"Uutta ajattelua" edustava ehdotus on ainakin kahdella tavalla pöljä.
Ensinnä siksi, ettei lintsaaminen ole ongelma. Ei ainakaan niillä työpaikoilla, joilla minä olen työskennellyt. Itse olen ollut sairauslomalla 1980-luvun lopun influenssani jälkeen vain kaksi päivää. Mielessäni ei silti ole edes käväissyt kadehtia huonompionnisia. Jos sairauslomailua jossain pidetään saavutettuna etuna, lienee taustalla pahempia ongelmia. Niiden ratkaiseminen lopettaa poissaolotkin.
Terveenä poissaolemista suurempi ongelma on ainakin avokonttoreissa sairaana läsnäoleminen. Syyllistyin siihen itse viimeksi perjantaina. Illalla minua odotti konsertti, johon olin ostanut liput hyvissä ajoin. Olin saamassa toivottuja vieraita kaukaa. Flunssan oireet pahenivat tunti tunnilta, mutta en voinut enää perua. Ja kun hammasta purren jaksoin huvitella, piti tietysti pärjätä töissäkin. Viereisen karsinan odottava äiti sai sitten flunssani, ja joutui pariksi päiväksi sairauslomalle. Tänään aivasteltiin takanani. Sain vähemmän arvostavaa palautetta. Jäämme odottamaan influenssakautta kokoomuksen puoluetoimistossa.
Ehdotuksen tekee pöljäksi myös sen osuminen pienipalkkaisiin. Rikkaalla on varaa yhden päivän ansionmenetykseen. Ehkä hän voi jopa tehdä siistiä sisätyötään kotoa käsin ja välttyä ansionmenetykseltä kokonaan. Sinnittelijälle taas pienikin tulojen notkahdus saattaa merkitä suistumista pikavippien maailmaan. On vain jaksettava ja painettava, terveyden uhallakin. Rakennusmies, poliisi, porrassiivooja, lähihoitaja, metsuri, kaupan kassa...
Etsin kuntavaaliehdokkaan Yleisradion vaalikoneesta. Olen yleensä äänestänyt Pentti Linkolan tavoin kaunista nuorta naista. Viisikymppisyydestä villiintyneenä olin kuitenkin valmis syrjähyppyyn. Sain voittajiksi tasapistein työväenpuolue kokoomuksen ehdokkaan ja toisen. Niin sanotuista yleisistä syistä valitsin sen toisen. Mielestäni Helsinki tarvitsee nyt fiksua ja huumorintajuista muslimimaahanmuuttajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti