torstai 25. marraskuuta 2021

Kuukauteni elokapinallisena

Aivan erityisen kauniina ja hartaana koin 6.10.2021 toteutetun aktion, jossa vaiteliaat kapinalliset sulkivat Helsingin Pitkänsillan molemmin puolin liikenteeltä samalla kun keskellä siltaa vaelsi orkesteri loihtimassa tunnelmaan sopivaa surumielistä, mutta särmikästä äänimaisemaa.

Olen tänä syksynä perehtynyt Elokapina-liikkeeseen.

Toisin kuin useimpia, minua eivät epäilyttäneet keinot vaan tavoitteet.

Minulle on ok, että lakia välillä rikotaan, kunhan se tehdään ehdottoman väkivallattomasti, omilla kasvoilla ja seuraukset nahoissa tuntien. Toisin kuin “klassiset” kansalaistottelemattomat Rosa Parks, Martin Luther King tai Mohandas Gandhi, elokapinalliset eivät edes hamua mitään omalle ryhmälleen vaan yhteistä hyvää, ilmastokatastrofin ja luontokadon estämistä. Kansalaistottelemattomuudella he tavoittelevat huomiota, jota muilla keinoin ei ole saatavissa. Minäkin heräsin vuosikymmenten unestani vasta, kun ylireagoivat poliisit sumuttivat pippuria maassa istuneiden mielenosoittajien silmille Helsingin Kaisaniemessä.

Minulle keinoja ongelmallisempia ovat liikkeen konkreettiset vaatimukset. En varsinaisesti vastusta niitä, mutten niin kiihkeästi kannatakaan, että huutaisin iskulauseita tai nousisin barrikadeille.

tiistai 9. marraskuuta 2021

Perutaan vaalit!

Jos peruttaisiin vaalit? Aluevaalit ja muutkin?

Valittaisiin eduskunta, kunnan- ja aluevaltuustot raskaan ja kalliin vaalitoimituksen sijaan arpomalla jäsenet kaikkien suostumuksensa antaneiden täysi-ikäisten oikeustoimikelpoisten kansalaisten keskuudesta. Saisimme tietyn virhemarginaalin rajoissa yhtä edustavan otoksen yhteiskunnassa tietyllä hetkellä vallitsevista aatesuunnista kuin nykytavallakin. Arvonta voitaisiin järjestää puoli vuotta tai vuosi ennen toimikauden alkua, minkä jälkeen valituille järjestettäisiin intensiivinen perehdytys tulevaan työtehtävään ja myös mahdollisuus tiimiytyä kollegoiden kanssa.

Edut nykyiseen vaalisirkukseen verrattuna olisivat ilmeiset:
  • Vaalirahaa säästyisi tärkeämpään, eivätkä rikkaat enää etuilisi lompakolla.
  • Nukkuvien puolue saisi edustuksen.
  • Vaalivilpin mahdollisuus käytännössä poistuisi. Tarvittaisiin vain iso lottomylly ja pari virallista valvojaa. (Vientituote esim. Venäjälle?)
  • Ja tärkein: luonnevikaisten pyrkyreiden osuus päättäjistä vähenisi. Heidän sijastaan valituiksi tulisi "tavallisia" kansalaisia, jotka eivät koskaan ole valtaa hamunneet: edustavasti introvertteja, ekstroverttejä, naisia, miehiä, nuoria, vanhoja, rikkaita, köyhiä jne.
Olisiko vaarana, että pyrkyryyteen taipumattomat peruspulliaiset osoittautuisivat osaamattomiksi tai hoitaisivat yhteisiä asioita laiskasti?

En usko. Nykysysteemissäkin päättäjiä tukevat virkahenkilöt ja avustajat. Jos katsoo ajassa taaksepäin ministerejä ja heidän koulutustaan tehtäviinsä, juuri sattumanvaraisemmin ei voisi mennä? Valtatyhjiöitä voisi syntyä, kuten ennen vanhaan, jos itsevaltiaaksi geeniarpajaisissa päätyi edellisen kunkun vesa, jota ei vähempää kiinnostanut. Mutta silti, aitojen joukkuepelaajien määrän lisääntyminen korvaisi puutteen?

Sillä: jos ja kun politiikka on joukkuepeliä, luettele ensin kaikki nykyiseen ja menneisiin eduskuntiin valitut urheilijaedustajat. Sen jälkeen, luettele joukkueurheilijat. Ei montaa?

Presidentin, jos sellaista jatkossakin tarvitaan, osalta virhemarginaali voisi tosin olla turhan suuri...