lauantai 13. huhtikuuta 2013

"Teen kaiken mitä haluat"

Perjantai venyi. Harmittaa, en ehdi lenkille. Saunaan sentään, kun tihennän askelta.

Maanantaina on palaveri yhdeksältä. On kätevämpää mennä sinne suoraan kulkematta työpisteen kautta. Siksi raahaan olkapäällä oman repun lisäksi työnantajan tietokonelaukkua.

Tulen asuntoni kohdalle. Väistän kävelijää päästäkseni tien yli.

Kävelijä kääntyy kohti. "Teen kaiken mitä haluat."

Katson puhujaa. Virolaisittain murtava tyttö on tuskin täysi-ikäinen. Nuhruisilla kasvoilla kohtaan lempeän, yksinkertaisen katseen. Saan hämmennykseltäni sanotuksi: "Kiitos ei."

Otan sivuaskeleen. Astun kokkarelumen alta pilkistävään savimaahan ja jalka luiskahtaa alta. Putoan vasemmalle kädelle. Hiljainen kirous. Käsi on ehjä, tietokone onneksi oikealla olalla, edes vaatteeni eivät tahriinnu. Tyttö jää odottamaan, että nousen. Ehkä hän ajattelee, että muutan mieleni.

En enää katso taakse vaan harpon asunnolle. En aja Audia, en käytä pukua, en muutenkaan muistuta maksavaa asiakasta. Olen asunut alueella 15 vuotta, eivätkä bisnekset ennen ole minua koskeneet.
Tytön täytyy olla sekaisin.

Vaaraksi itselleen. Lempeä katse ei vielä osaa olla katkera. Varmaan aineissa, muussa kuin viinassa. Reppana.

Mitä olisi pitänyt tehdä? Sedätellä, että haluan hänen opiskelevan itselleen ammatin? Jäädä selittämään opiskella-sanan merkitystä, kun tyttö luulee keskustelevansa hinnasta tai jostain itselleen vielä tuntemattomasta taipumuksesta? Ilmoittaa sosiaaliviranomaisille? Poliisille?

Mietin hetken. Menen saunaan. Otan oluen.