keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Taas uusi sota, jipii!!!


Sote, koulutusleikkaukset, työttömien ”aktivointi”… Politiikka tuntuu olevan jatkuvaa riitelyä, lehmänkauppoja ja selkään puukotusta. Moni kyllästyy negatiiviseen ilmapiiriin ja suuntaa kiinnostuksensa yhteisten asioiden sijaan kodinsisustukseen, purjehdukseen tai puutarhanhoitoon. Moni muistelee ennen kaiken olleen paremmin, mikä tietysti on valemuisto, jos vertaa vaikka lakkojen määrää nyt ja 1970-1980-luvulla (jolloin tosin juuri kukaan ei tainnut vaatia lakko-oikeuden rajoittamista). Riitelevät länsimaat tuntuvat silti kauttaaltaan olevan keskinäisten ja sisäisten riitojensa takia kaaoksessa.

Miksi emme korvaisi riitelyä myönteisellä ajattelulla, yhteen hiileen puhaltamisella, moni kysyykin.
Miksi uutiset kertovat niin paljon kriiseistä ja onnettomuuksista ja niin vähän vakaasta kehityksestä kohti parempaa tulevaisuutta?

Vastaus löytyy siitä suurenevasta joukosta maita, jossa yksimielisyys on joko toteutettu tai jossa rappioon ei koskaan ole vajottukaan. Nämä maat tulevat toimeen yhdellä poliittisella puolueella ja/tai uskonnolla tai sitten ainakin äänet lasketaan kansallista yksimielisyyttä tukevalla tavalla. Markkinoita kahlitseva työlainsäädäntö ei hidasta taloudellista toimeliaisuutta, minkä ansiosta nämä maat suurmiespatsastelevat kaikkien kilpailukykytilastojen kärjessä. Naiset tapaavat tietää paikkansa, ja homoja on olemassa yhtä vähän kuin ilmastonmuutosta. Perustuslaki on viisaille ja karismaattisille johtajille korkeintaan hidaste kohti parempaa maailmaa ja yhä täydempiä omia taskuja.  Julkista sektoria ei ole päästetty paisumaan, mitä nyt vankilat ja mielisairaalat toteuttavat perustyötään, eli hoitavat hankalat tyypit.

Leikki leikkinä. Maailman kaikkien jumalien ja jumalattomuuksien supermarket meitä varjelkoon yhtenäisyydeltä. Riitely on itseisarvo. Niin kauan kuin riitelemme avoimesti, niin kauan kehitymme. Riitelyn ainoa vaihtoehto, yhteiskunnassa, työpaikoilla, perheissä, sisällämme on kehityksen salpaava valehtelu, kulissit. Niin kauan kuin vallitsee yhteisesti sovittuja sääntöjä kunnioittava kaikkien ”sota” kaikkia vastaan ja uutiset pysyvät huonoina, me olemme luvatussa maassa sen sijaan että meidät pakotettaisiin kutsumaan luvatuksi maaksi sitä paikkaa johon meidät on vangittu. Missä riidellään, siellä on ihmisellä hyvä olla! Sovun vallitessa toivoa on enää vaaroja uhmaavissa humoristeissa, vallanpitäjien viimeisissä sielunhoitajissa ennen lopullista matkaa pimeään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti