Leikkauksia 8! Ydinvoimailemalla Suomi nousuun?

Piti saada työpaikkoja ja halpaa sähköä. Kepulaisille risupakettikin.

Pieni risupaketti taidettiin saada. Kovapalkkaisia töitä vain juristeille. Muut hommat menivät EU-maiden kieli- ja lukutaidottomalle jämäjoukolle, joka kilpailuttajien kantaisää, Sulo Viléniä, siteeraten saatiin tänne halvalla (ks. Nieminen). Sähköä laitos ei tuota vielä pitkään aikaan. Sellu- ja paperitehtaat ennätetään siihen mennessä siirtää säteilyltä turvaan.

Vanhatestamentillinen päätös fiaskolle olisi purkaa koko Baabelin torni ja tuomita syylliset ankarimman mukaan.

Suomen päättäjien ja Helsingin Sanomien päätoimittajan Janne Virkkusen johtopäätös on kuitenkin myöntää lisää lupia. Mahdollisesti jopa kolme, voimalaitosteknologian biodiversiteetin turvaamiseksi kukin eri toimittajalle. (ks. Virkkunen)

Järkeilyn logiikka lienee toiveessa, että edes yksi laitoksista joskus jauhaisi sähköä. Ehkä joku viimein saisi töitäkin.

Jollei tuotettavalle sähkölle enää voimaloiden valmistuttua löytyisikään omaa käyttöä, voimme kaupata sen naapureillemme. Parempihan on rakentaa kunnon voimala omalle maalle kuin pelätä naapurin rötisköä.

Säästää voimme realistien mielestä vain juhlapuheissa, sillä talouskasvain, kuten syöpäkin, osaa vain kasvaa. Jäädessään ilman vuotuista kolmea prosenttiaan se kriisiytyy ja suistaa meidät kurjuuteen. Ehkä sotaankin. Ensimmäisessä maailmansodassahan tuo nähtiin. Pois siis poikkipuoliset puheet, joista kasvain saattaisi ärsyyntyä.

Voimaloiden korkea-aktiivinen plutoniumjäte puoliintuu n. 24 000 vuodessa. Elollisen kannalta puoliintuminen ei vielä tarkoita mitään. Tarvitaan monta puoliintumisen puoliintumisen puoliintumista ja puoli miljoonaa vuotta ennen kuin jäte oikeasti alkaa muuttua vaarattomaksi. Tuolloin projekteja vetelevät jo muut kuin me nisäkkäät.

Lobbarit markkinoivat ydinvoimaa nimenomaan Suomen kaltaiselle demokratian, vakaan kehityksen ja korkean teknologian maalle sopivana energiaratkaisuna. On aina kiva kuulla kehuja itsestään. Kulutusluottoa ottaessamme voimme unohtaa, että pyramidit rakennettiin 5 000 vuotta sitten, että edellisestä maailmansodasta on 65 vuotta, että notkahtanut Myllysilta ennätti tuskin hometalon ikään ja että eduskunnan vaalikausi on 4 vuotta.

Huimaa.

Kylmällä järjellä ajatellen uusi voimala saisi räjähtää laukaisualustalleen. Tunteilijana en tätä ihmiskunnalle kokonaisuutena parasta vaihtoehtoa pysty kuitenkaan toivomaan. Liikaa sukulaisiani asuu naapurustossa.

Mahtaisiko onnettomuus mitään auttaakaan? Muutaman vaalikauden kuluttua parin heikon kvartaalin säikäyttämät, matalaääniset pukumiehemme ilmestyisivät taas ovensuuhun vetoamaan vastuuseen ja kansainväliseen kilpailukykyyn.

Insinöörin maailman numeroiksi syleilevässä hulluudessa on kyllä jotain suurtakin. Paljon hyvääkin on tuon uskon avulla saatu aikaan. Pelkästään koominen sen sijaan on pikkuovela kunnallinen komiteamyyrä, joka luulee olevansa karkkeja kakusta napsiva toimija, vaikka oikeasti vain luovii suuremmissa virroissa.

Jätteitä ongelman ytimenä pitävä Anssi Malinen onkin jo ennustanut ydinvoimaodysseiamme seuraavan vaiheen.

Virkkunen, kuten moni muukin ydinvoiman laajaa lisärakentamista kannattava, väläyttää mahdollisuutta myydä ylimääräistä sähköä ulkomaille. Periaatteena tämä olisi täysin ydinjätteiden tuontiin verrattavaa liiketoimintaa: eurooppalaiset saisivat sähköä, energiateollisuus lisää rahaa ja Suomen kallioperä entistä enemmän ydinjätettä.
(ks. Malinen)

Kun niemet, notkot ja saarelmat kohta ovat täynnä mielikuvituksellisia voimalaviritelmiä, mikä enää estää meitä ottamasta myös tiheämmin asutun Euroopan ydinjätteitä? Kallioperämme on vakaa ja harvakseen ripoteltu kansa jo valmiiksi sisäsiittoista. Saisimme rakkautemme kohdetta, eli rahaa, ja mikä taas parasta, muutamia työpaikkojakin.

Ei vaineen. Ehdotan pakollista, sitovaa kansanäänestystä ydinvoimasta. Poissa ei saa olla eikä tyhjää äänestää.

Nimimerkin suojista vaadin itse kutakin äänestämään omalla nimellään.

Tulokseksi saisimme muiden äänestysten tavoin prosentteja puolesta ja vastaan. Jos ei-äänet voittaisivat, voimaloita ei enää rakennettaisi. Nykyisetkin ajettaisiin hallitusti alas. Jos taas kyllä-äänet saisivat (määrä)enemmistön (ottaen huomioon asian luonteen 9/10 voisi olla sopiva), voimaloita rakennettaisiin lisää.

Ideana olisi kuitenkin ns. vapaamatkustajan ongelman avulla herätellä äänestäjät tosissaan ajattelemaan ydinvoiman valtavaa aikaperiodia. Jos ydinvoimaa rakennettaisiin, koko kansa pääsisi nauttimaan sen hyvien hetkien hedelmistä. Jos taas jokin menisi pieleen, nyt, sadan tai tuhannen vuoden päästä, lisäkustannuksista vastaisivat vain kyllä-äänten antajat ja heidän jälkeläisensä. Jokainen tulevaisuuden lapsi perisi siis syntyessään vanhemmiltaan ydinvoimakertoimen, jonka osoittamalla osuudella hän vastaisi ydinvoimapäätöksistämme.

Insinööritieteen täydellisyyteen luottavalle kyllä-äänen antaminen olisi tällaisessakin tapauksessa helppoa, sillä hänhän "tietää", ettei uhkapeli kaadu hänen jälkeläistensä maksettavaksi. Ilman onnettomuuksia vastuut jakautuvat joka tapauksessa jo muutamassa sukupolvessa tasaisesti ydinvoima- ja ei-ydinvoimasukujen risteytyessä keskenään.

Asiastaan epävarman, ilmailua ja syvänmerensukellusta eri puolilla maailmaa harrastavan citymaasturimiehen kannattaa kuitenkin vastustaa ydinvoimaa ja toivoa, että se perisi voiton muiden äänin.

Kansallisten kansanäänestysten lisäksi kaipaan planeetan viisaista koostuvaa luonnonlakituomioistuinta.

Tämä globaali tuomioistuin voisi omasta aloitteestaan arvioida minkä tahansa yksittäisen toimintomme ekologisen kestävyyden ja harkitessaan kieltää sen. Päätöksestä ei voisi valittaa. Tuomioistuin voisi pelastaa meidät realismin nimissä meuhkaavilta hörhöiltä, joiden laskelmista puuttuvat pitkän aikavälin vaikutukset ekosysteemiin. Isollekin lapsellekin olisi viimein mahdollista sanoa ei!

Jos kannatat ydinvoimaa, vuodatukseni kuulostanee sinusta kehityksen keltasta pudonneen mitättömyyden turhanaikaiselta valitukselta. Sitähän se onkin.

Ajattelepa kuitenkin tarkemmin. Nukkuisitko yösi rauhassa, jos kaltaiseni vastuuton tunari oikeasti työskentelisi täydellisessä ydinvoimalassasi?

Kysymys ei ole retorinen. Kerran minulle todella tarjottiin mahdollisuutta. Vain oma kieltäytymiseni pelasti uhkaavan tilanteen.

Lähteet:
Malinen, A. (11.3.2010). Ydinvoimaa lähestytään teknisenä kysymyksenä vailla eettistä näkökulmaa. Helsingin Sanomat.
Nieminen, T. (31.1.2010). Työmiehen totuus Olkiluodosta. Helsingin Sanomat.
Virkkunen, J. (7.3.2010). Ydinvoima tulee uudelleen. Helsingin Sanomat.