Tieto on tärkeämpää ja tietäminen vaikeampaa kuin koskaan ennen. Tiedon puutteesta emme kärsi, päinvastoin. Juuri siitä on sosiaaliantropologi Thomas Hylland Eriksenin mielestä aivan erityistä ylitarjontaa. Laadukkaitakin kirjoja, elokuvia, verkkosivustoja, julkaisuja, teatteriesityksiä, musiikkia, tutkimuksia jne. tehdään enemmän kuin kukaan ehtii eläessään omaksua. Mainiossa kirjassaan Hetken tyrannia Eriksen tekee huomion, että esimerkiksi yhteiskuntatieteellisten julkaisujen artikkeleista yli puoleen ei koskaan viitata missään. Hän pohtii lukeeko niitä edes kukaan? (Eriksen, 134)
Olennaisen tiedon tunnistaminen on varsinainen ongelma.
Ylitarjonnan vuoksi huomiosta, viime kädessä ihmisten ajasta, kamppailevatkin kiivaimmin juuri tiedon tuottajat. Ärsykkettömät hetket harvenevat ja lyhenevät. Kiire totalisoituu, kun digitaaliset laitteet uivat tavaroihimme, yllemme ja sisäämme. Menestyjiltä, jolla kaikkea muuta on yllin kyllin, puuttuu miltei varmasti juuri aikaa. Meillä työttömillä aikaa on riittämiin, mutta meitä ei silti menneiden vuosisatojen tapaan kunnioiteta filosofeina tai aatelisina, vaan saamme kuntoutusta syrjäytymistä vastaan. Eriksen on huolissaan tilanteesta ja herkuttelee ääritilanteella, jossa aika jaotellaan niin pieniin paloihin, että se lakkaa kokonaan olemasta keston määre. Lopulta jäljelle jäisi vain huutavan täyteen tupattu hetki, joka seisoo paikallaan täydessä vauhdissa. (ks. Eriksen 210 - 212)
Vaikka yksilön on jo mielenterveytensä vuoksi kyettävä suojautumaan tiedon vyöryltä, uusimman tiedon ja koulutuksen arvo korostuu tietotekniikan merkityksen myötä kaikessa tuotannossa. Sen lisäksi, että tiedosta on tullut erottamaton osa tavaroiden ja palveluiden tuotantoa, se on myös yhä tärkeämpi raaka-aine. (ks. Eriksen, 30 - 31) Tiedon omistaja on yhdessä mielessä ratkaisevasti onnekkaampi kuin esimerkiksi öljylähteen omistaja; hän voi myydä tietoa ilman, että sen määrä ollenkaan vähenee. Käy jopa päinvastoin. Pahimmassa tapauksessa bittien, tavujen ja ajatusten kauppiaiden tavara voi tosin vanhentua - ja todennäköisyys että näin käy, kasvaa koko ajan. (ks. Eriksen, 144)
Reaaliaikaisilla globaaleilla markkinoilla nopein ja tehokkain vie yleensä kaiken. Manuel Castellsin mukaan yritysten on viisasta tehostaa toimintaansa hyödyntämällä avoimeen lähdekoodiin perustuvaa talousmallia. Suurenkaan yrityksen tutkimus- ja kehitysosastot eivät enää pysty kamppailemaan vapaaehtoisten maailmanlaajuisten kehitystyötä tekevien yhteistyöverkostojen kanssa. Ottamalla aidosti osaa avoimeen innovaatioyhteistyöhön yritys luovuttaa ennen salaisina pitämiään tietoja muille, mutta saa vastineeksi monin verroin enemmän: koko kehittämisyhteisön työn tulokset. Se pääsee ensimmäisten joukossa omaksumaan, käyttämään ja oppimaan. Muilta saatu reaaliaikanen palaute auttaa myös testaamisessa, jolloin mahdolliset ongelmat voidaan havaita ajoissa ja ratkaista kohtuullisin kustannuksin. Castells uskoo että yhteistyö innovaatiossa ja kilpailu niiden päälle rakennetuissa sovelluksissa on työnjaon malli uudessa taloudessa. (ks. Castells, 100 - 102)
Selvitäkseen kiihtyvästi muuttuvissa olosuhteissa eri toimijat (valtiot, kunnat, oppilaitokset, yritykset, yksilöt jne.) kilvoittelevat arkisen tuottamisen sijaan yhä enemmän sillä, miten pitkälle ne kykenevät näkemään tulevaisuuteen. Ennuste on koostettava yhteismitattomilta tuntuvista ja toistensa suhteen liikkuvista fragmenteista. Mitkä alat kasvavat, mitkä supistuvat? Miten teknologia kehittyy? Miten eri maiden lakimuutokset vaikuttavat yritystoiminnan edellytyksiin? Mitä rajoituksia ekosysteemi ja mahdolliset luonnonkatastrofit synnyttävät? Mitä teinit ensi viikolla suosivat?
Sääennusteiden lailla näidenkin ennusteiden tarkkuus heikkenee ajanjakson pidetessä. Kun olennaisin tieto lähenee silkkaa arvausta, koko "rationaalinen" järjestelmä saa mielestäni uskonnon piirteitä. Niinpä parhaan tuoton voi sijoituksilleen saada yhtä lailla numeromagiaan tai raamatunlauseisiin vihkiytynyt maallikko kuin talousteoriat tunteva huippuanalyytikkokin. (Riittävän arvovaltainen, "viralliseen papistoon" kuuluva visionääri voi tietysti sikäli olla vaikutusvaltaisempi, että hänen seurakuntansa saattaa aktiivisesti toteuttaa hänen ennustuksiaan.)
Joka tapauksessa kyky saada muut vakuuttuneeksi korostuu, kun kaikki pystyvät reaaliajassa tarkkailemaan toisiaan. Ei vain keinottelu, vaan myös vilpitön pyrkimys vastuulliseen ennakointiin, voi paradoksaalisesti johtaa globaalin maailmanatalouden ennakoimattomaan heittelyyn.
Yritän seuraavassa kirjoituksessa pähkäillä digitalisoitumiseen liittyviä toivon ja pelon näkymiä.
Lähteet:
Castells, M (2001). The Internet Galaxy. Reflections on the Internet, Business, and Society. Oxford University Press.
Eriksen, T. (2003) Hetken tyrannia. Helsinki. Johnny Kniga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti