torstai 25. marraskuuta 2021

Kuukauteni elokapinallisena

Aivan erityisen kauniina ja hartaana koin 6.10.2021 toteutetun aktion, jossa vaiteliaat kapinalliset sulkivat Helsingin Pitkänsillan molemmin puolin liikenteeltä samalla kun keskellä siltaa vaelsi orkesteri loihtimassa tunnelmaan sopivaa surumielistä, mutta särmikästä äänimaisemaa.

Olen tänä syksynä perehtynyt Elokapina-liikkeeseen.

Toisin kuin useimpia, minua eivät epäilyttäneet keinot vaan tavoitteet.

Minulle on ok, että lakia välillä rikotaan, kunhan se tehdään ehdottoman väkivallattomasti, omilla kasvoilla ja seuraukset nahoissa tuntien. Toisin kuin “klassiset” kansalaistottelemattomat Rosa Parks, Martin Luther King tai Mohandas Gandhi, elokapinalliset eivät edes hamua mitään omalle ryhmälleen vaan yhteistä hyvää, ilmastokatastrofin ja luontokadon estämistä. Kansalaistottelemattomuudella he tavoittelevat huomiota, jota muilla keinoin ei ole saatavissa. Minäkin heräsin vuosikymmenten unestani vasta, kun ylireagoivat poliisit sumuttivat pippuria maassa istuneiden mielenosoittajien silmille Helsingin Kaisaniemessä.

Minulle keinoja ongelmallisempia ovat liikkeen konkreettiset vaatimukset. En varsinaisesti vastusta niitä, mutten niin kiihkeästi kannatakaan, että huutaisin iskulauseita tai nousisin barrikadeille.

tiistai 9. marraskuuta 2021

Perutaan vaalit!

Jos peruttaisiin vaalit? Aluevaalit ja muutkin?

Valittaisiin eduskunta, kunnan- ja aluevaltuustot raskaan ja kalliin vaalitoimituksen sijaan arpomalla jäsenet kaikkien suostumuksensa antaneiden täysi-ikäisten oikeustoimikelpoisten kansalaisten keskuudesta. Saisimme tietyn virhemarginaalin rajoissa yhtä edustavan otoksen yhteiskunnassa tietyllä hetkellä vallitsevista aatesuunnista kuin nykytavallakin. Arvonta voitaisiin järjestää puoli vuotta tai vuosi ennen toimikauden alkua, minkä jälkeen valituille järjestettäisiin intensiivinen perehdytys tulevaan työtehtävään ja myös mahdollisuus tiimiytyä kollegoiden kanssa.

Edut nykyiseen vaalisirkukseen verrattuna olisivat ilmeiset:
  • Vaalirahaa säästyisi tärkeämpään, eivätkä rikkaat enää etuilisi lompakolla.
  • Nukkuvien puolue saisi edustuksen.
  • Vaalivilpin mahdollisuus käytännössä poistuisi. Tarvittaisiin vain iso lottomylly ja pari virallista valvojaa. (Vientituote esim. Venäjälle?)
  • Ja tärkein: luonnevikaisten pyrkyreiden osuus päättäjistä vähenisi. Heidän sijastaan valituiksi tulisi "tavallisia" kansalaisia, jotka eivät koskaan ole valtaa hamunneet: edustavasti introvertteja, ekstroverttejä, naisia, miehiä, nuoria, vanhoja, rikkaita, köyhiä jne.
Olisiko vaarana, että pyrkyryyteen taipumattomat peruspulliaiset osoittautuisivat osaamattomiksi tai hoitaisivat yhteisiä asioita laiskasti?

En usko. Nykysysteemissäkin päättäjiä tukevat virkahenkilöt ja avustajat. Jos katsoo ajassa taaksepäin ministerejä ja heidän koulutustaan tehtäviinsä, juuri sattumanvaraisemmin ei voisi mennä? Valtatyhjiöitä voisi syntyä, kuten ennen vanhaan, jos itsevaltiaaksi geeniarpajaisissa päätyi edellisen kunkun vesa, jota ei vähempää kiinnostanut. Mutta silti, aitojen joukkuepelaajien määrän lisääntyminen korvaisi puutteen?

Sillä: jos ja kun politiikka on joukkuepeliä, luettele ensin kaikki nykyiseen ja menneisiin eduskuntiin valitut urheilijaedustajat. Sen jälkeen, luettele joukkueurheilijat. Ei montaa?

Presidentin, jos sellaista jatkossakin tarvitaan, osalta virhemarginaali voisi tosin olla turhan suuri...

lauantai 29. toukokuuta 2021

Rehellisyys maan perii - vai sittenkin maahanmuuttajan?

Helsingin Sanomat julkisti hiljan tietoja eri puolueiden kuntavaaliehdokkaiden rikostaustoista pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen). Perussuomalaiset olivat selvästi yliedustettuina. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007993111.html

Tilastokeskus puolestaan kertoo, että vuosina 2017-2018 maahanmuuttajia epäiltiin rikoksesta keskimäärin 1,2 kertaa useammin kuin kantasuomalaisia. https://www.stat.fi/til/rpk/2018/13/rpk_2018_13_2019-05-16_tie_001_fi.html

Leikittelin hiukan näillä tiedoilla.

torstai 13. toukokuuta 2021

Rauman Lukosta, jääkiekosta ja elämästä

Olen näinä päivinä kaivannut isääni.

Olen usein ajatellut, että muistisairaana ja liikuntarajoitteisena kotihoidon asiakkaana isän oli otollinen hetki lähteä ennen koronaeristystä.

Rauman Lukon mestaruuden myötä en enää tiedä. Olisi ollut hienoa, jos isä olisi ehtinyt kokea tämän. Lukko kiertyy monella tavoin isän elämään, ja omaankin, vaikka muutin Raumalta jo 1982.

1960-luvun alussa isä pyysi äitiä ensitreffeille juuri kiekkomatsiin, ja äiti tykästyi karjalaisnuorukaiseen, joka keksi ehdottaa muuta kuin kapakkailtaa. Jo olemassaolostani voi siis syyttää paitsi Josif Stalinia, joka ajoi isän perheen evakkoon, myös Teppo Rastiota, Matti Keinosta ja muuta Lukon jääkiekkojoukkuetta, joka sittemmin voitti Raumalle edellisen mestaruuden, kun olin alle yksivuotias. 

Myöhemmin isä integroitui länsisuomalaisuuteen mm. hankkiutumalla järjestysmieheksi hallin kutsuvieraskatsomoon (joka oli julmetun kylmä betonipenkki, mutta sentään punaviivan kohdalla), millä verukkeella pääsin muutaman vuoden ajan seuraamaan pelejä aitiopaikalta. Ainakin kerran isä vei minut myös pelaajien pukukoppiin kärttämään mailoja. Muutoissani kulkevat yhä mukana mailat mm. Tapani "Tahvo" Koskimäeltä (tosin hän pölli antamansa mailan Juhani Jylhältä).

Muistan yhä ensimmäisen isän kanssa katsomamme matsin. Päivämäärä oli täsmälleen 9.2.1971, ja ottelu Lukko - Hifk. Lukon piti voittaa sarjakärki, tai putoaisimme sarjaa alemmas.

maanantai 18. tammikuuta 2021

Mihin katoavat valtion rahat?

Helsingin Sanomat on taas julkaissut vuoden suosikkikuvioni, graafisen esityksen valtion ensi vuoden tuloista ja menoista. Petri Salménin laatima graafi on suosikkini siksi, että vaikken ihan kaikkien momenttien tarkkaa sisältöä hahmotakaan, esitys havainnollistaa erinomaisesti ministeriöiden painoarvoa ja eri asioiden välistä suhteellista merkitystä. Absoluuttiset luvut, miljardit ja miljoonat, joita uutisissa aina heitellään, tahtovat mennä minulta sekaisin.

Mielestäni tämä nimenomainen kaavio pitäisi esittää kaikille eduskuntavaalien ehdokkaille. Tehtävänanto olisi seuraava: Tässä on lähtötilanne. Miten olisi toisin, jos sinä saisit päättää? Minne annettaisiin? Mistä karsittaisiin? Maailmaa syleileviä lätinöitä ei poliitikoilta enää hyväksyttäisi, eikä kakun kokoa saisi muuttaa, ainoastaan painotuksia. Kuntavaaleissa vastaavan graafin voisi esittää oman kunnan osalta.