Tutkijoiden Jakke Holvas ja Jussi Vähämäki mielestä modernit yhteiskunnat ovat perustuneet työlle, koska työ erilaisten toimintojen yhteisenä nimittäjänä on pitänyt niitä koossa. Työn yhteisen mitan alla erilaiset toiminnot on voitu koota yhteen ja mitata. Holvas ja Vähämäki näkevät kuitenkin, että työn keskeinen asema rikkauden luomisessa ja yhteiskunnan koossapitämisessä on alkanut murentua. (Holvas 2005, 51) Juha Siltala puolestaan kytkee työn hallinnan aktiivisen kansalaisen ja psykologisen autonomian nousuun. Häntä huolettaa, että työn hallinnan menetys saattaa enteillä niidenkin loppua. (Siltala, 14)
Uusi työ, riisuttuna viestintä- ja innovaatiopuheen, tietotekniikan ja kansainvälistymisen kuorrutuksesta, on Holvaksen ja Vähämäen mukaan Antiikin filosofien vieroksumaa palvelujen tuottamista (Holvas 2005, 17). Tämä kolmannen sektorin työ, matalan tuottavuuden työ, on heidän pessimistisen arvionsa mukaan myös uuden työn malli (Holvas 2005, 40 - 41). Koska asiakaslähtöiset palvelut eivät voi noudattaa teollisia työaikoja, palkkoja, pätevyysvaatimuksia ja sosiaaliturvan muotoja, kasvaa joustavuus eli työntekijän kannalta epävarmuus. (Siltala, 204) Palvelutyössä vapaat sopimuspuolet katoavat ja tilalle tulee palvelijan ja isännän henkilökohtainen riippuvuussuhde eli paikallinen sopiminen. Palvelutyöläinen ei enää myy vain työkykyään määrätyksi ajaksi, vaan koko persoonansa ja elämänyhteisönsä, joskus jopa vailla aikarajoituksia. (Holvas 2005, 17 - 18)
Kilpailutaloudesta muuten intoileva Jari Sarasvuonkin myöntää tämän. Hänen mukaansa asiakasta hemmotellaan niin, että hänestä tulee lapsiruhtinas. Markkinapinnassa oikukkaita lapsiruhtinaita hoitava henkilökunta on usein lähes maaorjan asemassa. (Sarasvuo, 48 - 49) Tähän voisi huokaista Stanislaw Jerzy Lecin sanoin: "On ollut aikoja jolloin orjat oli laillisesti ostettava". Orjuuden ja vapauden ristiriita on sikäli hullunkurinen, että toimimme useimmat molemmissa rooleissa, niin palvelujen tuottajana kuin kuluttajanakin. Tätä voi pitää jopa ihanteellisena. On esimerkiksi vaikeaa kuvitella huipputason pelisuunnittelijaa, joka ei itse harrastaisi pelaamista.
Uusi työ ei välttämättä tuota uusia esineitä tai keksintöjä, vaan se organisoi erilaisia tuotannontekijöitä, järjestää niitä tehokkaammin ja luo yllätyksellisiä uusia yhdistelmiä. Innovatiivisuus on organisatorista, sosiaalista ja kommunikatiivista ja se koskee enemmän esineiden ja asioiden suhteita kuin niiden sisältöjä. Yhteisöresurssit (perhe, ihmissuhteet, harrastukset, komminkaatiokyvyt) vastaavat vanhan teollisuustuotannon luonnonvaroja ja sellaisina niitä myös ostetaan ja myydään. (Holvas 2005, 19) Vaikka yrityksellä menisi hyvin, hyöty ei kohdistu palkansaajiin sen enempää suurempina ansioina kuin työpaikan varmuutena. (Hellman) Työ muuttuu yhdeksi tuotannontekijäksi muiden joukossa. Työnantaja voi luopua työntekijästä kuten koneesta. Uskollisuutta tai palkkioita ei enää tunneta.
Holvaksen ja Vähämäen mielestä uuden talouden työntekijät elävät pysyvässä odotustilassa. "Työn orjat sorron yöstä nouskaa" saa työnantajalle laulettavan kertosäkeen: "Mikset sä soita?" (Holvas 2005, 32). Töitä paiskitaan urakkapalkan hengessä, mutta urakka on rajaton, koko elämä. Ihmiset eivät raada rahan vuoksi, vaan päästäkseen Lopulliselle Vapaalle. Sitä ei kuitenkaan koskaan tule, vaan aina-tuonnemmaksi-siirretyn lopullisen päämäärän uskonnossa se lykkääntyy kerta toisensa jälkeen (Holvas 2005, 59, Holvas 2003). Todellisuutta ovat sen sijaan taatun työpaikan suojakelmuista riisutut työsuoritukset. Pysyvän kokoaikaisen työsuhteen korvaa silppu- , pätkä- tai osa-aikatyö. Yritykset ulkoistavat sairaudesta ja kouluttautumisesta aiheutuvat kustannukset vaelteleville yrittäjätyöntekijöilleen, jotka heiluvat burn- ja drop outin välillä.
Pätkätyöt eivät sinänsä Juha Siltalan mukaan ole uusi asia vaan oikeastaan palkkatyön kantamuoto, josta teollisen ajan omistetut työpaikat olivat historiallinen poikkeus. Ongelmaksi ja puheenaiheeksi ne ovat muuttuneet vasta kun työmarkkinoiden epävarmuus on ulottunut keskiluokkaan. (Siltala, 150) Moni keskiluokkaan kuuluva on luullut olevansa kutsumustyössä - mutta tuntee nyt kutsumusta ihan muualle: pois, maalle, eläkkeelle, helvettiin täältä! (Hellman)
Tiedon keskeistä merkitystä uuden talouden moottorina sivusin jo tekstissä Tietämisen ihanuus ja kurjuus. Tiedon vaikutusta itse työhön käsittelen seuraavaksi.
Hellman, H. (7.1.2007). Valkoinen kaulus kiristää. Helsingin Sanomat.
Holvas, J. & Vähämäki, J. (2005). Odotustila. Pamfletti uudesta työstä. Pieksämäki. Teos.
Holvas, J. (2003). Älä yritä hankkia elämää - Tuomas Nevanlinna. Johnny Kniga, 3/3003.
Lec, S. J. (2005). Vastakarvaan. Siistimättömiä mietelmiä. Gummerus.
Sarasvuo, J (2005). Huomiotalous: Diilin opetukset. Helsinki. Otava.
Siltala, J (2004) Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin hyperkilpailuun. Helsinki. Otava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti