keskiviikko 10. joulukuuta 2025

Suhteet ja työurani

Kiinnostava kirjoitus Hesarissa sai pohtimaan oman työurani suhteellisuutta ja suhteettomuutta. Hiukan mutkia oikoen se sujui seuraavasti.

Lukiokaveriani Jari pääsi kahdesti paikallislehteen. Ensimmäisen kerran laiska toimittaja haastatteli ensimmäistä ylioppilaskirjoituksista poistujaa. Toisen kerran laiska toimittaja haastatteli paikkakunnalle avatun uuden Alkon ensimmäistä asiakasta. Siinä merkittävimmät Jarista. Minä kirjoitin kuusi ällää, olin kesätyötön ja suuntasin työvoimatoimistoon selvittääkseni miten elämäni rakentaisin. Työkkärin takana raivosi rakennustyömaa, ja kun olin lähdössä, aidan takaa huudettiin. Jari viittoili iloisesti ja selitti saaneensa isänsä kautta hyvän kesäduunin kaivinkoneenkuljettajana. Minulla ei tätä kaistaa ollut. Olimme kunnollinen, näkymätön, alempaan keskiluokkaan kuuluva, televisiota iltaisin katseleva tiilitaloperhe, enkä ujona itsekään saanut tartuttua puhelimeen saati muutenkaan tehtyä itseäni tykö. Rauma Repolaan kävin jättämässä paperit, enkä sen koommin kuullut asiasta. Leikkasin kesän puolipäiväisesti ruohoa leirintäalueella ja sitten jaoin postia. Molemmat työt valitsin, koska niissä saattoi välttää työpaikan ihmissuhteita.

Pääsin opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun. Kuvisopettajien linja tuntui turvalliselta valinnalta, koska se valmisti ammattiin, ja oli myöhemmin ajatellen kiinnostava, koska kurssikaverit tulivat ympäri maata ja eri yhteiskuntaluokista. Olin myös kiinnostunut yhteiskunnasta, ja päätynyt mm. kieltäytymään aseista, joten hankkiuduin pääopintojeni ohessa tuhlaamaan yhteiskunnan varoja Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Valtsika ei valmistanut varsinaisesti mihinkään, ja sinänsä mukavat kurssikaverit tulivat varsin yhtenäisestä taustasta. Monet saivat ensimmäisen työ- tai harjoittelupaikkansa yliopistolta, ministeriöistä tai lehtien toimituksesta, ja huomattavan monessa paikassa työskenteli ennestään jo joku samanniminen. Fiskuja ja käyttäytymiskoodin valmiiksi taitavia nämä kurssikaverini olivat, ja koska he hoitivat hommansa varmaankin moitteettomasti, heidän urakehityksensä oli nouseva. Moni on nykyään televisiosta tuttu. Niistä samoja arvosanoja saaneista, jotka päätyivät mäkkäriin, en sittemmin ole kuullut.

keskiviikko 29. tammikuuta 2025

Kohti 30 kunnan parempaa huomista!

13.4.2025 Suomen 308 kunnassa järjestettävät kuntavaalit tarjoavat hyvän syyn pohtia niiden kaikkien tarpeellisuutta. Kuntarakenteemme periytyy ajalta, jolloin vaivalloista ja vaarojen sävyttämää matkaa pitäjästä toiseen taivallettiin päivätolkulla hevoskärryillä tai reellä. Reaaliaikaiseen sähköiseen tiedonvälitykseen siirtyminen ei ole järkeistänyt kattausta mitenkään, vaan kärrypolkuajattelu vallitsee yhä. Suuri osa kunnista on vain ison koulun kokoisia. Mediaanikokokin oli vuonna 2022 vain 5879 asukasta. Muuttotappioiden ja väestön ikääntymisen myötä yhä useamman kunnan talous on lohduttomassa jamassa, eikä parempaa ole luvassa.

Pitäisikö meidän, sen sijaan että yhä uudelleen ja epätoivoisemmin leikkaamme sote-palveluista ja koulutuksesta, niistä oikeasti kansalaisille ja kansakunnalle tarpeellisista asioista, tarkastella olohuoneeseemme unohtunutta virtahepoa? Kyse ei ole ainoastaan siitä, mihin meillä on varaa, vaan yhä enemmän myös mahdollisuudestamme vaikuttaa kohtaloomme tulevaisuudessa.