Supermies ja minä

Elämänkumppanini löysi supermiehen Hesarin sunnuntailiitteestä.

Supermies työskentelee 70 tuntia viikossa. Hän menestyy kiinteistöalan nettiyrittäjänä piinkovassa Kaliforniassa. Hänen yrityksensä työllistää 300 ihmistä, ja sen verkkopalvelua käyttää viikottain 16 miljoonaa ihmistä. Jos kaikki sujuu suunnitellusti, supermies on ensi vuonna ensimmäinen suomalainen pörssiyhtiön johtaja Yhdysvalloissa. Työ ei estä häntä olemasta 35-vuotiaana ikäluokkansa toisiksi paras amatööritriatlonisti maailmassa. Sosiaalisessa mediassakin hän ehtii brändäämään itseään ja yritystään.

Elämänkumppanini näyttää minulle kokosivun kuvaa supermiehestä. Panen merkille Hollywood-tähden kasvot ja hiukset, valkaistut hampaat, timmit lihakset. Elämänkumppanin mielestä noin sietämättömän hyvännäköisen tyypin on pakko olla epäaito.

Syvennyn juttuun. Taikavoimia supermiehellä ei ole. Sen sijaan hän mittaa pakonomaisesti kaikkea mahdollista. Hän tunnustaa rakastavansa dataa. Jos jotain voi mitata, sitä voi parantaa, on hänen mottonsa.

Ennen kaikkea supermies Excel-taulukoi ajankäyttöään. Hän kirjaa Excel-päiväkirjaansa paitsi jokaisen työtehtävänsä vartin tarkkuudella myös muun muassa urheiluharjoituksiaan, leposykettään, veren happipitoisuutta, syömistään. Sunnuntaisin hän suunnittelee tunnin seuraavan viikon töitään ja treenejään. Joka ilta hän käyttää 10 minuuttia seuraavan päivän tavoitteiden määrittelemiseen.

Kuin ohimennen vilkaisen supermiehen nimeä. Tajuan, että olemme tavanneet. Vuosia sitten kirimme samaa loppusuoraa.

Mistä voin muistaa? Välillä teen juoksujeni jälkeen työnantajille luvattomia, mutta minulle sallittuja asioita: googlailen kanssajuoksijoitani. Minua kiinnostaa olenko onnistunut päihittämään tilastoissa kovempia vai olenko taas joutunut päästämään ohi uusia nimiä. Nimet jäävät harvoin mieleen, mutta hänen nimensä jäi, koska se muistutti erästä toista. Lisäksi tein tuolla puolimaratonilla ennätykseni.

Lämpötila oli 12 astetta ja satoi kaatamalla. Olimme juosseet yhtä matkaa käytännössä viimeiset seitsemän kilometriä. Aina välillä vaihdoimme muutaman sanan. Kun hän poikkesi viimeiselle juomapaikalle, yritin nykäisemällä karistaa hänet kannoiltani. Pian hän oli kuitenkin taas kannassani. Lopun pitkillä suorilla minun oli yhä vaikeampi seurata häntä. Onnistuin kuitenkin roikkumaan kymmenen metrin tuntumassa. Stadionia edeltävässä ylämäessä päästin sitten irti kaiken mitä itsestäni löysin. Onnistuin repimään muutaman metrin eron, jonka hampaat irvessä loppusuoralla säilytin.

Luen nyt jo miltei naapurinpojaksi muuttuneen supermiehen myönteisistä piirteistä.

Vaikka hän pitää poliitikkojamme aivan samanlaisina pässinpäinä kuin jenkkikollegojaan, ja kummeksuu tienvarsien pikavippimainoksia ja valtion velkaantumista, hän pidättäytyy yrittäjien veroihin ja sosiaaliturvaan kohdistuvista vakirutinoista.

Toisin kuin useimmat työlleen omistautuneet, hän ei myöskään rehvastele lyhyillä unillaan vaan pyrkii seitsemän tunnin keskiarvoon. Kun häntä väsyttää, hän katsoo Excelistä, mikä saattasi olla pielessä. Jos syyksi paljastuu väsymys, hän peruu seuraavan aamun kokouksen ja nukkuu hieman pidempään. Työn lisäksi hänellä on elämäkin, ja ainakin läheisiltä hän kestää itseensä kohdistuvaa naurua. Vaimo pitää hänen mittaamisiaan suorastaan hulluna. Itse hän kokee kurinalaisuudella varmistavansa, että voi tehdä juuri itseään kiinnostavia asioita, joskus esimerkiksi laiskotella. Hän näyttäisi osaavan tehdä eron itsensä ja muiden ihmisten välillä, eikä vaimo ilmeisesti joudu excelöimään omaa arkeaan.

Elän toivossa, että excelöinniltä välttyvät hänen työntekijänsäkin. Tiedän itse miten mukavaa on kirjoitella juoksutuloksia sinikantiseen vihkoon tai tutkiskella sykemittarin käppyröitä. Mutta kun noita käppyröitä ja exceleitä tuputetaan muiden toimesta, ne tärväävät aloitekyvyn ja totalitarisoivat kohteensa elämän.

Supermies sanoo kuitenkin, ettei hän halua ihmisten raatavan itseisarvoisesti niska kyyryssä ja suu viivana. Lyhyessä elämässä työn pitää olla mielekästä. Siksi hänenlaisensa yrittäjät ovat niin tärkeitä. He tekevät työtä intohimoisesti. Olen samaa mieltä yrittäjyyden tärkeydestä.

Mistä supermiehen kanssa keskustelimme juoksumme aikana? Hän tiedusteli ainakin sykettäni. Maalissa hän tuli reilusti paiskaamaan kättä ja vertailimme hetken tavoitteistamme. Hän tavoitteli täysmaratonilla 3:10 loppuaikaa. Kehotin puolimaratonin ajan perusteella häntä kunnianhimoistamaan rohkeasti. Sen hän tekikin.

Berner, A-S. (14.8.2011). Kalifornian kultapoika. Helsingin Sanomat.