torstai 27. kesäkuuta 2013

Elämää avokonttorissa

Tekeillä on pitkään ollut useampikin blogikirjoitus, mm. organisaatiomuutoksesta ja palkka- ja vapaaehtoistyön eroista. Muut kiireet ovat kuitenkin haitanneet keskittymistä.

Olen muun muassa etsinyt töitä.

Nykyisessä työssä on ollut hiljaista, ja viimeksi tulleena, mutta vanhimpana, olen ensimmäinen lähtijä riippumatta siitä, kenen prioriteeteillä harvennetaan. Kaksi nuorempaa kolleegaa palaa asuntovelkaisena syksyllä äitiyslomaltaan. Kolmas, ikäiseni, kertoo olevansa nelihenkisen perheensä ainoa, jota yyteet eivät jo tällä hetkellä kurita. Minä olen perheetön ja tuleva putkiremontti poislukien velaton, joten olen jopa oman irtisanomislistani kärjessä.

Hain fiksua paikkaa, vaikka työmatka olisi viisinkertaistunut ja palkka pudonnut puolella tonnilla. Pääsin haastatteluun. Rekrytoijat kiinnostuivat, ja etsin heitä vakuuttaakseni vaivalla näytetöitä ja suosittelijoita. Vietin lopuksi päivän soveltuvuustesteissä.

Kaikki sujui hyvin, vaikka pakottomassa tilanteessa vastailinkin esimieshaluja selvittäviin kysymyksiin luvattoman rehellisesti. Olisin varmaan saanut paikan, ellei toinen hakija olisi kirjoittanut kirjaa alastani jo vuosia ennen kuin minä edes aloittelin. Hänet tietysti valittiin, ja minua imartelee jo pääsy samalle viivalle. Myönteistä kannaltani on myös se, ettei ikä oikeasti ollut palkkaamisen este. Valittukin lienee syntynyt jo 1960-luvulla. Pelottaa toisaalta, miten kovia hakijoita löytyy pienipalkkaiseenkin työhön.

Varaudun työpaikan vaihdon lisäksi henkisesti myös työuran loppumiseen. Pyrin harrastamaan vain halpoja tai kokonaan ilmaisia asioita. Yhtenä kirjoittaminen.

Kun nyt ainakin vielä tällä kertaa aloitan palkallisen loman, päätin hemmotella itseäni maksullisella kirjoittajakurssilla. Parin talven takaisesta verkkokurssista kokemukseni olivat ainakin hyviä. Naputtelimme lyhyitä tekstejä, joihin saimme netin välityksellä palautetta opettajalta ja toisiltamme.

Yhdessä harjoituksessa piti kuvata samaa arkista kohtausta eri tyyleillä. Taustalla oli ranskalaisen Raymond Queneaun heti sodan jälkeen julkaistu mainio Tyyliharjoituksia -kirjanen.

Sijoitin oman Väärän Kekkosen päivä -nimisen tekstini tietysti avokonttoriin. Täydensin Queneaun alkuperäiseen idean ikiliikkujaksi. Tapahtuma toistui, mutta myös jatkui aina seuraavassa episodissa. Päätyen lopuksi alkuun.

Itse olin nokkeluuteeni varsin tyytyväinen. Muilta saamani palaute tosin rohkaisi tarraamaan nykyiseen leipätyöhön. Niin tiukasti kuin suinkin.

Se taistelu jatkuu kuitenkin vasta syksyllä. Ensin lomalle.

Väärän kekkosen päivä

Siis mikä vitun paperi tää on?
Pitäskö mun tehdä tälle jotain?
Täs on vittu väärä nimi.
Miksei tätä viety suoraan Kekkoselle, kun siinä on sen nimi?
Kaikki vitun aika kuluu näitten sählinkien korjaamiseen.
Omaakin duunia olis.
Täällä vittu toimi mikään vittu.

Tää on varmaan sulle. Oli heitetty mun pöydälle.
Mitään vitun väliä, vaikka meidät paikat on merkitty.
Ei mee jakeluun, ei...
Ja jos menee, menee väärään jakeluun.
Mamu vois opetella suomea.

--------

Ö peipö. Vilken peipö is das? Ma ei saa aru whot it is written in it. Kelkö shoos soopaa? Vaikoeikö? Hool van joku ki osais tulkata att menar det thät ai shud etwas dolgosni för samfing. Bifoor ja ublieer ih kärri this for kelkön ki kan properli soomee.

--------

Ma kahlittuna arkeen
ootan prinssiäin.
Palavana lempi
on mulla syömmessäin

Luona kahviautomaatin kerran
kohtas katseet hetken verran
Tuona sekuntina tiesin
oon sinun, SINUN vain.

Surumielinen ol katsees,
kun mua arvioit
ja monitulkintainen mieles
kun hyla-kerman toit.

Oot konttorpäällikkö sä ehkä
mut myöskin hurja mies
taas tähtikartan biorytmit
kohtalomme ties:

Pienon sulosävelet
nyt plimputtaa sielussain.
Kun ootan prinssiäni,
sua, SUA vain.

Vaik sisimmässäin tiedän,
etten SUA vois kadottaa
ma hädintuskin siedän,
pakkoani odottaa.

Hei, NYTKÖ annat merkin,
tuon ratsun valkean?
Se rientää siivin herkin,
merten taakse noutamaan?

Ma SULLE uhraan KAIKEN,
mitä tahdotkaan.
Ilot sekä murheet
oon valmis kantamaan

Ei, onkin viestintuoja
tuo vieras kaukomaan.
Jo pelkkä kirjees tuoksu
saa silti kaipaamaan.

Katsein epävamoin
ma viestiin katsastan
ja hapuilevin sormin
käyn sitä avaamaan.

Vaan ei ookaan kirje mulle
vaan toisen Kekkosen
pienen hetken SULLE
oon mustasukkainen.

Vaan uskon viestiin uuteen,
ma löydän kyllä tien
Ja huudan avaruuteen
Olkoon CARPE DIEM!

--------

Hyvä Kekkonen,

on noussut valokeilaan, että monet nukkuvat kaikilla mittapuilla arvioiden Ruususen unta, mikä aina maksetaan jonkun pussista.

Tämä aiheuttaa monia harmaita hiuksia ja kysymysmerkkejä onkin jo ilmassa, ja kaikki ponnistuksemme ovat tulossa ryminällä alas ja valumassa hiekkaan yhä haastavammaksi käymässä toimintaympäristössä. Tämän epäterveen kehityksen myötä ajamme eittämättä karille ellemme lakkaa sahaamasta omaa oksaa ja saa ajoissa ilmaa siipiemme alle palataksemme maanpinnalle. Haasteellinen aika on nostamassa päätään ja pelaammekin kovilla panoksilla taistellessamme kelloa vastaan. On syytä alleviivata, että on käsi kädessä näytettävä vihreää valoa ryhtymisellemme tuumasta toimeen tahtotilamme saamiseksi kasvu-uralle. Samalla on ruodittava kovalla kädellä kaikkinaisia poikkeamisia ydinosaamisalueeltamme ja painotettava painopistealueen painoarvoa strategisissa spekulaatoissamme. Ruuvia on vaikeina aikoina kiristettävä laajalla rintamalla, kulissien takanakin, mutta kynnyskysymys on myös kuurupiilon lopettaminen ruohonjuuritasolla, joka ei myöskään saa tulla jälkijunassa eikä päästä kuin koira veräjästä.

Tietyt nimeltämainitsemattomat tahot ovat esimerkiksi kahvitilassa annostelleet kahviautomaattiin kaksi mitallista kahvia yhden asemesta. Niille, joille yksi mitallinen on tuntematon käsite ja joille kahvin säännöstely on pakkopullaa, voi todeta viime kädessä oman tulevaisuuden olevan veitsen terällä ja osuvan omaan nilkkaan. Keppi hevosena ei voi käyttää makean persoutta vaan pitkässäjuoksussa tuhlaus on veden pitävästi vasta tuulessa.

Tuhannen taalan kysymys onkin nyt, miten pääsemme tästä ongelmakentästä eteenpäin. Valttikorttimme olkoot innovatiivisuus ja lean-ajattelu, jotka ovat tätä päivää. Kuulostelkaamme silmä kovana kaikkia toimintamme taloudellisesti kestämättömiä rönsyjä. On tosiasia, että vain ne toimivat ponnahduslautana yhä innostavammalle yrityskulttuurille.

Villakoiran ydin onkin nyt ryhtyä toimeen. Olemme taitekohdassa, mutta toivon kipinöitä on aina! Ratkaisun avaimet ovat omissa käsissämme! Näillä mennään. Jes! Elämä on.

Tämähän on minun viime viikolla kirjoittamani teksti. Lähettäjä ja vastaanottaja ovat kai menneet sekaisin. Vai unohdinko sittenkin kokonaan lähettää? On ollut niin kiire oikolukea messuille menevää markkinointimateriaalia, että menen sekaisin jo päivissäkin.

Siirrän tämän lähtevään postiin. Ei tässä sentään olla jäniksen selässä.

--------

KEKKONEN -> hallama.a: luuletsä et sun ukkos tietää jotain?
hallama.a -> KEKKONEN: jos se tietää, se on varmaan sille ihan sama
KEKKONEN -> hallama.a: sä ajattelet noin vaan siks, ettei se saa sua tunteen ittees naiseks
hallama.a -> KEKKONEN: sä oot ihq :-) !!!!!!!!!!
KEKKONEN -> hallama.a: ...ja sä koet vaan syysmasennusta kesän jälkeen nyt...
hallama.a -> KEKKONEN: niin, kaikki on jossain. mekään ei nähdä kuin täällä. on niin voimaton olo
KEKKONEN -> hallama.a: ...susta on vaikka mihin, kunhan vaan uskot itteesi tarpeeks lujaa...
hallama.a -> KEKKONEN: pitäskö meidän lopettaa
KEKKONEN -> hallama.a: ...päinvastoin, pitää *aloittaa* tää ihan kunnolla... tiedän kutupaikan viikonlopuksi......
hallama.a -> KEKKONEN: sä siis oot tosi...
KEKKONEN -> hallama.a: olin siellä troikan kanssa kalassa viime vuonna
hallama.a -> KEKKONEN: mun pitää kuule nyt mennä, hukun näihin kyyneliin, olen todella masentunut... nähdään taas.
KEKKONEN -> hallama.a: hei, toi oli vitsi... venaas vielä... mulle tuli joku paperi... pitää tehä hommia...
KEKKONEN -> hallama.a: pysy linjoilla, tää vie vaan minuutin

KEKKONEN: no niin, se oli onneksi ihan jollekin muulle... mä heitin eteenpäin...
KEKKONEN: ootsä siellä vielä?
KEKKONEN: haloo?
KEKKONEN: ?

--------

Nälkäinen Business Development Manager

Etsimme nuorekkaaseen joukkoomme vahvan osaamisen omaavaa dynaamista, eteenpäin pyrkivää ja positiivista osa-aikaista Business Development Manageria.
Heittäytymään valmiin tiimin jäsenenä teet itsenäistä ja vastuullista työtä projektiesi parissa. Toimit ratkaisukeskeisesti ja pyrit vakuuttamaan asiakkaan konseptin tuomasta lisäarvosta.

Tehtävässä menestyminen edellyttää:
- draivia, rohkeutta, energisyyttä ja tulosorientoitunutta elämänasennetta
- uusimpien teknologioiden virtuoosimaista hallintaa ja halua oppia koko ajan uutta
- proaktiivisia vuorovaikutustaitoja ja verkostoitumisosaamista
- paineensieto- ja organisointikykyä myös haastavissa markkinointitilanteissa

Eduksi katsomme:
- soveltuvan, korkeakoulutasoisen koulutuksen
- vankan, yli 10 vuoden kokemuksen luovasta työstä mahdollisesti media/viestintäalalla
- alle 25 vuoden iän
- englannin, ranskan, saksan, espanjan, italian, ruotsin ja viron kielen kirjallisen ja suullisen taidon

Tarjoamme:
- ainutkertaisen näköalapaikan kehittyä huippuluokan moniosaajaksi
- motivoivan ja itsenäisen tehtäväkentän osaavassa, vauhdikkaassa, innovatiivisuuteen
kannustavassa, innostuneessa ja kehittymishaluisessa työyhteisössä
- mahdollisuuden erittäin hyviin ansioihin ja lisäksi etenemismahdollisuudet urallasi niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

--------

Siis mikä vitun paperi tää on?
Pitäskö mun tehdä tälle jotain?

--------

Kirjallisuutta:

Queneau, R (1991).: Tyyliharjoituksia. Otava. (Alkuteos: Exercices de style, 1947).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti