En ole kertonut kaikkea. Prostituutio auttoi minua parantamaan elämäni laatua merkittävästi 1990-luvun loppupuolella.
Kauhistelun ollessa kukkeimmillaan ostin nimittäin asunnon Helsingin pahamaineisimmalta alueelta.
Edullisen hinnan syy selvisi jo eteisessä, kun siistiin riviin aseteltu korkokenkäkokoelma paljasti perheen vaimon venäläiseksi. Hieroessamme kauppaa totesin myös, että herttainen tytär oli tulossa hankalaan ikään. Oli syntynyt niin pikainen muuttopäätös, että pakettikaupalla kylppäriremonttiin hankittuja laattoja jäi vapaaseen käyttööni.
Vaikka remontti on edelleen tekemättä, olen viihtynyt asunnossani erinomaisesti. Taloyhtiö on rauhallinen ja taannoisissa talkoissa vallitsi mukava tekemisen meininki. Vaikka näen kirjaimellisesti silmieni alla pysäkin muuttuvan viimeisen bussin mentyä punaisten lyhtyjen alueeksi, kadulla voi kulkea yhtä turvallisesti kuin missä tahansa muualla. Ja häiritsemättä, ainakin miehenä. Naisten olen kuullut kiusautuneen autoista huudeltuihin ehdotuksiin. Kun entinen elämänkumppanini avaimensa unohdettuaan soitti minulle alaovelta, ohi kulkeneet keski-ikäiset rouvat tuhahtelivat toisilleen: "Tää on taas niin tätä".
En silti vaihtaisi biodiversiteettiäni espoolaiseen omakotitaloalueeseen, jonka jokaiseen taloon on kloonattu autoileva ydinperhe. Meillä piisaa prostituoitua, juoppoa, skitsofreenikkoa, narkkaria, mutta myös tavallista työmatkalaista, koirantaluttajaa, kitaraa kanniskelevaa kunnon nuorta, optiomiljonääriä. Entinen tasavallan presidentti. Kukaan ei joudu silmätikuksi.
Alue on toisaalta 15 vuodessa muuttunut aktiivisten ihmisten toimesta merkittävästi viihtyisämmäksi. Puistoja ehostetaan, tapahtumia järjestetään, julkista tilaa otetaan muutenkin omaehtoiseen käyttöön. Myönteinen kierre voimistaa itseään. Talossamme asuu ensimmäistä kertaa usea lapsiperhe, joka ei kiirehdi muuttoa muualle. Asuntoni arvo sen kuin kohoaa.
Voin siis syystä väittää tehneni elämäni parhaat kaupat prostituution ansiosta.
Vain, jos vanhempani kyläilevät, havahdun katselemaan ympärilleni ulkopuolisin silmin. Muuten sivuutan thaihieromapaikat ja katujen tarjonnan kuten veppisivustojen mainosbannerit. Nytkin havahduin ajattelemaan prostituutiota vasta, kun näin sitä televisiosta.
Erinomaisessa hollantilaisessa dokumentissa, Punaisten lyhtyjen kaksoset, kamera seuraa seitsemänkymppisten identtisten kaksoissiskojen, Martine ja Louise Fokkensin, arkista elämää Amsterdamissa. Siskokset ovat kuin kenen tahansa meidän kukkamekoista tykkääviä lörpötteleviä tätejä, paitsi että he ovat toimineet prostituoituina jo puolisen vuosisataa. Martine edelleen, koska ei pärjää kansaneläkkeellään. Pääsemme seuraamaan niin verkkaista arkea kuin asiakastapaamisten koko kirjon ilman että katsominen tuntuu tirkistelyltä. Väliin siskokset pysähtyvät kertomaan ajatuksiaan ja kertaamaan elämänvaiheitaan. Suvun ja naapuruston kanssa ei aina ole ollut helppoa, mutta asiakkaista heillä tuntuu olevan vain hyvää sanottavaa. Ja asiakkaita on tosiaan ehtinyt olla lukemattomia.
Dokumentti näyttää, ei selitä. Se ei mässäile naisten kauhealla kohtalolla, ei piiloudu tilastoihin ja yleiselle tasolle, ei romantisoi eikä paheksu. Ehkä siksi se saa minut pohtimaan kantaani prostituutioon.
Prostituutioon liittyvää ihmiskauppaa ja muuta rikollisuutta on tietysti helppo vastustaa. Keinoista ovat asiantuntijatkin eri mieltä. Toiset kriminalisoisivat ostamisen, toiset myymisenkin. Kolmansien mielestä kiellot vain heikentävät alistettujen asemaa pakottamalla heidät toimimaan salassa. Myös poliisien resursseja laillistajat suuntaisivat hyödyllisemmin. Bordellien laillistaminenkaan ei toisaalta tuntuisi automaattisesti parantavan seksityöläisten asemaa. Työntekijöiden itsensä pyörittämä osuuskunnat sen sijaan keräävät kiitosta ammattilaisilta. Myös Fokkenin sisarukset muistelevat mielihyvällä aikaa, jolloin hankkiutuivat eroon parittajistaan ja perustivat oman liikkeen. (Ks. Kontula 2012)
Ulkomaalaisten seksityöntekijöiden asemaa heikentävät kulttuurin ja kielen vieraus, virallisten työmarkkinoiden rasismi, kansalaisoikeuksien puuttuminen ja tiukat oleskelulait. Huonoimmassa asemassa ovat paperittomat siirtolaiset. Tutkija Anna Kontula huomauttaa prostituution olevan silti monille paras tarjolla oleva vaihtoehto. Aikuiset suomalaiset myyjät ovat bisneksen voittajia. Heillä on tukenaan hyvinvointivaltion turvaverkot, rittävä kulttuurinen pääoma työskennellä ilman parittajaa ja mahdollisuus valita asiakkansa. (Ks. Kontula 2008, 184, 222)
Seksityö voi sisältää hyväksikäyttöä, mutta myös vapautumista hyväksikäytöstä. Seksin myyjän neuvotteluasema on parempi kuin monen muun työntekijän. Etenkin naiset voivat seksillä vapautua paskatyöstä, joka ei tarjoa turvaa, kehittymismahdollisuuksia tai kunnon palkkaa. Vuosikausien ramppaaminen pätkätöissä, palkattomissa harjoitteluissa tai turhilla kursseilla voi tuntua monesta nöyryyttävämmältä. Kustannustehokkuutensa vuoksi seksityö tarjoaa myös aikaa opiskelulle, perheelle ja harrastuksille (Kontula 2008, 223-224). Onko opiskelijan kunniattomampaa hankkia lisätienistiä muutamalla panolla kuukaudessa kuin pitkittää opintojaan kaupan kassalla tai siivoamassa? Entä tekevätkö venäläiset naiset väärin, jos voivat muutaman vuoden huoraamisella Suomessa tienata alkupääoman omaan yritykseen kotikonnuilla? Onko seksityöläinen lopulta vain asiakaslähtöinen yrittäjä, joka haistelee herkästi markkinoita?
Olisiko maailma sitten parempi ilman prostituutiota? Kaikilla olisi joku, jota rakastaa, ja myös rumat ja sairaat eläisivät elämänsä onnellisena loppuun asti kuten Hollywoodissa. Vai onko hyvää tarjolla Hollywoodissakin vain filmitähdille? Epäilen luonnon tuomion olevan: George Clooney 100. Sisyfos Kivi 0.
Olisiko armollisempaa, että kaupungeissa kotieläimineen asuvat naiset ja maalla kotieläimineen asuvat miehet kohtaisivat toisensa edes maksusta? Jäisikö muutama kouluammuskelu tekemättä, pöljä manifesti kirjoittamatta, jos peräkammarien aikamiespojat saisivat räjähtää ilman pommia edes silloin tällöin? Pitäisikö kuntien perustaa bordelleja osana julkista terveydenhuoltoa? Yhteiskunta voisi myöntää vähävaraisille palveluseteleitä, jottei yksikään mies tai nainen syrjäytyisi selibaattiin. Eduskunta kiistelisi siitä, kirjataanko lakiin täsmällinen aktien määrä vai vain suositus.
Suomen valtionbordellin avulla prostituutio saataisiin ainakin verotuksen piiriin. Siitä tulisi muodollisesti kunniallista, mikä poikisi vuosilomat, työterveydenhoidon, työnohjauksen, eläkkeet ja vuorotteluvapaat. Ja koulutuksen, jota ammattioppilaitokset tarjoaisivat kilvan saadakseen lisää määrärahoja. Normalisoimisen vaarana olisi tietysti se, että tätäkin työtä alettaisiin tyrkyttää pitkäaikaistyöttömille tukien menetyksen uhalla. Kaikki työhän on samanarvoista, kuten isopalkkaiset tapaavat pienipalkkaisille muistuttaa.
Jotkut pitävät shoppailemisesta. Minä en. Ihmisten väliin asetettu myyntiartikkeli, oli se sitten Raamattu, poliittinen ideologia tai maksullinen akti, estää aina aidon kohtaamisen. Tunnen surua, kun rahatalous valtaa yhä uusia elämänalueita. Ja iloitsen, kun esimerkiksi kaupunkitilaa vallataan bisnekseltä takaisin asukkaille. Myös perustulon idea perustuu tasasuuruisen vastikkeettoman rahasumman lisäksi siihen, että teemme asumisen, liikkumisen ja itsensä kehittämisen kaltaisista perusasioista mahdollisimman halpoja. En pystyisikään aidosti iloitsemaan, jos joku nuori kertoisi aloittaneensa prostituoidun kolmivuotisen koulutusohjelman. En, vaikka töitä piisaisikin. "Ei mistään hinnasta", toteaa myös Martine Fokkens, kun häneltä kysytään tekisikö hän saman uudelleen, jos saisi valita.
Kun kaikki ovat läsnä vapaaehtoisesti ja itsenään, minäkin viihdyn. Lenkkipoluilla, puistoissa ja kirpputoreilla, mutta harvoin matalapalkkapalveluissa tai edes pukumiesten bisneksissä. Pyrinkin mahdollisuuksien mukaan välttämään hyötyperustaiset ihmiskohtaktit ja ostan kaiken mahdollisen netistä. Ahdistavinta on vastata puhelinmyyjälle, jonka tienistien tiedän riippuvan hänen kyvystään höpläyttää minua. Kaupustelijaparan esimiehet vielä todennäköisesti nauhoittavat surkeasti päättyvän yritelmän, ja kelaavat sitä kehityssessioissa aivopesuhengessä edestakaisin. Samaa kärsimystä on seksibisnes.
Ilta on pimentynyt. Kaksi parasta ennen -päiväyksensä ohittanutta naista päivystää tutulla bussipysäkillä. Perisynnistä ei ole tietoakaan. Työ näyttää pikemminkin tavattoman tylsältä. Ei tapahdu yhtään mitään. Haluaisin kutsua naiset lämmittelemään pullakahville. En kuitenkaan sekaannu. Sade näyttää sentään hellittäneen.
Lisää teemasta:
Kontula, A. (20.7.2012). Miten kaupallisesta seksistä tulisi säätää laissa?. Blogikirjoitus.
Kontula, A. (2008) Punainen eksodus. Tutkimus seksityöstä Suomessa. Like
Lehtinen, T. (2003). Kutsumushuora. Johnny Kniga.
Provaas, G. ja Schröder, R: (2011). Punaisten lyhtyjen kaksoset. (Ouwehoeren.Meet the Fokkens.). Esitetty Yle Teemalla 8.9.2012. Nähtävissä Yle Areenalla kuukauden ajan esityspäivästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti