Kehittämispäällikkö Pekka Myrskylän Elinkeinoelämän valtuuskunnalle tekemän raportin mukaan 50 000 nuorta, kokonainen ikäluokka, on vaarassa syrjäytyä. 30 000 näistä nuorista ei enää näy missään rekisterissä. He eivät ole sen paremmin koulun penkillä, työnhakijoina, sairaana, eläkkeellä kuin työvoimakoulutuksessakaan.
Syrjäytyminen on minusta vähän hankala sana. Sen käyttäjä olettaa seuransa niin kiehtovaksi, että kaikki sitä automaattisesti tavoittelevat. Jollei tavoittele, on tuen tarpeessa. Oletettavasti nämäkin nuoret ovat silti valinneet kannaltaan parhaimman vaihtoehdon ja pyrkivät ihan aidosti sitä kohti.
Epäilemättä he ovat ainakin jossain vaiheessa olleet "työvoimapoliittisten toimenpiteiden" kohteina. Jos he ovat kokeneet "palvelun" uhkailuna tai nöyryyttävänä palkattomana pakkotyönä, ei pakoon pinkomisessa ole mitään ihmeteltävää. Epäreiluuteen ei kannata sitoutua. Moni nuori elää tässä ja nyt. Hän ei kykene järkeilemään, että orjatyö voisi vuosien kuluttua johtaa pysyvään työsuhteeseen ja aitoon elämänhallinnan paranemiseen. Varsinkin, kun terapiapajastelu on ansioluettelossa pikemmin rasite kuin suositus kunnon töihin.
Kannan minäkin kyllä huolta näistä nuorista. Ymmärrän heidän pakonsa ahdistavista olosuhteista, mutta hyväksyn sen vasta, kun kaikki muut vaihtoehdot on tutkittu. Vetäytymispäätöstä ei saisi tehdä pelkkien mielikuvien perusteella, edes tutustumatta yhteisössä elämisen tarjoamiin vaihtoehtoihin.
Siksi muuten kannattamani perustulo ei näitä nuoria auttaisi. Se kun mahdollistaisi liian helpon vetäytymisen.
Ellei sitten olisi toisinpäin. Työnteko auttaisi perustulolle. Jos esimerkiksi kahden vuoden yhteenlaskettu työhistoria olisi perustulolle pääsyn edellytys, minkä tahansa työn tekeminen muuttuisi nuorelle kannattavaksi.
Nuori saattaisi ensin ajatella huijaavansa yhteiskuntaa, paukuttavansa vasaraa jossain nyrkkipajassa nuo pari vuotta ja palaavansa sitten peräkammariin tapailemaan kitaraansa. Näissä kahdessa vuodessa olisi kuitenkin tilaisuutemme. Jos nuori saisi onnistumisen kokemuksia, työ olisi mielekästä, työyhteisö reilu, liksa kohtuullinen, hän unohtaisi vähitellen alkuperäisen penseytensä ja pikemmin suunnittelisi jatko-opintoja, perheen perustamista, asunnon hankintaa. Kaikkea, mitä työllä voi hankkia, mutta mitä nuori ei koskaan ole tullut ajatelleeksikaan. Pahimmassakin tapauksessa pienipalkkainen pätkätyö löytäisi tekijänsä ainakin hetkeksi, ja nuori saavuttaisi elämässään jotain, vähintään sen perustulon.
Onneksi olen huolineni arvovaltaisessa seurassa. Myös virkaan astuva tasavallan presidentti on ilmaissut erityishuolensa nuorten syrjäytymisestä. Ainakin uusi työryhmä on tekeillä. Se on minulle vähän pettymys, sillä tutkittua tietoa ja hankkeitakin piisaa. Jos olisimme halunneet vielä yhden komitean, olisimme valinneet presidentiksi vielä yhden demarin. Olisiko aika aloittaa itse työt?
Presidentti Sauli Niinistö on julistanut taistelevansa myös ahneutta vastaan. Odotan kiinnostuksella, keitä hänen mielestään ovat ne kaikkein ahneimmat. Etteivät vain juuri nämä nuoret? Nollasta on joka tapauksessa enää vaikea vähentää, joten perinteiseen tapaan etuja karsimalla syrjäytyjiä ei enää voi "kannustaa".
Lähteet:
Hankkeet riittävät jo - nyt töihin. Helsingin Sanomat. Pääkirjoitus 2.2.2012.
Laitinen, J. (24.1.2012). Niinistö haluaa työryhmän nuorten hätään. Helsingin Sanomat.
Liiten, M. (1.2.2012). Raportti: Kymmeniätuhansia nuoria opintojen ja työelämän ulkopuolella. Helsingin Sanomat.
Myrskylä, P. (2012). Hukassa - Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? EVA-analyysi no 19.
Omia aiempia kirjoituksiani:
Nuoret ja työ
Perustulosta: http://sisyfoskivi.blogspot.com/search/label/Perustulo
Olen hieman eri mieltä ylipäänsä tuon syrjäytymistermin kanssa. Nuoret harvemmin valitsevat itse sen syrjäytymisensä, useimmiten heidät vain syrjäytetään niin töistä kuin elämästäkin. Viimeistään siinä vaiheessa kun viimeinenkin toimeentulotukiluukku näyttää punaista valoa laista huolimatta. On aika hankalaa olla yhteisöllinen siinä vaiheessa, kun rahat on lopussa ja yhteiskunta sylkee niskaan. Harvassa ovat ne, jotka sisuuntuvat hyljeksimisestä.
VastaaPoistaEn ylipäänsä ymmärrä lainkaan tätä käsitystä, että kaikkien pitäisi olla niin älyttömän yhteisöllisiä. Jotkut viihtyvät erakkoina, se heille suotaneen. Työ ei ole mikään mystinen avain onneen. Työyhteisö pahimmillaan on paska sakki, jota on vain siedettävä päivästä toiseen. Parhaimmillaan työporukka voi olla mukavakin, mutta elämän peruspilari se ei kaikille ole ja on melko paksua väittää edes niin.
Minua on aina kummastuttanut, että miten ihmeessä jaksetaan paasata siitä työyhteisön kantavasta yhteisöllisyysvoimasta. Mitenkäs se yhteisöllisyys tulee näkyviin vaikkapa bussikuskeilla, metsureilla tai muilla vähänkin yksinäisemmän työn tekijöillä? Miksei kukaan ole huolissaan vaikkapa rekkakuskien syrjäytymisestä yksinäisillä valtatieosuuksilla? Miksei olla huolissaan rikkaiden syrjäytymisestä? Ettei nyt vain olisi niin, että niitä työntekijöitä pitää houkutella tekemään ihan mitä tahansa, paitsi ajattelemaan itse ja etsimään elämänsä suuntaa omista lähtökohdistaan. Ettei nyt vain taas mietitä sitä, että syrjäytyminen on paha asia vain jos olet köyhä ja parannuskeino tähän on köyhän patistaminen paskaduuneihin?
Nykyajan ongelmanratkaisu on kuin vanhanmallista koirankoulutusta. Pakotteita ja keppiä varsin epäloogisesti. Se näkyy hieman kirjoituksessasi siitä, että perustuloon pitäisi liittää joku työssäoloehto. Mitä luulet, jos nuori jo nyt vihaa työelämää, miten hän sitä tulee rakastamaan jos hänet pakotetaan töihin nälkäkuoleman mahdollisuudella uhaten? Eiköhän se nuori pakene ihan niin kauas siitä työstä heti kun vain mahdollista. Valitettavasti suurin osa palkkatyöstä ei ole mielekästä, työyhteisö on kaukana reilusta eikä liksa ei ole kohtuullista nähnytkään. Perustulo ilman ehtoja on helpompi ja parempi toteuttaa (ja varmaan tulee halvemmaksikin) kuin ensin korjata palkkaongelmat, mielekkyysongelmat ja sitten vahtia vielä työyhteisön reiluutta. Lisäksi koko perustulon ideana muutenkin on romuttaa nykyaikainen luukutusjärjestelmä ja yhdistää ihan kaikki tukimuodot samaksi yhdeksi perustuloksi. Ja koska siellä perustuslaissa sanotaan, että jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon, niin mitäs sitten tehdään? Jaetaan sitä perustuloa, mutta tarvitaan sitten kuitenkin vielä sitä sosiaalitoimistoa?
Perustulo muutenkin mahdollistaisi nykyistä tukiviidakkoa tai ehtojärjestelmää paremmin sen kuuluisan innovoinnin, kun ei tarvitsisi stressata joka päivä siitä toimeentulosta ja byrokratiasta. Olisi mahdollista saada yritystoimintaa käyntiin ja kokeilla erinäköisiä asioita ilman valtavia taloudellisia riskejä. Voikin kysyä onko meillä varaa pakottaa nuoriso Mäkkärin tai Siwan kassoille syrjäytymisen ehkäisemisen nimissä silloin, kun he voisivat tehdä jotain missä ovat oikeasti hyviä? Vaikkapa koodata päivät läpeensä ja kehitellä siinä sivussa jotain uutta. Tottakai näitäkin nuoria on, jotka eivät muuta kaipaa, kun Siwan kassan hommaa sen 8 tuntia päivässä ja sekin on ihan ok. Toivoisin kovasti, että ihmiset oppisivat näkemään myös sen, että on olemassa muutakin työtä kuin palkkatyötä. Monissa tapauksissa se muu työ on paljon arvokkaampaa kuin palkkatyö. Useimmiten myös ne innovaatiot tulevat ihan muualla kun sen palkkatyön ääressä....
VastaaPoistaKaikista pahiten silmiini pistää tuo ajatuksesi siitä, että pienipalkkainen pätkätyö löytäisi työntekijänsä tällä työssäoloehtopakolla. Oletko ajatellut yhtään mitä skenaariosi tekisi työllisyydelle yleensä? Kuka palkkaisi enää ketään tekemään vakituisia hommia kunnon palkalla jos kerran aina saa jonkun nuoren nälkämuulin töihin paskalla palkalla ja huonoilla työehdoilla? Tämä näkyy nyt jo "kuntouttavan työtoiminnan" ja riittämättömien opintoetuuksien rapauttavana efektinä työmaailmassa. Työnantajan kun ei nyt vaan kannata palkata ketään oikeesti töihin, kun näitä valtakunnan nuoria pakotettuja suorastaan tunkee jokaiseen leivänansaintapaikkaan. Valitettavasti nykyajan nuoret eivät ole väärässä tuntiessaan ettei se orjatyö johda mihinkään pysyvämpään työsuhteeseen tai parempaan elintasoon. Tästä lienee tehty tarpeeksi jo selvityksiä mm. työ- ja elinkeinoministeriön toimesta ja tulokset ovat nähtävillä ihan ympäri Suomen.
-Andy
Jos luet muita kirjoituksiani, huomaat, että olemme samaa mieltä miltei kaikesta.
PoistaSilti erikseen muutama huomio. Ei ihmistä, sen paremmin nuorta tai vanhempaakaan innosteta, jos rahat on loppu ja yhteiskunta sylkee niskaan. Nimenomaan tämän asian perustulo korjaisi, kun luukulla kyykyttely loppuu.
Kuten senkin, ettei meistä yritteliäimmille kävisi kaikkein huonoimmin, kuten 1990-luvun lamassa. Innovaatiot syntyvät, kuten toteat, parhaiten, kun pelon ilmapiiri on poissa. Ja erehtymisestä ei pitäisi rangaista ihan kohtuuttomasti, kuten nyt nykymallissa käy.
Mutta nuorista. En halua estää ketään erakoitumasta, vaikkei se verkostoitumisen aikana viisaalta tunnukaan. Erakoitumisen pitäisi kuitenkin perustua omakohtaiseen kokemukseen elämästä yleensä ja työelämästä erikseen. Pleikkaria peräkammarissa pelaavalta puuttuvat molemmat. Siksi vähän "kannustaisin" niiden hankkimiseen. Työelämääkin voi vihata vasta, kun sen tuntee, joten isä- ja äitirahoituksesta ei saisi olla suoraa väylää yhteiskunnan rahoitukseen, edes perustuloon. Parin vuoden työssäoloehto, joka karttuu joka ainoasta työpäivästä, on tärkeä paitsi nuorille, myös maahanmuuttajille. Sen avulla myymme perustuloa myös niille, jotka pelkäävät sen houkuttelevan Suomeen elintasopakolaisia muista maista.
Se, että täysi-ikäistyneen nuoren olisi perustulon saadakseen pakko tehdä kahden vuoden ajan palkkatyötä, on mahdollisuus ennen kaikkea työelämälle. Jos nuori toivotetaan tervetulleeksi työyhteisön jäseneksi ja hän huomaa työllä voivansa parantaa elämäänsä, hän todennäköisesti ahkeroi myös perustulo-oikeutensa alkamisen jälkeen. Jos työelämä vain kyykyttää, hän ottaa loparit heti perustulo-oikeuden saatuaan ja ryhtyy tekemään mielekkäämmäksi kokemiaan asioita. Ja hyvä niin. Palkkatyö ei tosiaan minunkaan mielestäni ole kaikille ihmisille "se iso juttu", vaikka onkin aina passiivista kuluttamista fiksumpaa tekemistä. Paskatyövaihe motivoi myös opiskeluun, mikä ei ole vähäpätöistä sekään.
Ja, voihan nuori toki tehdä muutakin työtä, jos sellaista saa.
Siihen, että perustulo korvaisi kaikki yhteiskunnan tuet, en usko. Esim. alkoholisteja tai narkomaaneja en jättäisi oman onnensa sepiksi jatkossakaan.
Ja, rikkaiden syrjäytymisestä kannan kyllä laillasi huolta. Mätkäisisinkin työikäisten pääomatulolle tuplaveron siltä osin kuin se ylittää heidän ansiotulonsa. Tämä kannustaisi nelikymppistä golfeläkeläistä työn tekemiseen ja ohjaisi hänet muutenkin lempeästi takaisin yhteisömme jäseneksi.