maanantai 10. kesäkuuta 2019

Ajatuksia syntyvyydestä

Syyskuussa 1945 suursotien jälkeiseen Suomeen syntyi 12 681 vauvaa. Vuonna 2019 koko vuonna alle 45 000.

Miksi näin? Sodan jälkeen kiima oli varmaan hengissä selvinneiden kesken tapissa ja ehkäisy herrassa. Mutta toisaalta tuoreessa muistissa olivat vaikeat ajat kun tosi vaikeiksi äityivät. Paljon vaikeammat joka tapauksessa kuin nyt, edes porvarihallituksen aikaan.

Lapsettomuuden asiantuntijana päätin hetken pohtia lapsettomuuden syitä, olkoonkin että minun lapsettomuudestani on jo aikaa, ja syyt saattavat tänä päivänä olla toiset. Eli setämiehen masentavaa mansplayingia seuraa...



Ensi alkuun: en usko että synnytystalkoot tai parlamentaariset komiteat auttavat. Eivät isyysvapaat, äitiysvapaat eivätkä oikein mitkään muutkaan politiikkatoimenpiteet. Syntyvyyden laskun taustalla on osittain pikemmin hyvinvointivaltio. Kun eläke eivätkä enää lapset ole vanhuuden turva lapsista on pikemmin tullut elinikäinen huoli.

Yhteisöllisyyden väheneminen on varmasti suuri syy. Jokainen on oman onnensa seppä, kaikki on itsestä kiinni, kuuluu virallinen mantra. Ihmiset lukevat työpaikkailmoituksia ja toistensa Linkedin-hypetystä ja toteavat sisimmissään, etteivät kuulu täydellisten sliipattuun joukkoon, vaikka poiskaan ei uskalla hypätä, varsinkaan lapsia tehdä. Kun työantaja kiertoilmaisuin kyselee nuorilta naisilta työhaastattelussa lapsentekohaaveista, ahdistava sävy ei ole ollenkaan sama kuin sukulaisilla vielä minun nuoruudessani.

Vaikka meillä keskimäärin menee paremmin kuin koskaan, esimerkiksi työttömyys saattaa suistaa "yksilön" kierteeseen, joka virallisen opin mukaan on massairtisanomisissakin aina hänen oma syynsä. Joka kerta kun Päivi Räsänen avasi suunsa, tuhat seurakuntalaista erosi kirkosta, ja kun Juhana Vartiainen avaa suunsa, tuhat työtä tekevää tai opiskelevaa paria päättää jättää lapset tekemättä. Patistelun maailmassa, kun voimat loppuvat, viimekätisen lohdun ja levon tarjoaa itsetuhon mahdollisuus. Paskan kestäminen kun on lopultakin vapaaehtoinen leikki. Mutta jos olet tehnyt lapsia, niin leikki muuttuu vakavaksi, kun itsetuhon säällinen pakotiekin on tukittu.

Pimeyden varsinainen ydin ei kuitenkaan liene Vartiainen, tai muut sielunsa talouspuheella mädättäneet mulkerotkaan, vaan touhuamisemme kaksoisstandardi. Meille maksetaan väärästä työstä, ja vääriä asioita teemme vapaallakin. Hallinnasta riistäytyneestä täysimittaisesta ilmastokatastrofista (ilmastonmuutos, buahaahaaaa...) on tapana olla hillitysti huolissaan, mutta työssä ei kuitenkaan kysellä vaan tehdään tulosta. Ja vapaalla lennetään että taas jaksetaan. Vihreät ministerit muiden mukana, moraalittomampina kuin yksikään lepakkotyömies Putkonen.

Tee tähän maailmaan sitten lapsia. Eivät vaalikopin vaan sänkykamarin yksityisyydessä ihmiset antavat kaikkein rehellisimmän äänensä hiljaisuudelle.

Kirjoitukseen innostanut kolumni:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006137070.html?fbclid=IwAR0kv_P9GY-8BLhovP2g3AJ0JIFLe7-2QKsWp09DpweG-VvxOLvaPS66L6o

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti