keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Pikkujoulut - viisi plus yksi vinkkiä selvitä kunnialla

Pikkujoulut huipentavat monen vuoden. On kerrankin tilaisuus rentoutua ja antaa muidenkin ottaa vähän rennommin. Jos työt sujuvat ja porukka on sopivan letkeää, pieni tonttuilu voikin olla parasta mahdollista alkavan kaamosmasennuksen torjuntaa.

Kaikki eivät yhdy riemuun. Irtisanomisuhatun irroittelu on keinotekoista. Pätkätyöläisenkin on vaikea osallistua sisäpiiriläisten riehaan. Monet vakituisetkin kokevat pomon joka vuosi toistuvat tekohauskat nokkeluudet ja jokaiselle jotakin -tyyppisen "harmittoman" ohjelmiston vitsauksena, jolla työantaja varastaa työntekijän aikaa perheeltä ja harrastuksilta. Ahdistuneimmat kehittelevät jo alkusyksystä kunniakkaita tekosyitä laistaa koko kännipäinen ääliöinti.

Pikkujouluihin osallistuminen on vapaaehtoista, mutta käytännössä poissaolijalta tivataan perusteluja. Ellei tivata, se merkitsee, että kohde on lopullisesta luokiteltu toivottomaksi tapaukseksi.

Pikkujouluihin kannattaakin mielestäni mennä, jos suinkin mahdollista. Illasta voi selvitä hengissä, ja kunniallakin, kunhan pidät mielessä muutaman tervejärkisen periaatteen.

1. Älä juo liikaa. Älä juo liikaa, edes ilmaista viinaa. Viina vie harkintakyvyn, mikä on vaarallista kun ollaan herrojen kanssa baarissa. Jos olet autoilija, ja jos lähdette hummaamaan "kylille", voit tarjota kyytiä ja laistaa tyylillä juopumisvelvoitteesi. Selvä ikävystyy seuratessaan humaltuvan keskustelun yhä tankkaavampaa poljentoa. Tee illastasi viihtyisämpi omaksumalla "Korkeasaari"-asenne. Tarkkaile puheen sisältöjen sijasta humaltuvien ilmeitä ja eleitä kuin olisit eläintarhassa. Sitkeällä havainnoinnilla saattaa "luontodokumenttiisi" loppuillasta tarttua jotakin, jonka tyylikkäästä vaikenemisesta sinua myöhemmin arvostetaan. Tai sulje kokonaan silmäsi ja nauti yleisestä melutason kohoamisesta puhtaana äänimaailmana. Pidä sitä halki avaruuden kantautuvana ainutlaatuisena viestinä syrjäiseltä karvattomalta nisäkkäältä nimeltä ihminen. Kun pääset kotiin, täydennä elämys soittamalla cd:ltä valaiden ääntelyä.

2. Älä avaudu liikaa. Kehotus liittyy edelliseen. Toisin kuin yritysvalmentajat väittävät, kaikesta ei kannata avoimesti puhua kaikkien kanssa. Työelämän tanssiaskeleet ovat suoraan Ludvig XIV:n hovista, ja niitä tuntemattoman kannattaa pitäytyä perusteisiin. Säilytät työsi ja etenet urallasi varmemmin, jos vältät julistamasta kantaasi politiikkaan, talouteen tai uskontoon. Korkeatasoisesta kirjallisuudesta ja kuvataiteesta puhuminenkin saattaa ahdistaa monia. Varmista ainakin, että ajatuksesi ovat linjassa työkavereidesi ja esimiestesi ajatusten kanssa. Työelämän rentoudessa tärkeintä ei ole sisältö vaan vaikutelma. Kun vaikenet, muut täyttävät tyhjyyden omilla ajautuksillaan. Etenkin vauhtiin päästyään he sijoittavat sinut automaattisesti omaan joukkoonsa. Varo silti vaikenemasta liikaa. Heti Suomen ulkopuolella vaikenijaa pidetään usein tyhmänä. Puhu siis vuorollasi, mutta pitäydy turvallisissa aiheissa. Sellaisia ovat: urheilu, matkustelu, lastenkasvatus, lasten harrastukset, sää (ei kuitenkaan ilmastonmuutos), viime vuoden pikkujoulujen harmittomat mokailut, lemmikkieläimet, ruoka, puutarhanhoito jne. Rasistiseen tai sovinistiseen huulenheittoon ei tarvitse tempautua mukaan, mutta vastapiikit kannattaa verhota lempeään huumoriin. Jos joku käy inttämään, puuteroi nenääsi pitkän kaavan mukaan. Kännisen muisti on lyhyt ja aihe vaihtuu seuraavaan. Kunhan maltat odottaa.

3. Vältä romansseja, jotka kaduttavat jo aamulla. Minulla oli opiskeluaikanani ystävä, jonka tuolloista habitusta saattoi vääristelemättä luonnehtia sanalla kaniini. Utelin häneltä, miten hän romanssiensa ristitulessa onnistui ainakin näennäisesti säilyttämään sovun kaikkien kanssa. Hän paljasti pitävänsä lähipiirin naiset, ne herkuimmatkin, aina vain ystävinä. Kun romanssit löytyivät vähän kauempaa, arjen sotkut ja irtautumisetkin sujuivat sulavammin. Pidin ystäväni, joka muuten nykyään on moitteeton perheenisä, neuvoja vähän kyynisinä. Haluan edelleen uskoa, että löydämme luontevimmat kanssakulkijat niistä, jotka jo valmiiksi tekevät matkaa samaan suuntaan. Etenkin jos olemme valinneet suuntamme itse, kuten esimerkiksi kutsumusammateissa toimivat ovat tehneet. Yhtä kaikki, rohkaistunut nousuhumala lienee kaikissa tapauksessa onnettomin mahdollinen ajoitus ratkaisevalle lähentymiselle.

4. Rentoudu. Kaikesta huolimatta. Ainakin jos olet tavallinen duunari, selviät illasta varsin vähällä. Esiintymis- ja hauskanpitovastuu on pomolla, jonka pitäisi miellyttää teitä kaikkia ja kaiken kukkuraksi edistää vielä omien esimiestensä bisnestäkin. Sinulle sen sijaan riittää, että riisut avokonttorissa käyttämäsi korvalappustereot ja hymähtelet kutakuinkin oikeissa kohdissa. Ihan aidostikin voit välillä kuunnella, sillä jutustelu saattaa sisältää kiinnostaviakin hetkiä. Rivien välistä löytyy myös usein heikkoja signaaleja työpaikan, eli sinun, tulevaisuudestasi. Karaoken ja tanssimisen onnistut yleensä välttämään, ellet niistä pidä.

5. Ellet viihdy, poistu ensimmäisten joukossa. Yleensä et ole ainoa, joka vilkuilee kelloaan. Poistuminen virallisen osuuden jälkeen on yleensä ihan hyväksyttävää. Olet ottanut osaa yhteiseen riittiin, ja se riittää työyhteisöllesi. Kaikki panivat merkille, että olit paikalla alkuillasta, mutta juuri kukaan ei muista sitä, ketkä roikkuivat jonon jatkona, kun sitkeimmät puhuivat itseään sisään kolmanteen jatkopaikkaan. Kun puoliltapäivin hymyilet viimeiselle, kalpealle ja vähän vapisevalle, työhöntulijalle, olette molemmat osa yhteistä tarinaa, kuten oli tarkoituskin.

Sama mikä pätee pikkujouluihin, pätee oikeastaan kaikkeen työpaikan tyhy-toimintaan. Parhaassa tapauksessa vaihtelu virkistää, mutta pahimmillaan hyvinvointitoiminnasta tulee aikamoista pahoinvointitoimintaa. Hyvä tahtokaan ei aina riitä, etenkään jos työyhteisö on hyvin heterogeeninen. Mitä yhteishenkeä kasvattavaa sinä osaisit järjestää työntekijöille, joista yksi haluaisi ajaa cartingia, toinen vaeltaisi kansallispuistossa ja kolmas suuntaisi oopperaan? Ainakaan minä en ole kadehtinut esimiehiä, jotka tätä joutuvat pohtimaan.

Kunnes törmäsin pomoon, joka osasi delegoida. Teki sen työsopimukseni allekirjoitustilaisuudessa niin, etten kehdannut kieltäytyä. Minusta tuli siis ensimmäisestä työpäivästäni lähtien myös työpaikkani hupitoimikunta.

Olen kuitenkin viihtynyt lisäroolissani. Olen päässyt tutustumaan niihinkin työtovereihin, joiden kanssa en muuten ole työskennellyt. Mukavaa on myös ollut ihan luvan kanssa surffailla teatterien, liikuntapaikkojen, konserttijärjestäjien ja muiden palveluntarjoajien sivuilla etsimässä mukavaa tekemistä, jolle löytyy isompi maksaja. Tullessani noin 15 vuotta sitten töihin japanilaisomisteiseen yritykseen pelkäsin päätyväni hoilaamaan karaokea. Nyt en joudu pelkäämään. Vaikken ohjelmasta yksin päätäkään, voin kuitenkin varmistaa, että ainakin minä viihdyn tyhy-tilaisuuksissa.

Työelämä ei tietysti ole koko elämä, eikä työyhteisöön pidä kiintyä liikaa. En ole unohtanut miltä minusta tuntui puolitoista vuotta sitten, kun sain yllätyspotkut. Ilman muuta elämää olisin tuskin selvinnyt järjissäni. Tuskin enää koskaan pystyn luottamaan työn jatkuvuuteen. Loppu voi tulla minä hetkenä hyvänsä, mistä syystä hyvänsä.

Silti pidän hätävarjelun liioitteluna torjua varmuuden vuoksi kaikki työyhteisön kanssa koettavat elämykset, jotta mahdollinen ero kävisi tuskattomasti. Työttömyyden perua arvostan hetkellistäkin työyhteisöä. Joka tapauksessa, tapahtuipa huomenna mitä tahansa, vietän tässä ja nyt kahdeksan tuntia arkipäivistäni juuri näiden ihmisten kanssa. Ovat työkaverit ainakin yhden tai kahden vuosittaisen kiireettömän yhteisen aterian arvoisia.

6. Eli vielä kuudes vihje: Varaudu siihenkin, että pikkujouluissa voi olla hauskaa. Joku työkavereista voi vapaalla osoittautua ihan huipputyypiksi. Tai ohjelma voi vastoin kaikkia odotuksia yllättää laadukkuudellaan. Minulle näin kävi vuosia sitten, kun hyvin syötyämme ja vähintään kohtuullisesti juotuamme katsoimme Linnanmäen Peacock-ravintolassa Eero Saarisen tähdittämän Luolamies-näytelmän. Naisen ja miehen ikiaikaisia eroja älykkään hauskasti ruotineen esityksen yleisönä istui pikkujouluseurueita eri työpaikoilta. Miesporukoita, naisporukoita, sekaporukoita. Välillä yleisö suorastaan ulvoin naurusta. Ensin hyrskähdys kuului naisten pöydästä, seuraavalla hetkellä miesten puolelta, harvoin koko salista. Minusta tuntui, että projektisuunnitelmien ja laskutustavoitteiden takaa tuossa aaltoilevassa stereonaurussa ihan oikeasti hetkeksi pilkisti itse elämä. Luolamies oli myöhemmin pakko katsoa elämänkumppanin kanssa uudelleen. Hauskaa oli tuolloinkin, vaikka tietysti eri syistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti