Leonard Cohen 2.9.2012

Elämäkerran mukaan kanadanjuutalainen laulaja-lauluntekijä, kirjailija ja runoilija Leonard Cohen onnistui nuorena hypnotisoimaan perheen palvelustytön riisuutumaan alasti (Nadel, 33-34).


Sisyfos Kivi, 50, bändäsi muiden mukana.

Tunnelma on sunnuntain konsertissa niin hypnoottinen, että 77-vuotiaan Cohenin uskoo helposti yltävän halutessaan samaan urotekoon. Monet lapsi-ihmiset pitävät Cohenia opettajanaan, vanhana, viisaana miehenä, jolta odottavat suuntaa omalle elämälleen. Cohen hallitsee taidon annostella lauluihinsa täyttä ja tyhjää tilaa sopivassa määrässä ja suhteessa niin, että kuulija projisoi niihin omat ajatuksensa ja tunteensa. Ollaan hyvän puolesta pahaa vastaan, lihaa ja henkeä sopivassa suhteessa. Muistelen Cohenin muusikkokollegan tuskailleen, että Cohen voi matalalla äänellään laulaa uskottavasti ihan mitä hyvänsä. Epäilemättä Matti Apunen lukisi Cohenin Palefacen tavoin niiden taiteilijoihin, joita pitäisi enemmän savustaa sanomisistaan (Apunen).

Monenlaisia vaiheita kokenut Cohen näyttää kyllä pitävän päänsä kylmänä savustamattakin. Harvakseltaan ilmestyviin levyihin sisältyy vähintään yksi, tyylikkään itseironinen laulu. Tammikuisella Old Ideas -levyllä se kuuluu seuraavasti:

I love to speak with Leonard
He’s a sportsman and a shepherd
He’s a lazy bastard Living in a suit

But he does say what I tell him
Even though it isn’t welcome
He just doesn't have the freedom
To refuse

He will speak these words of wisdom
Like a sage, a man of vision
Though he knows he’s really nothing
But the brief elaboration of a tube
(Going Home)

Yleisöään Cohen tervehtii vapaasti käännettynä seuraavasti: "Näinä vaikeina aikoina on tärkeää , että kokoonnumme yhdessä kuuntelemaan musiikkia sateessa. Se tekee meistä kaikista kovempia."

Stadionrockia inhoava ystäväni panttaa osallistumistaan, kunnes ehdin kaupitella ylimääräisen lippuni toisaalle. Se on hänen onnettomuutensa, sillä hän missaa ihmeen. Stadionrock on peruutettu. Sateenuhkainen, viilenevä Töölön jalkapallostadion liukenee kuin itsestään intiimiksi tilaksi, jossa epäolennainen vain lakkaa olemasta.

Nostalgiaa, totta kai. Painotus on vanhoissa suosikeissa. Uuden levyn kappaleista kuullaan lopulta vain viisi, niistä neljä jo konsertin alkupuolella. Yhtyeen kokoonpanokin on olennaiselta osin sama kuin vuosien 2008 ja 2010 kiertueilla. Monet koukut toistuvat kolmatta kertaa. Webbin sisarusten kärrynpyörät ja Cohenin tokaisu, ettei hän ole tullut foolaamaan meitä Helsinkiin, ovat entuudestaan tutut. Aikaisemmat konsertit kokenut voi kuitenkin keskittyä vivahteisiin. Ja uuttakin on. Sovitukset ja tulkinnat ovat kauttaaltaan niin oivaltavia, että tutut kappaleet muuttuvat uudestaan tuoreiksi. Omia huippuhetkiäni ovat mm. edellä mainittu Going Home, jonka itseironia oli kiinnostavaa kokea elävänä esityksenä, Webbin sisarusten kuulas Come Healing, jonka aikana aurinko hetkeksi pilkahtaa, uutena ohjelmistoon nostettu Gipsy Wife, pimentyneen illan Partisan, jonka aikana harkittu lavaesillepano on kauneimmillaan, soitinten lämpimät värit hehkuvat vastapainona esiintyjien tummalle pukeutumiselle, Famous Blue Raincoat puhtaasti nostalgian takia ja napakka Different Sides lopun jo ollessa lähellä.

Leonard Cohen Helsingissä 2008.

Yhtyeen kaikki jäsenet ovat virtuoosimaisen taidokkaita, mutta aivan erityinen kemia näyttää riivaavan Cohenin ja espanjalaisen kielisoitintaitaja Javier Masin suhdetta. Heidät tosiaan haluaisin nähdä kahdestaan jollakin pienellä klubilla. Onko kyse jo samaistumisesta vanhenevien miesten vimmaan?

Omia vanhempiani iäkkäämmän artistin puolesta tietysti hiukan jännitän. Tälläkin kertaa onneksi turhaan. Cohen hypähtelee lavalle ja sieltä pois kuten aiemmillakin kerroilla. Levyllä hauraalta tai hartaalta kuulostanut ääni saa hurjaa voimaa vieläpä konsertin loppupuolella, erityisesti So Long Mariannen aikana. Ilta sisältää laskujeni mukaan yli 30 kappaletta ja kestää väliaikoineen ja encoreineen miltei neljä tuntia. Toivon, ettei yleisöön osunut työurien pidentäjää. Hän olisi totisesti saaneet vahvistusta hullutukselleen.

Meitä muita Cohenin esimerkki rohkaisee. Aikaa on vielä. Ei kuitenkaan haaskattavaksi. Toisin kuin pari vuotta sitten Cohen ei tällä kertaa lupaa palata takaisin.

Lähteet:

Apunen, M. (10.4.2012). Kyllä mä olen heikoimpien puolella. Helsingin Sanomat.

Nadel, I. (2010). Leonard Cohen. Elämäkerta. Johnny Kniga.
(Alkuteos: Various Positions - A Life of Leonard Cohen. 2006).