Elämänhallinnan kolmas taso: osaaminen

Osaaja on ainakin tilapäisesti voittoisa sinnittelijä. Hänen tietojaan ja taitojaan halutaan työmarkkinoilla aidosti, joten hänellä on tinkimisvaraa työnantajiin. Osaaja voi valita kenelle ja millä ehdoin työskentelee. Toisin kuin sinnittelijälle, hänelle omistusasuminen ei ole enää keskeinen haaste. Hän voi tyytyä asumaan vaikka rennosti vuokralla, kunhan asunto ja sen sijainti muuten vastaavat hänen kulloisiakin tarpeitaan.

Aika on rahaa ja raha on aikaa. Osaaja voi sinnittelijää paremmin päättää ajankäytöstään. Tämä on Maija-Riitta Ollilan mukaan keskeistä, sillä ilman omaa aikaa ei ole omia ajatuksia, eikä ilman itsenäistä ajattelua mikään muukaan ole omaa, ei varsinkaan aika. Ollilan mukaan taistelemme siis itsenäisyydestämme ja itsemääräämisoikeudestamme, kun tappelemme itsellemme omaa aikaa tai vapaa-aikaa. (Ollila, 373) Viisas osaaja sijoittaa saavuttamaansa taloudellista turvallisuutta siis myös joutilaisuuteen. Laakereillaan lepäämistä muuttuva työelämä ei salli, mutta hetkittäinen luova joutilaisuus on tarpeen, jos osaaja haluaa syventää ymmärrystään ja tehdä tilaa luovuudelle myös jatkossa. Aktiivisen joutilaisuuden merkityksen ymmärtävät myös osaajista kamppailevat työnantajat, jotka pyrkivät tarjoamaan puitteita perehtymiselle ja luovalle hulluudelle myös työajalla.

Osaajaksi on vaikea päästä, sillä maailmanlaajuisilla "voittaja vie kaiken" -markkinoilla vain parhaat, nopeimmat ja ammattitaitoisimmin markkinoidut menestyvät. Aineettoman tuotannon vaatimuksia on myös vaikea ennalta tietää. Opiskeluun sijoittava voi harvoin edes kohtuudella ennakoida tilannettaan valmistumisensa hetkellä. Niinpä työnantajat ja virkamiehetkin puhuvat mieluummin nimenomaan juuri osaamisesta, koskeivat osaa määritellä mitä kulloinkin tarkkaan ottaen pitäisi osata. Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander huomauttavat, että jos olisi jokin erityinen tiedon tai taidon ala, joka koettaisiin haluttavaksi, puhuttaisiin ammattitaidosta eikä osaamisesta. Osaaja ei osaakaan mitään erityistä vaan potentiaalisesti mitä tahansa. (Nevanlinna, Relander, 110 - 113). Lahjakkuuden ja ahkeruuden lisäksi osaajaksi pyrkijä tarvitseekin ennen kaikkea kykyä hallita sosiaalisia verkostoja, ja herkkyyttä arvioida ennalta kulloistenkin osaamisten kysynnän ja tarjonnan vaihtelut.
Kysynnän oikukkuus tekee osaajuuteen päätymisestä välillä myös herkullisen sattumanvaraista. Vaikka keskitie huippuosaajuuteen edelleen kulkisi huippuvauhdilla huippukoulutuksen kautta huippuammattiin, kohtalo näyttää välillä viis veisaavan urasuunnittelusta. Kun palkituksi vientituotteeksi nousee vaatimattomalla menestyksellä hiostavissa hirviöasuissa vuosia kansallisia esiintymislavoja tahkonnut heavy metal -yhtye, ympärilleen vilkuilematon sydämensä äänen seuraaminen peittoaa laskelmoinnin.

Osaamisen kysyntä voi oikukkaasti myös lakata. Vaarassa eivät nytkään ole vain "lordit" vaan kaikki nekin, jotka ovat hylänneet unelmansa ja "realistisesti" investoineet optimaalisten liikeratojen hiomiseen liukuhihnan äärellä. Onnettomimmin käy niille, jotka pinnistelevat itsensä läkähdyksiin seuratessaan kulloistakin trendiä aina hetken liian myöhään.

Lähteet:
Nevanlinna, T. & Relander, J. (2006). Työn sanat. Jyväskylä. Teos.
Ollila, M. (2002). Erheitä ja virheitä. WSOY.