Kaikkien aikojen homma haussa - NYT!

Viime viikolla muutama nuori aiheutti kansallisen hätätilan paljastamalla YLE:n Silminnäkijä -ohjelmassa, ettei ota vastaan mitä tahansa työtä millä tahansa ehdoin.

Työtä kahdeksan vuotta vältelleen Viljami Wagerin mielestä työkkäri on suuri valvontajärjestelmä, joka syynää ihmisten tekemisiä, ja sitä, mitä heidän pitäisi tehdä. Oikeiden töiden välittämisen sijaan se lähinnä pakottaa turhiin koulutuksiin ja paskatöihin. Omakin käsitykseni on, että tarjolla on pääasiassa puhelinmyyntiä ja porrassiivousta. Tutuistani juuri kukaan ei ole saanut työtä työkkäristä sitten kesätyöaikojensa. Tämän blogin lukijoista enemmistö ei ollut edes kuullut kenestäkään, joka olisi työllistynyt työkkärin kautta, kun asiaa gallupilla kyselin.

Varsinainen palkkatyö on jo iät ajat löytänyt tekijänsä puskaradioteitä tai netitse. Mitä kaikkein palkatuimpiin hommiin tulee, headhunterit ottavat yhteyttä suoraan valittuihin. Johtajaa etsittäessä niihin, joilla on oikea sukunimi, ja asiantuntijaa etsittäessä alle nelikymppisiin, joiden älykkyysosamäärä ylittää 150.

Olenkin ajatellut valvontajärjestelmän purkamista. Nöyryyttämisen sijaan antaisimme kaikille, hunajaa maiskuttavasta Nallesta sinolia siemailevaan Reiskaan, tasasuuruisen perustulon, jonka saamiseksi ei tarvitsisi täyttää ainuttakaan kuponkia. Työvoimaviranomaiset vapauttaisimme oikean työn välittämiseen.

Tsernobylin jälkeen vuonna 1986 luonnostelin ydinvoimainsinöörin pojan opiskelijalehden keskiaukeamalle.

Näin ajattelin siis vielä tänä aamuna.

Enempää en olisi voinut erehtyä!

Ehdottomasti Suomen kaikkien aikojen tärkein työpaikka ilmestyi nimittäin kaikessa hiljaisuudessa hakuun juuri työkkärin sivuille! Tämä tekijää kaipaava työ hakkaa merkittävyydessään mennen tullen esimerkiksi tasavallan presidentin pätkähomman, josta alkuvuosi kovasti kohkattiin. Tarjolla on kerrankin kaiken kansan haettavaksi työ, jolla todella on tarkoitus. Työ, jonka tulokset vaikuttavat jälkeemme tulevien elämään vielä silloinkin, kun Kiinan muuri ja Egyptin pyramidit ovat jauhautuneet hiekaksi.

Tämä on tilaisuus vaikkapa juuri sinulle, työttömäksi valmistunut ennakkoluuloton media-alan osaaja, joka omaat kyvyn saada asiat näyttämään hyvältä.

Fortum hakee työ- ja elinkeinotoimiston sivuilla suunnittelijaa ydinjäteosastolleen.

Onhan kaikkea ajateltu ajoissa?

Onhan?


Leikkauksia 11!

Tottelin vain käskyä

Milloin on oikein noudattaa esimiehen ohjeita? Milloin pitää kyseenalaistaa?

Pari dokumenttielokuvaa sai minut taas kerran pohtimaan näitä asioita.

Eyal Sivanin Specialist, Portrait of a Modern Criminal käsittelee 1960-luvun alussa Jerusalemissa käytyä Adolf Eichmannin tunnettua oikeudenkäyntiä. Eichmann organisoi natsi-Saksan vankikuljetukset keskitysleireille, ja häntä syytettiin myöhemmin mm. rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Eichmann kiisti syytteet ja korosti vain totelleensa käskyä, pyrkineensä kunnon ammattilaisen asenteella tekemään hommat mahdollisimman hyvin. Kuolemantuomio pätkähti, kuten sodassa hävinneille tapaa käydä.

Vastaavia kysymyksiä pohtii kambodžalainen Thet Sambath dokumentissa Enemies of the People. Sabath, jonka vanhemmat Pol Potin punakhmerit telottivat 1980-luvulla, lähtee selvittämään miksi ja keiden toimesta kahden miljoonan ihmisen verikekkerit järjestettiin. Pol Pot kuoli jo vuonna 1998, mutta Sabath ujuttautuu "veli numero kakkosen", Nuon Cheanin, perheystäväksi, ja onnistuu haastattelemaan tätä kymmenen vuoden ajan. Kiinnostavampia ovat kuitenkin Sabathin maaseudun rauhaan tekemät haastattelumatkat. Riisipeltojen laidalla hän onnistuu jututtamaan verilöylyn käytännön toimeenpanijoita. Nämä nyt jo vanhat miehet kertovat varsin avoimesti tekemisistään. Sen, millä otteella kurkku katkesi parhaimmin. Sen, mihin riisipeltoon ruumiita on kätketty. Monia vaivaa syyllisyys, mutta samaan hengenvetoon vanhat soturit sysäävät vastuuta komentoketjussa ylöspäin.

Kenet sinä tuomitsisit? Käskijät vai tottelijat?

Porvarin kanssa hississä

En aina koe olevani porvarin kanssa samassa veneessä, mutta samaan hissin päädyin viikolla.

Kuulin tarinasta vain katkelman, mutta päättelin porvarin palanneen shoppailumatkalta New Yorkista.

"Mitä useammin siellä käy, sitä enemmän sinne haluaa", hän totesi seurueelleen.  Ja edelleen: "Teini pommitti koko viikonlopun tekstiviestein, joissa kertoi sen, mitä kaikkea merkkitavaraa tahtoi tuliaisiksi."

Onnellinen perhe? Ehkä. Ehkä teini halusikin jäädä kotiin kavereidensa kanssa, tai ainakin välttää boutiqueiden kiertämisen äitinsä kanssa. Ja ehkä porvari pitää ilmastonmuutosta pelkkänä huuhaana, eikä siksi koe tekevänsä mitään törkeää ja tyhmää.

Mikä minä olen moralisoimaan?

Porvari toivotti hyvää päivänjatkoa ja poistui hissistä. Muut jatkoimme ylempään kerrokseen. Seurue siirtyi luontevasti seuraavaan asiaan.

Vaistosinko helpotusta?