maanantai 21. tammikuuta 2013

Jos huominen (työ)päivä olisi viimeinen

Ilman ironian häivää: saan tehdä huippukiinnostavaa työtä huippuhienoissa porukoissa. Viimeksi viikolla sain työstäni rutkasti muutakin kuin rahaa. Olimme kokoontuneet jatkamaan aikanaan keskeytynyttä projektia. Meitä oli neuvotteluhuoneessa puolisen tusinaa. Hyviä tyyppejä, mutta osa vähän vaikeita persoonallisuuksia. Tunnelma oli hermostunut. Palaverin aluksi palauttelimme mieleen vanhoja suunnitelmia. Työkaveri kysyi, muistanko vilautelleeni jotain. Sanoin, etten muista vilautelleeni, ja jos muistaisin, en tunnustaisi. Syntyi hiljaisuus ja epäilin jo arvioineeni huumorintajun väärin. Erityisesti nolostutti esittäytymiseni uusille tuttavuuksille. Sitten seurue purskahti nauruun. Tunnelma vapautui, asiat alkoivat sujua ja etenevät nyt ymmärtääkseni myönteiseen suuntaan. Hieno hetki.

Mikään ei silti nykyään ole ikuista.

Mikä tahansa onnistunut tai epäonnistunut pätkä tai keikka voi jäädä viimeiseksi. Kuka tahansa voi koska tahansa menettää pysyvänkin työnsä. Syystä tai syyttä. Perhosen siivenisku toisella puolella maailmaa voi tärvätä yrittäjän bisnekset, oli liiketoimintasuunnitelma miten realistinen hyvänsä. Turvassa ei ole kukaan.

Kouluttautumalla ja verkostoitumalla voimme varautua muutoksiin. Vanhan loppu voi olla paremman alku.

Ei aina.

Oman työni liikesuhde korostui, kun yt-neuvottelut ahmaisivat monta pätevää työkaveria huolimatta firman voitollisuudesta. Tuskailin tilannetta joulunajan välipäivät. Mitä tekisin, jos saisin potkut?

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ruotsalainen ihmiskoe

Tällaista tapahtuu vain Ruotsissa.


Yle Areena esittää dokumenttia Yrityksen voitto kuuluu kaikille 12.2.2013 asti.
Siinä missä kotoiset yritysjohtajamme tarjoavat pidempiä työviikkoja ja -uria pienemmällä palkalla, ruotsalaisen Monitor-yrityksen johtaja Åke Persson ajattelee toisin.

"Rahaa on jäänyt valtavasti yli. Mitä teen sillä? Ostanko linnoja ja kartanoita, huoneistoja ulkomailta, tunturimajoja, loistoautoja, arvohuoneistoja ja sen sellaista? Mitä iloa siitä on? Minua olisi hävettänyt, jos olisin käyttänyt rahaa niin. Työntekijät sen rahan ovat tuoneet. He ovat olleet uutteria."

Vuonna 2010 Persson päätti jakaa koko yritysensä voiton työntekijöilleen. Jaettavaa kertyi 12 353 000 kruunua, keskimäärin 167 000 kruunua työntekijää kohden.

Persson ei jaellut höveleitä bonuksia hyvyttään vaan pyrki lisäämään tuottavuutta. Rahoja ei jaettu tasan vaan, vaikka kaikki saivat paljon, hyviksi arvioidut saivat muita enemmän. Arvioinnin Persson sysäsi työntekijöille itselleen.

Mitä sitten tapahtui?

Sen voin paljastaa, että pienen Hudiksvallin kuntapäättäjät innostuivat uusista verotuloista. Mutta roihahtiko tuottavuus toivotusti vai kääntyvätkö työntekijät ahneuksissaan toisiaan vastaan? Mitä tuumasivat liiketuttavat, joille idealistinen ja valoisa Persson visioi ratkaisuaan Aasian taloustiikerit päihittävänä Ruotsin mallina? Mitä ajatteli ammattiyhdysliike rahojaan vapaaehtoisesti jakelevasta yritysjohtajasta?

Yrityksen voitto kuuluu kaikille -dokumentti kertoo.

Johtaja Persson on joka tapauksessa lumoava henkilö, jonka suuhun on vaikea kuvitella tahtotilan, painopistealueen, vision tai mission kaltaisia puppusanoja. Yrittäjän onnea on aito mahdollisuus ajatella "out of the box". Pyrkimys hyvään huokuu Perssonista. Myös ruotsalaista diskuteeraamista on aina miellyttävää ihmetellä.

Dokumenttia katsoessani mietin silti, haluaisinko työskennellä Perssonin alaisuudessa. Kannustaisivatko muhkeatkaan bonukset, jos huomaisin saaneeni keskimääräistä vähemmän? Millaisia arvioita, jos millaisiakaan, tekisin päätyessäni pisteyttämään työtovereita ja itseäni?

Dokumentti:
Pieniowski, H ja Sleszynska, M. (2012). Yrityksen voitto kuuluu kaikille. Alkuperäinen dokumentti: Experimentet. Sveriges Television och Pieniowski Film.

Aiempia kirjoituksiani kannusteista:
Työn kannusteista 1/2 - me tavalliset pulliaiset
Työn kannusteista 2/2 - johtajat

tiistai 1. tammikuuta 2013

Luottamuksellinen kirje Elinkeinoelämän keskusliitolle

Hyvät veljet!

Kirjoitan teille uuden vuoden rakettien paukkuessa pelastaakseni hyvinvointiyhteiskunnan.

Mainio svengi teillä on ollut päällä, ei siinä mitään. Hyvin olette kansakunnan kriisitietoisuutta kasvattaneet. Alkaa jo olla kaikille selvää, että eläkkeellejäämisikää pitää korottaa. Myös nuorten pitää valmistua nopeammin ja kotiäitien palata hiekkalaatikoilta organisaatiokaavioihin. Häkämies jo ehti ehdottaa työviikon pidentämistä ja Kokkila palkkojen alentamista. Vattin Vartiainen komppasi ikääntyvien erityiskohtelulla. Mainioita ajatuksia kaikki! Ettehän unohda työttömyysturvan kannustavuuden lisäämistä, eli heikentämistä?

Mutta minuun.

Haluaisin puhua ongelmastani, joka on uuden ajattelun kohdistuminen henkilööni. Palkanmaksajani on lähettänyt kutsun tiedotustilaisuuteen heti vuodenvaihteen jälkeen. Aihetta en tiedä, mutta se lienee yrityksen tervehdyttäminen, eli minun ja monen muun irtisanominen. Ei siinä mitään. Maailma on iso paikka ja täynnä mahdollisuuksia. Pitää ajatella positiivisesti. Ongelman aiheuttaa ikäni. En enää kuulu kuranttiin työvoimaan. Pitäisi jatkaa seitsemänkymppiseksi, noin yleensä, muttei missään, noin erityisesti. Pohdin ristiriitaa pitkään ennen kuin keksin ratkaisun.

Tulen teille töihin!

Puhutaan suoraan kuin veli veljelle. Realiteetit tunnustaen en ahnehdi. EK:n johtajien keskipalkka kelpaa minulle aluksi hyvin. Keskimääräiseen eläkeikään keskikultaisella kädenpuristuksella tyydyn myös. Jos vaikka golfosake sitten kuitenkin eläkkeelle lähtiessä?

Miksi minut palkkaatte?

Koska minulla on ideoita! Lisäksi tunnen duunareiden aivoitukset. Olenhan vielä hetken yksi heistä, ja osaan siksi puhua heille teitä paremmin. Mutta puhutaan me ensin keskenämme. Vaikka kuinka julkisesti paukuttaisimme työnteon lisäämisestä ja kustannusten leikkaamisesta, tunnustetaan reilusti, etteivät ne yksin riitä. Talous päinvastoin sukeltaa, jos vain eliitillä on varaa tai aikaa ostaa tuotteita ja palveluja. Vaikka palkkaisimme kymmenen vartijaa vuoden jokaisena päivänä hajottamaan mellakoita, ei sillä taloutta pelasteta. Pitää keksiä uusia tapoja tehdä uusia asioita. Niiden keksiminen on etujoukon, eli meidän johtajien, varsinainen tehtävä. Eihän johtajaksi muuten pääsisikään. Eikä meidän palkoillemme.

Nykyiset toiveemme ovat oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä. Miksemme vapaassa Suomessa unelmoisi kunnolla? Miksemme edes keskenämme puhuisi selvää suomea?

Palautetaan orjuus!