Katsastin viikonloppuna Ars Fennica -ehdokkaat ja sveitsiläisen mediataiteilijan Pippilotti Ristin näyttelyn.
Osa Kiasman töistä oli vaikuttavia erikseenkin, mutta erityisen vaikuttava oli kokonaisuus, joka vertautui mielessäni työn uuteen asetelmaan, jossa joustavat ja koulutetut naiset syrjäyttävät meidät pökkelömiehet.
Alakerran, joka sekin toki oli länsimaalaisittain toisiksi ylin, huoneet oli varattu enemmän tai vähemmän angstisille äijätaiteilijoille; Matti Kalkamolle, Mika Karhulle, Jyrki Riekille ja Petri Yrjölälle. Palkinnon vei porukan positiivisimpana Jussi Kivi.
Yläkerrassa vastaan vyöryi Pippilotti Ristin myönteistä energiaa tursuava Elixir-universumi. Ristin hitaasti lipuva ääni- ja kuvavirta olivat paitsi hyvin feminiinisiä myös täysin keinotekoisia. Vaikutelma oli osin aiotun rauhoittava, mutta minun mieleeni kokonaisuus toi myös todellisuuden rososta irronneen synteettisen konsulttipuheen. Ja koska miehenä olen halunnut uskoa edes johonkin itseäni parempaan, naispuolisen yrityskouluttajan kohtaaminen "maailman katolla" tuntui aivan erityisen haastavalta.
Onneksi myös elämänkumppanini vierasti Ristin etäännytettyä luontoelämystä. Häneen Jussi Kiven urbaanin tutkimusmatkailu vetosi enemmän. Hän ihmetteli myös, miten Rist oli naisena jaksanut viettää tuhansia tunteja tietokoneellaan työstäessään näyttelykokonaisuutta. Mediataideteokset ovat usein ryhmätyötä, joten jäin pohtimaan, olisiko Ristilläkin apunaan tekniikan "poikia", työmuurahaisia, jotka hoitavat hänen puolestaan nämä tylsät hommat.
Tällaista nykytaide on mielestäni parhaimmillaan. Itseilmaisusta en yleensä kovin paljon innostu. Olen alkanut epäillä, ettei ainakaan minulla ole sellaista sielua, jota pitäisi jollain erityisellä tavalla tuoda esiin.
Ajattelen pikemminkin samoin kuin kanadalainen kulttuurifilosofi Marshall McLuhan: "Taide samoin kuin tutka toimii niin sanoakseni 'ennakkovaroitusjärjestelmänä'. Se antaa meille mahdollisuuden havaita sosiaalisia ja psyykkisiä kohteita niin hyvissä ajoin, että ehdimme valmistautumaan selviytymään niistä." (McLuhan, 18 - 19) Uhkiin varautumisen jatkoksi lisäisin omaan määritelmääni myös erilaisten myönteisten mahdollisuuksien kartoittamisen. Niitäkin toivottavasti sentään on.
Pippilotti Ristin näyttely on avoinna itsenäisyyspäivään ja Ars Fennica 10.1.2010 saakka.
Lähde:
McLuhan, M. (1984). Ihmisen uudet ulottuvuudet. Juva. WSOY.
(Alkuteos: Understanding Media: The Extensions of Man. 1964).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti