Perustuloa puuhaavat Suomessa näkyvimmin Vihreät, mutta myös Kokoomus, Vasemmistoliitto ja Keskusta ovat eri yhteyksissä leikitelleet ajatuksella. Kun suurinta summaa, 850 - 1000 euroa, esittää raharuhtinas Björn Wahlroos ja kun vastaavasti ammattiyhdistysliike ja sosiaalidemokraatit käpertyvät syyperustaiseen sosiaaliturvaan, on syytä yrittää hahmottaa mitä kukin perustulolla tarkoittaa.
Käytän jatkossa selkeyden vuoksi pelkästään termiä perustulo, vaikka samaa tai liki samaa tarkoitetaan puhuttaessa kansalaispalkasta, kansalaistulosta tai negatiivisesta tuloverosta.
Ymmärtääkseni suuria kysymyksiä on kolme:
1. Saavatko kaikki perustuloa vai sisältyykö saamiseen ehtoja, esimerkiksi työvelvollisuus?
2. Korvaako perustulo koko muun sosiaaliturvan (täydellinen perustulo) vai vain osan siitä (osittainen perustulo)?
3. Kannustaako perustulo palkkatyöhön (on riittävän pieni) vai mahdollistaako se myös työstä kieltäytymisen (on riittävän suuri)?
1. Vastikkeetta kaikille vai ehdollisena tarvitseville? Ymmärrän perustulon nimenomaan syyperustaista sosiaaliturvaa korvaavana järjestelmänä. Se on siis säännöllinen rahasuoritus, joka maksetaan jokaiselle samansuuruisena ilman tarveharkintaa ja käytön valvontaa.
Näin esimerkiksi Vasemmistoliiton vaalima nykyisten sosiaaliturvaetuuksien yhdistäminen yhdeksi syyperustaiseksi kokonaisuudeksi ei ole aito perustulo. Se vain yksinkertaistaisi nykyistä järjestelmää, korottaisi tukien tasoa ja lisäisi tulonsiirtoja rikkailta köyhille (ks. Kopra, 20). Keskusta korostaa valtion kustantamia perusetuuksia ammattiyhdistysliikkeen vaaliman ansiosidonnaisen turvan sijasta, mutta sekin säilyttäisi syyperustaisuuden. (ks. Kopra, 27, 30)
2. Täydellinen vai osittainen perustulo?
Täydellinen perustulo korvaisi koko muu sosiaaliturvan (ks. Kopra, 13). Sen ajatellaan vähentävän kansalaisten leimaamista ja säästävän toisaalta hallintokuluissa. Uudistuksen yhteydessä progressiivinen verotus korvattaisiin tasaverolla. Täydellistä perustuloa ovat kannattaneet ennen kaikkia liberaalit ja poliittinen oikeisto, joiden mielestä vain näin aidosti yksinkertaistettaisiin nykyjärjestelmää. Kriitikot arvostelevat uudistusta heikoimpien heitteillejättönä, joka pitkällä aikavälillä kumoaisi lyhytnäköiset säästöt. Myös täydelliseen perustuloon liitetyt ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja eläkejärjestelmien purkamiset hirvittävät ennen kaikkea vasemmistoa ja ammattiyhdistysliikettä. (ks. Kopra, 30 - 31, 43)
Osittaisessa mallissa vain vaihteleva osa sosiaaliturvasta korvattaisiin perustulolla. Esimerkiksi Vihreät säilyttäisivät ansiosidonnaiset etuudet ja kansaneläkkeen, eivätkä myöskään poistaisi syyperustaisia asumis- ja työmarkkinatukia. Osittaisilla malleissa halutaan yhdistää vanhan ja uuden järjestelmän hyvät puolet. Skeptikot epäilevät, saataisiinko aikaan parempaa, tai ainakaan nykyisellä hinnalla (ks. Kopra, 57 - 60).
3. Työhön kannustaminen vai siitä vapautuminen
Vihreät korostavat, että perustulon tulee aina kannustaa työntekoon. Vastikkeettoman rahan suuruus, vuoden 2007 mallissa 450 euroa/kk, ei saa houkutella joukkopakoon työelämästä. Jokaisesta tienatusta eurosta on jäätävä jotain myös tukien varassa sinnittelevälle. Tilapäisistä tai pienipalkkaisista töistä ei saa rangaista tukien odottelulla tai karhuamisella jälkikäteen. Voimme kaikki työskennellä vähän rennommin, mutta vain jos kukaan ei ryhdy elämään muiden siivellä. Etenkään nuoria, tulevia veronmaksajia, ei saa totuttaa joutilaisuuteen.
Radikaalin prekariaattiliikkeen mielestä vain työstä kieltäytymisen mahdollisuus tekee työntekijöistä tasaveroisen neuvottelukumppanin pääomia maasta toiseen siirtäville globaaleille suuryrityksille. Prekariaatin edustajat korottaisivatkin perustulon tasolle, joka mahdollistaisi aidon valinnan palkkatyön ja muun tekemisen välillä. Vapaudenrakkaudessaan hajanainen, vasemmistoväritteinen joukko lähestyy oikeistoa. Siinä missä oikeisto kuitenkin korkeamman perustulon rahoittamiseksi lakkauttaisi muun sosiaaliturvan, prekaarit vaativat keinotekoisena pitämänsä niukkuuden ja rajoitusten purkamista myös ihmisten arjesta. He haluavat laajentaa vapaata yhteiskuntatuloa vapaaseen liikkuvuuteen, vapaaseen kaupunkitilaan, vapaaseen koulutukseen ja vapaaseen tiedon jakamiseen. (ks. General Intellect, 279 - 292).
Kaunista, mutta kallista, huokaavat monet. Syyperustaisuuden ja vastikkeellisuuden kannattajat epäilevät kauneuttakin. Vaikka aktiiviset ja koulutetut nuoret kaupunkilaiset intoutuisivatkin innovoimaan fantastista uutta bisnestä, heikoimmat syrjäytyisivät vastaavasti kokonaan. "Kuinka yhteiskunta, joka ohjaa miljardikaupalla rahaa tulonsiirtoihin, pystyy huolehtimaan syrjäytyneistä, alkoholisoituneista, vammaisista, mielisairaista jne? Yhdistävätkö nämäkin ihmiset kansalaistulomaailmassa voimansa ja organisoivat keskustelufoorumeita ja taidetapahtumia? Vai aktivoituisivatko he vihdoinkin poliittisesti?", tivaa Ville Kopra perustuloselvityksessään (Kopra, 90)
Huolimatta ongelmista perustulo pysyy haaveenani. Perustelen tätä seuraavaksi.
Lähteet:
General Intellect (2008). Vasemmisto etsii työtä. Keuruu. Like.
Kopra, V. (2007). Perustulo. Kova vai pehmeä paketti? Helsinki. Yliopistopaino. Kalevi Sorsa -säätiö.
Korhonen, A, Peltokoski, J. ja Saukkonen, M. (2009). Paskaduunista barrikadillle. Prekariaatin julistus. Keuruu. Like.
Vihreä perustulomalli
Wikipedian artikkeli perustulosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti