen asuttamisesta kantoi Perussuomalaisen puolueen edeltäjän, Suomen Maaseudun Puolueen, perustaja ja pitkäaikainen johtaja, "unohdetun kansan ääni", Veikko Vennamo. Veikon, perussuomalaisten todellisen isän poika Pekka Vennamo, myös puolueen pitkäaikainen johtaja, taas hiljan kauhisteli kansanedustaja Olli Immosen monikulttuurisuuslinjauksia Facebook-sivullaan:

Mutta mitä pitäisi tehdä turvapaikanhakijoille vuonna 2016? Ongelmahan meillä on. Sen myöntävät jo muutkin kuin maahanmuuttokriitikot.

Työnantajilla on jälleen kerran "tuore" ratkaisuehdotus. Pitkälti turvapaikanhakijoiden vyöryn innoittamina he ehdottavat maahanmuuttajien sijoittamista työmarkkinatuella yrityksiin työkokeiluun. (ks. Kukkonen)

Palkittu blogisti Saku Timonen ennakoi tuhoisia seurauksia. Arvio on murhaava:
Kun huomataan yhtä ihmisryhmää voitavan käyttää palkattomana työvoimana, niin sama vaatimus ulotetaan jo perustuslainkin vaatiman yhdenvertaisuuden verukkeella kaikkiin. Palkatonta työtä on testattu pitäaikaistyöttömillä työkokeilun ja kuntouttavan työtoiminnan nimellä ja sen on huomattu toimivan, koska turvassa oleviksi itsensä luulevat sitä kannattavat.
Lopulta työvoimakustannukset saadaan nollaan ja veronmaksajat huolehtimaan työvoiman koko ylläpidosta. Kasvavat voitot ja osingot taas päätyvät kapitalistien taskuun. (Ks. Timonen)

Olen Timosen kanssa samaa mieltä. Palkaton pakkotyö on oikeastaan orjuutta pahempaa. Kun työnantaja omisti orjan fyysisesti, hänen kannatti huolehtia omaisuutensa työkyvystä. Ruokkia, vaatettaa, tarjota suoja. Uudesta mallista nämä kuluerät on liinattu pois.

En silti torjuisi ehdotusta kokonaan. Työnantajien märässä unessa on järkeä, kunhan se ulotetaan vain muuten kokonaan tekemättä jäävään työhön.

En myöskään soveltaisi ehdotusta kaikkiin maahanmuuttajiin. Kymmenissä tuhansissa turvapaikanhakijoissa meillä on kuitenkin erityisryhmä.

Traumatisoitujen ihmisten makuuttaminen kuukausitolkulla on sadistisempaa kuin se, että antaisimme käsille ja aivoille mielekästä askaroitavaa. Mitä muuta sodasta palanneet isoisämme tekivät kuin hulluna työtä? Jotain piti puuhata koko ajan, jotta pään sisäinen helvetti olisi edes valveilla helpottanut.Uniin ei auttanut sekään.

Suuri osa pakolaisista on rivakoita, työhön kykeneviä nuoria miehiä, kuten maahanmuuttokriitikot ovat ihmetelleet. Toisaalta öljyn hinta on historiallisen halpa.

Olisiko heti lumien sulettua ainutlaatuinen tilaisuus asfatoida isänmaan maantiet kerralla kuntoon turvapaikanhakijoiden voimin?

Puhtaana palkkatyönä homma ei taantuman kurimuksessa onnistu, kun rahaa ei kerta kaikkiaan ole (ks. Pohjanpalo). Mutta ennemmin tai myöhemmin kunnostamaan päädytään kuitenkin. Olisiko viisasta ryhtyä toimeen nyt, vai vasta sitten, kun asfaltin valmistamiseen tarvittavan öljyn hinta palaa totutulle tasolleen?

Neljä tuntia työtä, neljä tuntia tehostettua kielikylpyä, neljä tuntia työtä. Voiko oivallisempaa kotoutusta olla? Vastaavalla menetelmällä Janne Holmén treenasi itsensä maratonjuoksun Euroopan mestaruuteen ja työsti sivussa väitöskirjan.

Luulisi siis kelpaavan. Turvapaikanhakijan itsetunto nousee ja kotouttaminen etenee kuin varkain. Työn tuiskeessa aivot saavat muuta ajateltavaa kuin lähtömaan kamaliin olosuhteisiin jääneiden sukulaisten ja ystävien kohtalot, joihin ei täältä käsin kuitenkaan voi mitenkään vaikuttaa. Mieleen ei tule kauniiden elovenatyttöjemmekään raiskaaminenkaan, kun lihakset endorfiinista raukeina böönojen pokaaminen onnistuu luonnostaan. Pelastumme diabetekselta ja muilta sukusiittoisilta kansantaudeiltamme, eivätkä peruskansan leijonakorumiehet silti tykkää muslumaaneista kyttyrää, kun "ne" ei enää elä meidän varoilla.

Pakkotyötä EK:n malliin en silti kannata. Turvapaikanhakija osallistukoon työhön tai makoilkoon vastaanottokeskuksessa valintansa mukaan. Veikkaan silti, että useimmat, poliittisen vasemmiston suureksi kauhuksi, tarttuvat tilaisuuteen kasvattaa riistäjän omaisuutta. Sillä kuten vasemmisto mielellään itse korostaa, työ on parasta terapiaa. Turvapaikanhakijoille, toisin kuin erilaisilla työkokeiluilla nöyryytetyille kantasuomalaisille, se sitä oikeasti on. Tarjottu tehostettu kielenopetus kannustaisi itsessään. Moni myös epäilemättä laskisi, oikein tai väärin perustein, että ahkerointi edesauttaisi turvapaikkahakemuksen käsittelyä.

Pakollista työ ei siis olisi kenellekään. Ei myöskään kiellettyä, kantasuomalaisiltakaan. Päästäisin työmaalle kenet tahansa työmarkkinatukea vastaan maassaolon kestosta tai turvapaikkahakemuksen käsittelyvaiheesta riippumatta.

Vastaavasti jos joku löytää mieluisampaa muuta työtä, niin ok on lähteä. Turhaa kotimaassaan pätevöitynyttä sydänkirurgia tai konserttipianistia on ihonväriin tai uskontoon vedoten pitää lapion varressa. Suomi hyötyy enemmän päästämällä heidät oikeisiin töihinsä.

Mitä seuraisi?

Porvari vasemmiston kauhuksi vaurastuisi, jos ja kun yhteiskunta ei pysty polkaisemaan työmaita pystyyn julkisin voimin. Tosin pitää porvarinkin investoida. Sillä kunnia teiden rakentajille. Kuka vaan voi levitellä asfalttia sinne ja tänne, mutta ei siitä tietä synny. Tarvitaan koulutettu työnjohto ja myös koulutettuja tekijöitä. Aluksi suomalaisia. Heille pitää maksaa palkkaa, joten tuskin porvarin voitto kohtuuton olisi.

Yhteiskunnan varoja ei kuitenkaan kuluisi sen enempää kuin turvapaikanhakijoiden makuuttamiseenkaan. Asuminen, ruoka ja muu eläminen pitää rahoittaa kaikissa tapauksissa.

Oheiskustannuksissa tulisi päinvastoin todennäköisesti häikäiseviä säästöjä. Kun nuoret miehet eivät turhaudu oleskeluunsa, ei synny tarvetta pistää uuteen uskoon pakolaiskeskuksen irtaimistoa tai kavereiden naamoja. Eikä myöhemmin liueta järjestäytyneen rikollisuuden pariin.

Myös kahakat kantasuomalaisten kanssa vähenisivät. Erityisesti maahanmuuttokriitikkoja riemastuttaisivat kalliista älypuhelimista turvapaikanhakijoiden lähtömaihin välittyvät kuvat höyryisistä asfalttityömaista. Elintasosurffaajat moista hehkua pelästyisivät ja hakeutuisivat helpomman leivän äärelle. Tänne jatkossa pyrkivät olisivat todennäköisemmin aidossa turvan tarpeessa.

Jos tilanne lähtömaissa säilyy kaoottisena, kuten valitettavasti tällä hetkellä näyttää, pakolaisstatuksen saaneet jäisivät Suomeen. Makoilemisen aiheuttaman passivoitumisen sijaan he olisivat kuitenkin jo oppineet suomen kielen, perusteet kulttuuristakin. He olisivat myös alustavasti näyttäneet työhalunsa. Vaikkei palkkaa, työtodistus heillä olisi tietyömailta tuomisinaan. Heillä olisi myös jo suosittelijoiden verkosto kertomassa, kuka kukin on naisiaan tai miehiään.

Jos tilanne lähtömaassa paranee, useimmat palaisivat. Arktista kokemusta ja kielitaitoa rikkaampana he toimisivat jatkossa linkkeinä Suomen ja kotimaansa välisessä kaupassa ja muussa yhteistoiminnassa.

Vähintään Suomen maantiet tulisivat kuntoon. Kelvollinen infrastruktuuri odottaisi valmiina, kun kehityksen aika taas joskus tulee.

Nyt olisi talvi aikaa kouluttaa työkohteiden organisointiin ja valvontaan kykenevä työnjohto. Näin saisimme heti lumien sulettua homman käyntiin, ja suomalaisillekin palkattua töitä. Vähitellen sitä liikenisi turvapaikanhakijoillekin, kun he lapio/lanamiehen hommista ja liikenteenohjauksesta etenisivät kielitaidon kehittymisen ja työssä oppimisen myötä vaativampiin tehtäviin.

Järjestä tai oivalluskyvystä ei varmasti ole yhdelläkään tulijalla vikaa, kun ovat tänne asti selvinneet. Monella lienee taskussa myös kotimaassaan ajettu ajokortti, mikä helpottaa työmaiden välillä liikkumista. Kimppakämppäämisestäkin on jo sattumoisin kokemusta.

Isäni teki sen. Uskon, että onnistuu tämän päivän turvapaikanhakijoiltakin.

Seuraavaksi rautatiet.

Lähteitä ja viitteitä:

Kukkonen, L. (23.20.2015). EK:lta ehdotus maahanmuuttajien kotoutukseen: Työmarkkinatuella kokeilemaan töitä. Talouselämä.

Timonen, S. (24.10.2015). Palkattomuuden koekaniinit

Pohjanpalo, O. (2.9.2015). Liikennevaliokunnan puheenjohtaja Jalonen: Tiestön korjausvelkaan ei 600 miljoonaa riitä. Helsingin Sanomat.

Tietoa tietöistä:
http://www.jakk.fi/sivusto.asp?R=1009&O=245
http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/468_ammatti
https://dynadocweb.dynapac.com/idc/groups/product_doc/documents/product_documentation/900980646fi.pdf
https://www.finlex.fi/data/tes/stes4124-TT147Asfalt1403.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti