sunnuntai 14. elokuuta 2016

Äitini Suomi

Lapsia oli ensin kolme. Suur-Suomi innosti tekemään neljä lisää. Aatteesta syntyi äitini kevättalvella 1936.

Kun äiti oli viiden, sota vei papan. Äidin äiti jäi leskeksi hoitamaan lapsikatrastaan ja isoa kotitilaa Länsi-Suomessa. Vastuu painoi, ja mummin hermot olivat välillä kireällä. Lapset saivat tulla ja mennä. Kasvatukseksi riitti, että oli pöydässä ruoka-aikaan. Maita ja mantuja piisasi. Tallia, navettaa, kanalaa, aittaa, pakaria, metsää, peltoa, jokea ja merenrantaa. Ja ihmisiä: tilanhoitajia, suomea ja ruotsia pulputtavia sukulaisia, sisaruksia ja kyläläisten lapsia, kansakoulunopettajaa, pappia ja muuta seurapiiriä, piikoja, renkejä, seppää pajoineen, kalastajapariskuntaa merenrantamökkeineen, inkeriläisiä pakolaisia, komeasti laulavia venäläisiä sotavankeja, evakkoja. Ja niin edelleen. Äidistä kasvoi äitinsä uskottu, joka päätyi kantamaan huolta varhain.

Teini-iässä terveys horjui ja oppikoulu jäi kesken. Mutta oli elämässä iloakin. Yhdessä sisarukset kävivät tansseissa. Äidistä kasvoi mykistävä, tumma, ampiaisvartaloinen kaunotar, jonka tyylitaju oli erehtymätön. Pyöriteltäviä riitti, Mölliä myöten. Jopa liiaksi asti. Keski-ikäistyttyään ja pyylevöidyttyään äiti totesi helpottuneensa, kun ventovieraat uroot lopettivat perään vislaamisen.

Viisikymmenluvulla äiti sai kurkistaa suureen maailmaan. Hän piikoi Ruotsissa, ja teki äitinsä ja tutun papin perheen kanssa automatkan sodasta toipuvaan Euroopaan: Saksaan, Itävaltaan, Sveitsiin, Italiaan ja Ranskaan. Perhealbumissa on viehättävä valokuvasuurennos äidistä kansallispuvussa taustanaan lumihuippuiset Alpit.

Sairaus hellitti. Äiti kävi kosmetologikoulun ja emäntäkoulun. Hän auttoi kotona, työskenteli hoitajana orpokodissa Ruissalossa, apuhoitajana sairaalassa Helsingissä, myyjättärenä tätinsä kangaskaupassa Uudessakaupungissa ja lopulta parturina Raumalla.

Kunnes eräänä päivänä 1960-luvun alussa asiakkaaksi istui isäni, pikimustatukkainen Antrean poika. Isä oli Hämeeseen, Kymenlaaksoon, Ruotsiinkin, ulottuneen kiertelynsä jälkeen moottoripyöräillyt töihin Rauman satamaan, kummallista kieltä puhuvien ihmisten keskelle. Tähän merikaupunkiin uimataidoton sisämaan kasvatti päätti asettua. Parturintuoliin hän ei istunut sattumalta. Hän oli kartoittanut paikallista tarjontaa, ja saanut kapakassa vinkin kauniista, vapaasta kartanon tyttärestä. Ensi käynnillä isä ei puhua pukahtanut. Jonain seuraavista hän kutsui äidin jääkiekko-otteluun. Kun kutsu oli muualle kuin ravintolaan, kutsuja oli kunnon mies, äiti päätteli. Kun ulkomuotokaan ei ollut hullumpi, äiti vastasi myönteisesti. Ottelun lopputulosta ei kumpikaan muista, mutta avotaivaan alla takuulla vilutti. Lähikontaktiin saattoi päästä tanssilavan ulkopuolellakin, oli isä oivaltanut.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Go, Pokémon Go, eli taskuhirviöt Töölönlahdella

Iltalenkilläni Töölönlahden ympäri tapahtui jotain hämmentävää. Neljä viidestä vastaan vaeltajasta kantoi raukeassa kesäillassa kännykkää käsissään. Kuin kotiseutuni prostituoidut tai naisrauhaa Pikku-Huopalahdessa turvaavat Odinit he harhailivat omassa verkkaisessa tahdissaan. Himokkaiden asiakkaiden tai mielikuvitusmukiloitavien sijasta nämä yksin ja ryhmässä kulkijat olivat kuitenkin vailla POKÉMONEJA. Kuin korostaakseen kuulumistaan uuden ajan airueisiin korskeat hanhetkaan eivät enää välittäneet väistellä menneessä ajassa puuskuttavaa juoksijaa.

Hätkähdin. Töölönlahti ei liene poikkeus. Epäilemättä sama tapahtuu paraikaa kaikkialla ympäri maailman.

Mietin, olinko nähnyt tulevaisuuteen. Jos yhä suurempi osa nuorista, ja meistä iäkkäämmistäkin, jää tulevaisuudessa osattomaksi reaalimaailman riemuista, kuten palkkatyöstä, tai kokee joutuvansa hyväksikäytetyiksi erilaisissa palkattomissa kokeiluissa, tarjoavatko Pokémonin kaltaiset todellisuuden laajentumat heille uuden yhteisön, arvostuksen ja identiteetin?

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Syystä tuntematon sotilas



Kaksikin sotaa käsittelevää upeaa elokuvaa on ohjelmistossa Helsingin elokuvateattereissa. Unkarilaisen László Nemesin parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin ansiosta voittanut Son of Saul on edelleen nähtävissä. Tanskalainen Martin Zandvlietin piinaava Land of Mine (Under sandet) on yhtä vahvahduttava, vaikka taipuu loppua kohden makuuni siirapiksi ja tanskalaisen vääpelin muodonmuutos tapahtuu turhan kerkiäksi.

Olennaista on kuitenkin, että tanskalaiset tarkastelevat omaa sotimistaan kriittisesti. Nuoret, miinoja raivaamaan pakotetut saksalaispojat pystytään kaiken tapahtuneen jälkeenkin näkemään yksilöinä ja tanskalaisten silmittömän koston viattomina uhreina.

Tarkoitukseni oli jatkaa keväistä sunnuntaipäivää näyttelykierroksella, mutta oli pakko vaeltaa puistoon istuskelemaan.

Mietin mitä samaan aikaan tapahtuu Suomessa. Osana isänmaamme pömpöösiä satavuotisjuhlimista suunnitellaan taas kerran uutta versiota Tuntemattomasta sotilaasta, pääosissa nelikymppiset suosikkinäyttelijät.

Kaikki kunnia Väinö Linnalle. Toipuvalle kansalle Sotaromaani oli traumaterapiaa, joka antoi mielen mielettömyydelle. Auttoi oikeasti pääsemään eteenpäin. Mutta kamoon. Hirveyksistä on yli 70 vuotta. Vielä ihan viimeisen kerran "veteraaneja kunnioittava" elokuva tuntuu ennakkotietojen perusteella Väinö Linnan alkuperäisen tarkoituksen raiskaamiselta, jolle Mannerheimkin jo puistelee päätään.

Ei verorahojani tällaiseen! Trauman aika on ohi, aikuistuminen käsillä. Jos Tuntematon 3 pitää tehdä, tehtäköön se vaikka suomalaisten sotilaiden toimista miehitetyssä Karjalassa ( http://epublications.uef.fi/…/u…/urn_nbn_fi_uef-20120051.pdf ). Tätä puolta Linna kuvasi epäilyttävän kainoin sanankääntein. Ottaen huomioon mitä tiedämme kaikista muista sodista, oliko "erillissota" tässäkään mielessä niin erillinen kuin haluamme uskoa? Olisiko monilla veteraaneilla muitakin syitä unohtaa kuin yhä aamuöisin ilmassa vinkuvat kranaatit? Kunnioittasimmeko heitä enemmän, jos nostalgisoinnin sijaan puhuisimme viimein ihan vaan totta?

Uskaltaisimme tehdä elokuvan: Syystä tuntematon sotilas.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Keskiluokan romahdus

Donald Trump, Nigel Farage, Timo Soini. Kansallinen rintama, Kultainen aamunkoitto, Jobbik. Odinin soturit.

Adolf Hitler?

Eipä liioitella. Ei Trump saati Soini ole uusi Hitler. Eivätkä Odinin soturit ainakaan vielä puhuttele juuri muita kuin pilottitakkisia koulupudokkaita.

Mutta eri aikojen populistisissa liikkeissä on yhtäläisyyksiä. Nykyisten liikkeiden kannatus kumpuaa samasta joukosta kuin Hitlerin kannatus, olonsa oikeutetusti epävarmaksi tuntevasta keskiluokasta. Syrjäytyjät eivät enää hetkeen ole olleet kylän baarissa olutta särpivää ja iltapäivälehtiä selaavaa harmitonta luuseriporukkaa, vaan entistä keskiluokkaa, tai niitä, jotka eivät sinne ponnisteluistaan huolimatta yltäneetkään.

Ei epävarmuus uutta ole. Näihin päiviin saakka siitä ovat kuitenkin kärsineet vain alemmat yhteiskuntaluokat. Tämän äänestyskopit kaukaa kiertävän porukan voimattomalla raivolla ei oikeastaan ole ollut väliä, koska se ei ole uhanneet meitä onnekkaampia millään tavoin. Olemme voineet kuitata somen capslock päällä kirjoitetut yhdyssanavirheilyt ylemmyydentuntoisella ironialla. Vasta kun epävarmuus on tavoittanut keskiluokan, meidät itsemme, esimerkiksi toimittajat, se on alkanut näkyä mediassa.

Turvattomuuden lisääntyessä alkaa kaikesta kasvatuksesta riippumaton syntipukin etsintä ja flirttailu vahvojen johtajien ja helppojen ratkaisujen kanssa. Islamilaisissa maissa ja Venäjällä syyllistä haetaan pahasta Lännestä. Lännen foobikot lietsovat pelkoa molemmista edellisistä, ja tietysti sotkun kaikkein heikoimmista uhreista eli pakolaisista. Tämä on mahdollisimman murheellista. Oli matkaan lähdön syy mikä tahansa, aito hätä, paremman elitason tavoittelu tai puhdas seikkailu, karmean huonosti ovat ihmispolon asiat, jos paras toivo on tunkea loskamme ja vihapuheemme keskelle.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Perustulohack

Sitran Perustulohack vaikuttaa niin fiksulta, että sitä on suorastaan pakko mainostaa:

Perustulohackissa kohtaavat perustulon kehittämisestä kiinnostuneet koodarit, tutkijat, aktivistit, yhteiskunnalliset keskustelijat, ajattelijat, poliitikot, graafikot, informaatiomuotoilijat ja viestijät.

Myös sinut ja ideasi on haastettu mukaan!
https://www.sitra.fi/tapahtumat/perustulokokeilu/perustulohack


Lisäys 11.3.2016: Perustulohackissa saavutetut tulokset:
http://perustulohack.fi/