Uusi työni kiinnostaa minua kovasti. Se sisältää tuttuutta ja haasteita sopivassa suhteessa. Palkka ja muut ehdot ovat kohdallaan. Työsuhde on voimassa toistaiseksi. Työt alkavat huhtikuussa.
Asian varmistuttua ostin pitkäripaisesta yllätyskuoharin.
Rekrytointiprosessi oli pitkä ja monipolvinen. Pidin sen vahingoista viisastuneena loppuun asti omana tietonani. Elämänkumppanilleni tai muille en pukahtanutkaan. Omaankin hattuuni lisäsin jäitä viime hetkeen asti peläten tarinan yllättävää käännettä. Vielä torstaina viimeistelin omakohtaista blogikirjoitusta Työttömän ihmissuhteista.
Kotiin palatessani elämänkumppani oli vaisulla tuulella. Olin vedonnut mystisiin menoihini ja jättänyt viikkosiivouksen ja viikonlopun vierasvalmistelut kokonaan hänen hoidettavakseen. Lopulta hän kuitenkin leppyi kilistelemään kanssani, vaikka halusikin tietää, että tätäkö se elämän jakaminen oikeasti on. "Tällainen olen", saatoin vain kohauttaa olkapäitäni. Muiden mentyä yöpuulle maistelin pullon hyväntuulisena loppuun pimeässä keittiössä.
Lauantaina tuli kyläilijöitä. Vierailu meni mukavissa merkeissä. Nautin taas olostani isommassakin porukassa, kun saatoin esiintyä elätin sijaan elättäjänä. Ilo sen kuin yltyi, kun soitin vanhemmilleni.
Näyttää siltä, että palaan rahan puutteen valittajasta ajan puutteen valittajaksi.
Blogikirjoittamisellekin aikaa riittää vähemmän. Aloitin "Sisyfos Kivenä" miltei täsmälleen puoli vuotta sitten kirjoittamalla "puhtaaksi" työttömyyden takia keskeytynyttä opinnäytettäni (kirjoituskokoelma on alkuperäisessä rakenteessaan luettavissa oikeassa palstassa olevan Kootut työjutut -bannerin takaa).
Tekeleen valmistuttua harkitsin blogin päättämistä. Asia tuntui sanotulta. Yllätyksekseni mainostamattomalla yksinpuhelullani on kuitenkin ollut jonkin verran lukijoita (Google Analyticsin mukaan 4201 käyntiä, 1908 erillistä kävijää) ja jopa jokunen kommentoija. Harrastukseni myötä olen itse vastaavasti tutustunut moniin kiinnostaviin blogeihin.
Tuskin maltan lopettaa nytkään. Ainakin pienimuotoisesti lätissen vastakin. Jatkossa selviää ainakin se, omaksunko nopeastikin "oman onnensa seppä" -ajattelun palatessani pudokkaasta sinnittelijäksi. Unohdanko olevani vain onnekas, kun miltei vuoden työttömänä olleena viisikymppisenä palaan kunnon töihin?
Riittääkö nöyryys vai alanko jo huomenna mätkiä heikompiani, eli
- ruikuttaa, ettei oikeasti tärkeille asioille enää töiltä riitä aikaa?
- vaatia sosiaaliturvan korkean tason aiheuttamien kannustinloukkujen purkamista?
- vastustaa perustuloa ja usuttaa työttömiä, noita velttoja laiskureita, ottamaan vastaan mitä tahansa työtä millä tahansa ehdoin?
- maahanmuuttokriitikkona paheksua verorahojeni tuhlausta pakolaisisoäitien hyysäämiseen?
Vielä tänään päässäni kuplii kuitenkin kusen sijasta kuohuviini.
Lämpimät onnittelut ja kiitos näistä teksteistä. Niistä on irronnut meikäläiselle paljon iloa ja ajattelemisen aihetta.
VastaaPoistaOnnea uudelle elämällesi työelämässä! Ainakin minun on vaikea uskoa, että alkaisit mätkiä heikompia. Se ei tunnu sopivan tyyliisi:)
VastaaPoistaSuuret onnittelut uuden työpaikan johdosta! Nyt kun työn puolesta taloudellinen tilannekin alkaa hellittämään, niin toivon, että ryhdyt myös miettimään taloudellista tulevaisuutta pidemmälle. Asettamalla sopivat tavoitteet on se "mummon mökki" nurkan takana ;)
VastaaPoistaKirjoitustesi perusteella en voi uskoa että koskaan alat sorsimaan heikompiosaisia. Sinulla on hyvä sydän ja näkee, että olet ajatellut asioita syvällisesti. Sellainen juurtuu ihmiseen eikä helposti muutu. Ja hyvä niin.
Onnea työllistymisen johdosta. Olen mielenkiinnolla seurannut kirjoituksiasi, toivottavasti sinulla edelleen löytyy silloin tällöin aikaa kirjoitella blogiin.
VastaaPoista-Samppa
Kiitos kaikille onnitteluista, joita vastaanotan ihan mielelläni, sen verran mukavalta viikonlopun jälkeenkin tuntuu! Vaikkei ihmisarvoa määritäkään, työ helpottaa ainakin paikan löytämistä ihmisyhteisössä. Sain ajan kulumaan aivan loistavasti ja rahatkin riittämään, mutta työttömyyttä seurannut ulkopuolisuus oli oikeasti rankkaa kamaa.
VastaaPoistaTöiden aloittaminen vaatinee ainakin aluksi ylimääräistäkin tsemppaamista. Blogini jatkuu silti varmasti jossain muodossa. Vähintään bloggaan lukijana ja kommentoijana.
Kohti talodellista riippumattomutta -nimimerkkiä erityiskiitän toimeentulostani huolehtimisesta. Haluaisin elää "raamatullisesti" hamuamatta mammonaa, mutta käytännössä turvallisuushakuisuus taitaa viedä voiton. Perustuloa odotellessani saatan siis hyvin turvautua pitkäaikaiseen, vastuulliseen sijoittamiseen. Syksyllä suosittelemasi Burton G. Malkielin kirja, Sattuman kauppaa Wall Streetillä, on edelleen lukulistallani. Lupaan palata siihen, kunhan saan kaunokirjalliset järkäleet luetuksi yö- ja työpöydältäni. Tällaisia, toivottomia, olemme me humanistit :)
Onnittelut työn johdosta, hieno juttu! Olisi hienoa lukea ajatuksiasi työstä työläisenä. Eihän töitä pidä niin kovasti tehdä ettei vapaa-ajan harrastuksia kuten elämän ja työn pohdiskelua ehdi tai jaksa tehdä.
VastaaPoista