Ihmisen järjestä ja järjettömyydestä

Vaikka vieroksuisit taidenäyttelyjä, katso tämä.

Tampereen Vapriikin Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarin aarteet  esittelee maailman kahdeksannen ihmeen ja on lähes ihme itsekin. Se nimittäin kertoo inhimillisen vuorovaikutuksen kaikki kolme olennaista asiaa. Sotkeutumatta vuosilukuihin, koukeroiseen taidepuheeseen tai yksityiskohtiin, viihdyttävästi, kuitenkin informatiivisesti.

Näyttelyn keskushenkilö, Qin Shihuangdi (259-210 eaa.) oli heppu, josta Kiina (Qin, Kiina, China) sai nimensä. Hän yhdisti keskenään sotivat seitsemän valtiota ja ryhtyi ensimmäiseksi keisariksi imperiumille, joka jatkui oikeastaan 1900-luvun kommunistivaltaan asti.

Qin yhtenäisti lain, hallinnon, kirjoituksen, mitta-, paino-, raha-, tie- ja kanavajärjestelmän. Hän myös aloitti Kiinan muurin rakentamisen. Näyttelyssä on mainioita ennen - jälkeen -esimerkkejä. Ennen Qiniä ei esimerkiksi ollut ollenkaan selvää, että raha oli muodoltaan pyöreä ja helposti käsiteltävä, vaan paikalliset kulttuurit tarjosivat mitä mielikuvituksekkaampia arkea mutkistavia käytäntöjä. Kirjoitusmerkkeihin, joiden kohdalla Qinin työ taisi jäädä vähän kesken, päti samanlainen kirjavuus. Yhtenäistäminen onkin olennaisista asioista ensimmäinen. Kun tietokoneohjelmat toimivat sulavasti keskenään, kun autoilemme samalla nopeudella samalla puolella tietä, kun ovien ja sänkyjen koko, tiskipöydän korkeus tai pistorasiasta tuleva sähkövirta on kaikkialla vakio, emme edes huomaa sujuvuutta. Vasta kun joku mättää, ymmärrämme standardien arvon. Erityisesti kaikkien kuntarakenteen ja terveydenhoidon uudistajien soisi ottavan Qinistä oppia. Digitaalisuuden aikakaudella ei ole vähäisintäkään järkeä vaalia kärryteiden aikaan synnytettyjä hallinnollisia rakenteita. Hoidetaan tällaiset helpot asiat kuntoon ennen pöljiä työuran pidentämisiä ja palkkojen alentamisia.

Kaikesta organisatorisesta neroudestaan huolimatta Qin oli kuitenkin myös hulluin meistä kaikista. Yhtaikaa kaksituhatvuotisen valtakunnan rakentamisen kanssa tämä reaalipoliitikko huolehti omasta kuolevaisuudestaan niin paljon, että rakennutti maan alle 56 neliökilometriä (!) käsittävän varjomaailman. Yli 30 vuoden ajan sadat tuhannet työläiset kasvattivat bruttokansantuotetta rakentamalla hänelle palatsia tuonpuoleista varten. Terrakottasotureineen, käsityöläisineen, palveljoineen, ilveilijöineen, kotieläimineen, hevoskärryineen, aseineen ja ruukkuineen ja maanalaisine elohopeajokineen Qinin oli määrä hallita palatsistaan käsin ikuisesti. Vaikkei hommassa ollut järkeä, se toki toteutettiin qinimäisen rationaalisesti, massatuotantoa ja ankaraa laadunvalvontaa noudattaen. Silti veistoksissa ei ole jälkeäkään pönöttävästä suurmiesestetiikasta vaan jokainen hahmo on aidosti oma, eloisa yksilönsä. Itsenäinen taideteos, jota vielä nykyään ihmetelemme sen herkkyyden eikä mahtavuuden takia. Toinen opetus on silti se, että kaikesta rationaalisuudesta huolimatta järjen käytöllä ei ole tekemistä ihmisenä olemisen kanssa. Koskaan tai missään. Loppu on lähellä, jos unohdumme luulemaan muuta. Tämä on viesti ennen kaikkea aikamme taloustieteilijöille, ydinvoimailijoille ja asejärjestelmien kehittäjille.

Upea näyttelykirja kertoo kolmannen ja tärkeimmän opetuksen:

Vuoden 1974 kesä oli pitkä ja kuuma. Eräs maanviljelijä päätti alkaa kaivaa kaivoa lähes kahden kilometrin päähän Ensimmäisen keisarin hautakummusta. Työn edistyessä hän huomasi maan värin muuttuvan. Lopulta hänen lapionsa osui poltetusta savesta valmistettuun ihmispäähän. Terrakotta-alueen kaakkoiskulma oli löytynyt vahingossa.
(Michaelson, 94)

Tämäkin huikea monumentti, jonka on täytynyt hallita mahtavan valtakunnan kaikkien aikalaisten elämää, unohtui siis lopulta täysin.

Näyttely on auki 1.12.2013 asti. Myös Vapriikin Valssi-ravintolan hinta-laatu -suhde on suomalaisittain ilmiömäinen. Miellyttävään miljööseen kannatti ainakin kaltaiseni suursyömärin istahtaa makustelemaan kokemaansa.

Lähde:
Michaelson, C. (2013). Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarin aarteet. Tampereen museoiden julkaisuja.