Maahanmuutto ja työmarkkinat

Viime laman aattona pääkaupunkiseutulainen siivousfirma meinasi ostaa laivan. Visiona oli torjua työvoimapulaa ja polkea hintoja majoittamalla hytteihin vähään tyytyvää virolaista ja venäläistä väkeä. Lama torpedoi laivan ennen sen rantautumista, kun 25 markan tuntipalkan ottajia löytyi omastakin takaa.

Suomessa maahanmuutto ei tuolloin ollut eikä vieläkään ole merkittävää kuin paikallisesti. Täysin merkityksetöntä se ei silti ole. Olen kierrellyt aihetta tarkoituksellisesti, kun olen pelännyt päätyväni vänkäämään siitä, vievätkö ulkomaalaiset työpaikkamme vai loisivatko he ruhtinaallisella sosiaaliturvallamme. Usein nämä väitteet kuulee samalta ihmiseltä.

Perussuomalaista olutsieppoa kohtaan tunnen kyllä sympatiaa. Pudokkikavereidensa seurassa hän jurnuttaa vääränväristen invaasiota kapakassa, jonka ainoat veronmaksajat puhuvat suomea kovin murtaen. Hän sentään kokee arjessaan monikulttuurisuuden ongelmat. Kuulunee systeemin surulliseen luonteeseen, että köyhät käyvät toistensa kimppuun, vahtivat roskamedian viitoittamina sääntöjen noudattamista, sen sijaan, että kyselisivät krakamiesten junailemien oikeiden rahavirtojen perään. Voimme siis heidän ajatustensa kuulemisen sijasta siirtyä suoraan pitämään heitä kädestä.

Onnekkailta odottaisin enemmän. Jo lukioaikojeni viisas äidinkielenopettaja epäsi porvarispojilta oikeuden rasistiseen mölinään. Hänestä heillä oli jo kuusitoistavuotiaana liian korkea yhteiskunnan maksama koulutus populistisiin selityksiin. Arjessaan korkeintaan diplomaatteja kohtaava "uppoavasta Lännestä" kirjoitteleva superkoulutettu eiralainen onkin arkijärjelleni jo täysin käsittämätön olento. Käsittämätöntä ei ole maahanmuuton ongelmiin puuttuminen. Niitähän riittää, kuten ongelmia elämässä muuallakin. Yhteisresurssit, kuten laidunmaat, kalavedet, tieverkko tai vaikkapa sosiaaliturva, voidaan todella ryövätä käyttökelvottomaksi, ellei kukaan valvo yhteisön kannalta tuhoisaa itsekkyyttämme (ks. Rheingold, 38 - 41). Eiralaisenkaan ei tarvitse siis olla naiivi. Minäkin tarjoaisin yhtä yhteisresurssia, perustuloa, uusille tulijoille, eli nuorille ja maahanmuuttajille, vasta työn kautta tapahtuvan initiaatioriitin jälkeen. Käsittämätöntä on kuitenkin se, että nämä maahanmuuton ongelmat näyttäytyvät koulutetulle mielelle ja kylläiselle vatsalle niin keskeisenä, että ne läpäisevät kaiken ajattelun.

Syrjäisessä Suomessa maahanmuutto ei ole merkittävä kysymys. Toisin on monin paikoin muualla, mutta sielläkin mielestäni toisin kuin rajojen sulkijat ajattelevat. Esimerkiksi islamin ja kristinuskon ristiriita, yhtä vähän kuin mikään muukaan ylätason käsitehöttö, ei selitä yhtään mitään. Maahanmuuttajat ovat ainoastaan ja vain ihmisistä, jotka köyhyyden, vainon, seikkailunhalun tai jonkin muun syyn takia jättävät kotinsa parantaakseen arkista elämäänsä muualla. Lähtökohtaisesti he ovat usein myös parhaimmistoa, vähintään yhtä suuri murheen aihe lähtö- kuin tulomaallekin. Nykymuotoinen Yhdysvallat syntyi riuskojen siirtolaisten toimesta. Natseja paenneet juutalaiset rikastuttivat monia elämänaloja uusissa kotimaissaan. Olen kehottanut niitä jurnuttajia, jotka valittavat mustien miesten vievän naisemme, muuttamaan Afrikkaan, jossa he itse edustaisivat naisten kaipaamaa eksotiikkaa. Ei ole kenestäkään ollut lähtijäksi. On otettu seuraava olut.

Maahanmuutto ei siis ole ongelma-automaatti. Vasta kaiken muun toivon puute johdattaa maahanmuuttajan, tai kenet hyvänsä, hakemaan tarkoitusta esimerkiksi uskonnollisen tai poliittisen fundamentalismin yksiselitteisistä totuuksista. Köyhyys ei ole toivottomuuden ainoa syy. Kotoisten kouluammuskelijoidemme taustalta ei taida löytyä tavatonta taloudellista puutetta, tarkoituksettomuutta ja yksinäisyyttä kyllä. Omalla tavallaan yksinäisyyteen surkastuneena pidän myös veroparatiisiin pakenevaa moottoriurheilijaa tai kohtuuttomia optioita hamuavaa yritysjohtajaa. Ehkäpä yhteiskunnan tarjoama maksuton kotouttaminen pitäisi ulottaa heihinkin. Partiopojan asenteella opettaisimme heidät taas kunnioittamaan kunkin itse asettamia tavoitteita, esimerkiksi muinaiskirkkoslaavin tutkimusta, sen sijaan, että he edellyttäisivät myös muilta kansainvälisen kilpailukyvyn vaatimia parannuksia niin pienissä kuin isommissakin asioissa (ks. Ollila). Omanlaisensa fundamentalismin uhrina näyttäytyy minulle myös veronmaksajan osaansa Helsingin Sanomien yleisönosastolla surkutellut markkinointijohtaja Liisa Pietarinen, joka kertoo valinneensa sinkkuuden ja lapsettomuuden voidakseen toteuttaa unelmansa, tehdä 40 vuoden työt 48 vuoden ikään mennessä. (ks. Pieterinen)

Mistä maahanmuutossa sitten on kyse ellei uskontojen ja aatteiden konfliktista? Työolosuhteista ja työn hinnasta.

Työnostajaa ei ole koskaan kiinnostanut työntekijän etninen tai uskonnollinen tausta. Hänelle riittää, että duunari paiskii hommia, kovaa ja halvalla. Vauraissa keskuksissa korkeasti koulutettu ja taitavasti verkostoutunut luova luokka luo uutta kysyntää myös muulle työlle. Koska huippuosaajat keskittyvät ydinosaamiseensa, he hallitsevat yhä vähemmän omaa arkeaan. Syntyy tarvetta mitä erilaisimmille palveluammateille. Vasemmistolaisuuden tulevaisuutta pohtiva Vasemmisto etsii työtä -kirjanen hehkuttaa, että: "Luovalla osaajalla pitää olla käytettävänään filippiiniläinen nanny, nigerialainen prostituoitu, brasilialainen transvestiitti, venäläinen viulunopettaja, koiraa ulkoiluttava opiskelija, värikäs köyhä taiteilija ja leegio muuta halpaa työvoimaa, joka voi palvella baareissa, kiikuttaa pizzaa ja niin edelleen. ". Tätä ihmisjoukkoa, usein maahanmuuttajia, kirjassa nimitetään todelliseksi luovaksi luokaksi, joka pakotetaan mihin tahansa ja joka kykenee mihin tahansa. (ks, General Intellect, 127)

Paradoksaalisesti työnostaja saa halvempaa työvoimaa, jos yhteiskunta rajoittaa maahanmuuttoa kuin jos se sallii tulla tykönsä vapaasti. Työpaikkansa ansiosta oleskeluluvan saanut maahanmuuttaja on nöyrempi työntekijä kuin maahanmuuttaja, jonka ei tarvitse pelätä työpaikan menetyksen johtavan karkoitukseen. Nöyristä nöyrin on tietysti maahan laittomasti livahtanut siirtolainen, koska häntä ei virallisesti ole olemassakaan. Hän ei voi järjestäytyä tai muutenkaan vaatia oikeuksiaan, koska pelkkä päivänvalossa näyttäytyminen saattaisi suistaa hänet vaikeuksiin. Hän on työnostajan varsinainen märkä uni, joka todella on valmis tekemään mitä tahansa työtä millä tahansa ehdoin.

Kaksinaismoralistisesti Suomessakin yhtaikaa toivomme ja pelkäämme maahanmuuttoa.

Toivotamme tervetulleiksi huippuosaajat, jotta he auttaisivat meitä päihittämään kansainväliset talouskilpailijamme. Uskomme loistavamme metropolien välisessä houkuttelevuuskilvassa, sillä onhan meillä tarjota nuorille, aktiivisille huippuihmisille kaikkea, mitä degeneroituneet muun metropolit vain kadehtivat. Voimme ylpeillä pyyteettömällä ystävällisyydellämme, leppeällä ilmastollamme, homot, pummit, vääräuskoiset ja muutkin luonnottomuudet eliminoivalla arvomaailmallamme ja alati kasvavalla määrällä maailmanluokan idols-tähtiä. Laakereillemme emme kuitenkaan saa jäädä lepäämään. Veroja tänään laskemalla ja poliisin lisävaltuuksilla yhteiskuntarauhaa huomenna turvaamalla voimme edelleen kiillottaa sinivalkoista brändiämme.

Pakolaisia, kerjäläisiä ja muuta kouluttamatonta väkeä sen sijaan vieroksumme. Vaikka pääosa käännytettäisiinkin jo rajalta, tai tarhattaisiin vuosiksi vastaanottokeskuksiin, meidän kannattaisi tehdä poikkeuksiakin. Tarvitsemmehan maahanmuuttajia muun maailman malliin myös suorittavaan työhön. Huippuosaajien palvelemisen lisäksi heidän pitäisi meillä purkaa myös "eläkepommi". Oleskeluluvan sitominen työpaikkaan tuntuisikin itsekkyydeltä valistuneimmillaan. Potkujen saamisen ja maastakarkoituksen pelko tekisi työntekijästä nöyrän ja ahkeran. Lupaprosessin pitäminen mutkikkaana tekee jo sinänsä hänen neuvotteluasemansa kehnoksi. Vain uhkarohkeat järjestäytyisivät, mutta hekään eivät millään ilveellä liittyisi paikallisiin lakkoihin. Mikäpä meille kantasuomalaisille sopisikaan paremmin? Voisimme antaa kyykytetyn köyhälistön palvella itseämme ja keskittyä henkistä ponnistelua vaativiin hyväpalkkaisiin töihin tai vaikka pelkkään itseilmaisuun. Matalapalkkaisten "maahanmuuttaja-ammattien" kautta muukalaiset ehkä mukautuisivat vähitellen, muun muassa kielitaidon kehittyessä, osaksi meidän lottovoittajien yhteiskuntaa.

Epäilen, että ylimielisyytemme kostautuisi. Onnettomat työolot ja palkat katkeroittaisivat tulijat, mikä aiheuttaisi arjen turvattomuutta meille kaikille. Työn yleiset huononnukset, kuten joustot ja epävarmuus, jotka ensin koskisivat siirtolaisia, laajenisivat nekin vähitellen koskemaan kaikkia muitakin työntekijöitä.

Vastaavasti maahanmuuttajien, eli kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien ja neuvotteluaseman parantaminen parantaisi meidän kaikkien muidenkin oikeuksia ja neuvotteluasemaa. Ammattiyhdistysliikkeen tulisikin puolustaa maahanmuuttajien etuja sen sijaan, että se näkisi heidän uhkaavan kansallisia työmarkkinoita. Yhteyden luominen on tietysti vaikeaa. Ennakkoluuloja on puolin ja toisin. Paikalliset työntekijät pelkäävät työpaikkojensa puolesta. Moni tulija taas vierastaa täkäläisiä ammatti-identiteettejä tai koko ammattiyhdistystraditiota. Maahantulijan tavoite on usein yksinkertaisesti vain välttää ikävyyksiä ja tienata rahaa, usein kotimaahan lähetettäväksi.

Olisi mielestäni vastustettava kontrolleja itsessään. Ne eivät tosiasiallisesti estä juuri ketään tulemasta, mutta kiinnittävät tulijat kyllä kurjaan asemaan. Jolleivat he tule laillisesti ja suomalaisia työehtosopimuksia noudattavien työnostajien palvelukseen, he tulevat laittomasti, salakuljettajien konteissa jo valmiiksi ryöstettyinä. Tai sitten he tulevat kansainvälisten mutkikkaiden alihankintaketjujen mukana, tuolloinkin paljon omiamme heikoimmin työehdoin.

"Olkiluoto on ollut meille täydellinen pettymys. Siellä on ollut alle sata suomalaista rakentajaa. Meidän asiantuntijoiden näkemys on se, että tänne on kärrätty ulkomailta hirveän paljon halpatyövoimaa tekemään tehotonta työtä."
(Rakennusliiton toinen puheenjohtaja Kyösti Suokas) (ks. Nieminen)

Olkiluodon monikansallinen ydinvoimalatyömaa on hyvä käytännön esimerkki ammattiyhdistysliikkeen työsarasta. Helsingin Sanomissa esiteltiin hiljan viivästyneen ja kallistuneen projektin monia ongelmia. Greenpeacen tekemän puolalaisten rakennustyömiesten haastattelun referaatti oli erityisen kauheaa luettavaa. Virheitä peitellään työmaalla tietoisesti, betonia lorautellaan vähän sinne tänne olivat tukirakenteet valmiita tai ei, portugalilainen esimies osoittautuu kirjoitustaidottomaksi jne. Kun rakenteilla ei ole tavanomainen homelähiö vaan aivan äärimmäistä huolellisuutta vaativasta kohde, kertomukset kuulostivat aivan karmeilta. (ks. Nieminen)

Kaiken kaikkiaan en oikein keksi mitään moraalista perustaa sille, miksei rikoksiin syyllistymätön ihminen voisi liikkua maasta toiseen etsimässä onneaan ihan samalla tavoin, kun hän jo nyt liikkuu maansa sisällä, esimerkiksi muuttaessaan maalta kaupunkiin. Etenkin, kun pääoman vapaa liikkuvuus, joka aiheuttaa tarvetta ihmisten liikkuvuudelle, on meille itsestäänselvyys. Yleensä kodin jättämisen aiheuttaa surullinen asia; luonnonkatastrofi, sota, vaino tai äärimmäinen köyhyys. Arkisempi tarina voi olla vaikka sellainen, jossa äiti saadakseen rahaa lastensa kouluttamiseen jättää heidät omalle äidilleen, ja matkaa itse ulkomaille hoitamaan toisen työssäkäyvän äidin lapsia. Onnekkaampaa toki olisi, jos äiti löytäisi työn lähempää kotoaan. Valitettavasti emme kuitenkaan elä täydellisessä maailmassa. Miksei hän siis saisi itse ratkaista mikä hänen tilanteessaan on parasta? Tarvitsemmeko me maahanmuuttajan, siirtolaisen tai pakolaisen käsitteitä yhtään mihinkään?

Olin aikanaan muuten siivoamassa minäkin. Siksi muistan tuon alussa mainitsemani laivan niin hyvin. Hakeuduin urakkasiivomaan konttoreita, kun halusin helpon homman, jolla hoidella loppuopinnot ja lainat. Vessa 0,15 tuntia, keittiö 0,22 tuntia, neukkari 0,1 tuntia... Taylorismi tuli lihaksi, mutta alkuun kuntoilijan liha oli vahva. Hölkkäsin siivouskäärryineni pitkin käytäviä ja tein tiliä. Ennätykseni taisi olla 23,9 tuntia vuorokaudessa, ihan valon nopeuteen en yltänyt. Lama ei virallisesti muuttanut mitään, mutta oikeasti se muutti kaiken, kun alueet hiljaisesti mitoitettiin uudelleen. En enää alle kolmen tunnin maratoonarina pysynyt normissa, vaan kahdeksan tunnin töihin alkoi oikeasti kulua kahdeksan tuntia. Ylikin, vaikka siirryin öihin välttääkseni työni arvioinnin ja muutkin työtä hidastavat ihmissuhteet. Lopulta pakenin. Jäljelle jäivät ne, jotka eivät voineet paeta; kuluneet, tunnolliset naiset, joita odotti pieni eläke jossain 10 vuoden päässä. Jos joskus stressaantuneena haaveilet, että voisit helpottaa kuormaasi vaihtamalla riittävästi kykysi alittavaan työhön, unohda nuo haaveet. Nimenomaan suorittavasta työstä kaikki armo on jo ajat sitten viilattu pois.

Rahaa en minäkään tässä työssä juuri hankkinut. Vahvat jalkapohjalihakset kuitenkin. Uskon niiden osittain mahdollistaneen pitkän ja vammattoman juoksuharrastuksen. Koska virkistäydyin tänään parin tunnin lenkillä talvisessa keskuspuistossa, en maahanmuuttoteeman innoittamana malta olla lisäämättä loppuun rotusortoaiheita urheiluaforismia.

Valkoiset juoksijat palauttivat apartheidin.
Eivät huoli neekereitä kierrokselleen.

Jos joudut keskiolutveikkojen pöytään, ja sinua vaaditaan yhtymään rasistiseen uhoon, käytä tätä. Lausutun prosessointi vie juuri sen hetken, jona ennätät nujakointietäisyyden ulottumattomiin.

Lähteet:
General Intellect (2008). Vasemmisto etsii työtä. Keuruu. Like.
Nieminen, T. (31.1.2020). Työmiehen totuus Olkiluodosta. Helsingin Sanomat.
Ollila, J. (23.1.2010). Palveluihin teollisen ytimen kautta. Helsingin Sanomat.
Pietarinen, L. (31.1.2010). Miksi hyvätuloisten pitäisi raataa vielä enemmän? Helsingin Sanomat.
Rheingold, H. (2003). Mobiilijoukot. Helsinki. Like.
(Alkuteos: Smart Mobs - The Next Social Revolution. 2003)